Salasuhde

Miten nopeasti miehenne on kertonut teistä ex-puolisolleen? Entä lapsilleen? Kun olette alkaneet olemaan yhdessä.

Olemme "seurustelleet" 1.5v, mutta "minua ei ole olemassakaan" kuin vain hänelle... ovat olleet asumuserossa yli vuoden, ja avioerokin astuu pian voimaan.

Siis tavattiin, kun molemmat olimme tahoillamme vielä naimisissa, itse olen ollut koko ajan avoin tämän uuden suhteen kanssa, lapsille tosin kerroin vasta kun avioeromme oli selvä, mutta en ole esitellyt miestä heille, koska ei hänkään ole kertonut minusta kenellekään.

Juu, on kummallista, minustakin. En vaan tiedä, että kauan jaksan olla tämä salasuhde, vaikka rakastan häntä kovasti, niin nämä aiheuttaa riitaa ja pahaa oloa niin paljon, että tuntuu siltä kuin pitäisi luovuttaa jo, tai vihdoinkin..

Tuntuu, että hän kulkee sädekehä päänsä päällä tyyliin, että asumme erillään olemme hakeneet eroa, ei minulla ole toista naista, huolehdin perheestäni hyvin, olen hyvä ihminen, jne.

Aihe on niin läpi puhuttu ja tapeltu, ja minä en ymmärrä ja olen ihmeellinen, tämähän on ihan normaalia jne. ei minusta.

Ja vaimon (vielähän hän on vaimo) kanssa vietetään aikaa mielestäni liikaa (sitä koetetaan minulta salata koska), en ymmärrä, ovat ystäviä, mitä pahaa siinä on, eipä oliskaan, jos vaimo tietäisi meistä.. tuskin olisvat ystäviä. Hän ei osaa vaan päästää irti tai ei halua.

 

Jos olisin paikallasi, harkitsisin miehen "vaimolle" paljastautumista. Eihän sinulla ole paljon menetettävääkään, jos tämä kerran rassaa niin paljon, että harkitset suhteen lopettamista.

Mielestäni miehen "vaimo" ansaitsee tietää totuuden, sinä ansaitset tulla julki ja näkyväksi ja ehdottomasti mies ansaitsee sädekehänsä putoamisen. Hänhän esittää kulissia, mikä ei ole totta!

Itse tapailin miestäni, joka silloin oli naimisissa, vajaan vuoden kunnes asia paljastui. Ensiksi en halunnutkaan miehen tekevän mitään radikaaliratkaisua, koska en ollut varma itsekään mitä hänestä halusin. Alussa ehkä seikkailua hyvän näköisen miehen kanssa. Suhde kuitenkin syveni, ilman että kumpikaan sitä suunnitteli. Mieheni ei ollut onnellinen avioliitossaan. Kun aikaa kului, aloin tuskastua salasuhteeseen ja lopetin sen monta kertaa. Jotenkin aina vaan palattiin samaan pisteeseen. Mieheni tiesi että pian minulle kuitenkin tulee se viimeinen pisara ja jätän suhteen lopullisesti. Hänen oli tehtävä valintansa, ja hän valitsi minut yksi kaunis keskiviikko-ilta. Siitä lähtien olen ollut kaikille tiedossa ja näkyvillä, tieodssa miehen silloiselle vaimolle, miehen lapsille ja muille sukulaisille ja ystäville. Joiltakin olen aanut paheksuntaa, suurimmalta osalta en. Pieni paheksunta ei minua haittaa, koska liitän sen tietämättömyyteen; ne henkilöt eivät tiedä mitä suhteessamme oikeasti tapahtui ja sitä on vaikea sanoin kertoakaan. Suuren rakkauden vuoksi kestin vajaan vuoden näkymättömänä oloa, se kannatti, nyt olemme molemmat onnellisia.

 

Kiitos vastauksestasi Olivia,

olen useasti tänä aikana miettinyt, että ilmoitan ko. vaimolle tilanteen, ratkeaisi tämän ainakin johonkin suuntaan sen jälkeen, mutta en ole saanut vaan aikaiseski, olen odottanut, että mies itse ilmottaisi, mutta ei se sitä näytä tekevän.

Minäkin olen useasti lähtenyt ovet paukkuen, että ota tai jätä, ja aina hän on puheillaan saanut minut takaisin, mutta nyt on sellainen tunne todellakin, että en jaksa tätä näin, ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä!

Tekikö miehesi ihan itse päätöksen, että kertoi sinusta vai olitko sanonut jotain, tyyliin: valitse, minä tai vaimo?

 

Sitä saa mitä tilaa!! Voi teitä reppanoita, aviorikkojia. Ihanko oikeasti te kuvittelette, ettei tämä teidän ah,niin ihana miehenne joskus petä teitä??

Ajatteletteko koskaan millaisia ihmisiä Oikeasti olette. Aika alhaista toimintaa..Huutoa tulee minun kirjoituksesta tietysti, mutta totuus aina satuttaa Niin, ja kohta kirjoittelette jos miehellänne lapsia, kuinka inhottavia ja huonosti käyttäytyviä miehen lapset ex-liitosta ovat.Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

 

\

Sitä saa mitä tilaa!! Voi teitä reppanoita, aviorikkojia. Ihanko oikeasti te kuvittelette, ettei tämä teidän ah,niin ihana miehenne joskus petä teitä??

Ajatteletteko koskaan millaisia ihmisiä Oikeasti olette. Aika alhaista toimintaa..Huutoa tulee minun kirjoituksesta tietysti, mutta totuus aina satuttaa Niin, ja kohta kirjoittelette jos miehellänne lapsia, kuinka inhottavia ja huonosti käyttäytyviä miehen lapset ex-liitosta ovat.Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

Voi sua.. oletko kenties petetty, jätetty ja katkera? (ok, tuo meni jo vyön alle, mutta ei voi mitään..)Minähän se olen se aviorikkoja, kuten nimität.. entäs tämä ko. mies? Täysin viaton minun vamppauksen uhri.. hänhän ei omalta osalta rikkonut minun avioliittoa? (Ja hänen käytöksensä on sallittua, kun sattuu olemaan mies?) No ei niin, minä sen eron hain ja otin, enkä kadu, vaikka tämä suhde loppuisikin.

Ei asiat ole niin mustavalkoisia miltä ne saattaa näin tuntua.

Ei en kuvittele, että tämän mainitsemasi ah niin ihana mieheni ei kykenisi pettämään myös minua, mutta en aio sellaisen asian kanssa elää, että mietin koko ajan, että voi ei, se saattaa pettää joskus, haloo, jokainen kykenee siihen. Jos niin ajattelee, ei millään suhteella taitaisi olla tulevaisuutta.

Eipä minun tarvitse kaltaisillesi moraalimartoille ratkaisujani selitellä... mutta pakko tämän verran oli kommentoida.

 

mun mielestä kans saa sitä mitä tilaa jos rupeaa naimisissa tai avoliitossa pitää peliä.tod. näköisesti se mies jo pettää sua sen vaimon kans.paitsi ettei se ole pettämistä jos ovat naimisissa. ainoa oikea ratkaisu moraalisesti olis nyt että jättäsit sen miehen rauhaan.ehkä saavat vielä liittonsa kuntoon.tiedän todellakin mistä puhun, mun mies
tekee just noin.tosin tiedän hänen suhteestaan, mutta siitä ei puhuta.minä en koe olevani tässä se suhteen rikkoja, teen mieheni kans mitä haluan, tyhmä vaan tämä toinen kun kattelee.No, mä en kyllä enää jaksakkaan tätä peliä, joten saa koko miehen.saakin varsinaisen valio yksilön

 

\

Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

Joo just!! Kuulut sitten varmaan itsekin niihin kun kerran tänne kirjoitit!!!

 

\

\

Sitä saa mitä tilaa!! Voi teitä reppanoita, aviorikkojia. Ihanko oikeasti te kuvittelette, ettei tämä teidän ah,niin ihana miehenne joskus petä teitä??

Ajatteletteko koskaan millaisia ihmisiä Oikeasti olette. Aika alhaista toimintaa..Huutoa tulee minun kirjoituksesta tietysti, mutta totuus aina satuttaa Niin, ja kohta kirjoittelette jos miehellänne lapsia, kuinka inhottavia ja huonosti käyttäytyviä miehen lapset ex-liitosta ovat.Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

Voi sua.. oletko kenties petetty, jätetty ja katkera? (ok, tuo meni jo vyön alle, mutta ei voi mitään..)Minähän se olen se aviorikkoja, kuten nimität.. entäs tämä ko. mies? Täysin viaton minun vamppauksen uhri.. hänhän ei omalta osalta rikkonut minun avioliittoa? (Ja hänen käytöksensä on sallittua, kun sattuu olemaan mies?) No ei niin, minä sen eron hain ja otin, enkä kadu, vaikka tämä suhde loppuisikin.

Ei asiat ole niin mustavalkoisia miltä ne saattaa näin tuntua.

Ei en kuvittele, että tämän mainitsemasi ah niin ihana mieheni ei kykenisi pettämään myös minua, mutta en aio sellaisen asian kanssa elää, että mietin koko ajan, että voi ei, se saattaa pettää joskus, haloo, jokainen kykenee siihen. Jos niin ajattelee, ei millään suhteella taitaisi olla tulevaisuutta.

Eipä minun tarvitse kaltaisillesi moraalimartoille ratkaisujani selitellä... mutta pakko tämän verran oli kommentoida.

Niinpä, oletko miettinyt, että mies vain käy huvittelemassa kanssasi ja todellisuudessa yrittää tehdä tykö itseään vaimolle, että pääsisi takaisin kotiin? Vanha suola janottaa...
Ja voin vakuuttaa sinulle, että et sen miehen rinnalla koskaan tule tuntemaan oloasi täysin varmaksi ja turvalliseksi, lähtihän hän sinunkin matkaasi, miksi ei siis jonkun mun ihanan naisen- sitten kun sinusta on tullut se kotona odotteleva muija, josta ei enää jaksa kiinnostua. Arki tulee eteen aina, eikä se ole sinun eduksesi.
Kun kerran on pettänyt, seuraava kerta on jo tosi paljon helpompi - trust me, I know! (ja selvennyksen vuoksi: minua ei ole petetty - ainakaan tietääkseni).
Ja miksi ei saisi moralisoida, onhan se moraalitonta seurustella toisen naisen puolison kanssa! Eikö? Vai oletko ylpeä itsestäsi?
Eikä muuten ole sinun tehtäväsi kertoa suhteestanne kenellekään. Eikö se jo ole viesti sinulle, jos mies ei viitsi edes kertoa lähipiirilleen, että olet olemassa? Onko sellainen muka rakkautta? Tyydy vain kohtaloosi ja jatka elämääsi - maailmassa on vapaita miehiä sinullekin!

 

Sen enempää kommentoimatta aloittajan salasuhdetta, väitän, että jos pettää yhdessä suhteessa, se ei automaattisesti tarkoita, että pettää toisessa suhteessa.
En väitä, etteikö pettäminen olisi toista kohtaan väärin tai etteikö olisi myös sellaisia, jotka pettävät aina

MUTTA

itse asuin miehen kanssa, joka käytti paljon alkoholia ja oli #&%?$!* mustasukkainen. Selvinpäin oli ihan kiva, tosin oli selvinpäin tosi harvoin.
Tuossa suhteessa nuorena ja tyhmänä kuitenkin kuvittelin, että kyllä tuo vielä muuttuu. Toisaalta en osannut lähteä, koska säälin niin paljon miestä, toisaalta siksi, koska mies oli loppujen lopuksi h.uoritteluineen saanut minun itsetuntoni täysin matalaksi. Jos lähdin kaverin luo kylään, olin h.uoraamassa, työpaikan juhliin, olin h.uoraamassa tai yleensä mihin tahansa niin aina tuli soittoa tai viestiä että missä sitä ollaan h.uoraamassa. Käsiksi ei sentään käynyt koskaan, onneksi.
Vasta kun toinen mies (nykyinen aviomieheni, joka muuten oli ihan VAPAA mies, vaikkakin ERONNUT mies) osoitti kiinnostustaan, pääsin #&%?$!*ä pois, aloin uskoa taas itseeni ja kyllähän ennenkuin löysin oman asunnon ja pääsin muuttamaan, tapailin tätä nykyistäni. Suoraan en muuttanut toisen luo, vaan välissä asuin omassa asunnossa vuoden päivät. Mutta mielenkiinto säilyi ja muutimme yhteen ja nyt meillä on ollut uusperhe 4 vuotta. Nykyistä miestäni ei tulisi mieleenkään pettää saati vaihtaa.

 

\

Kiitos vastauksestasi Olivia,

olen useasti tänä aikana miettinyt, että ilmoitan ko. vaimolle tilanteen, ratkeaisi tämän ainakin johonkin suuntaan sen jälkeen, mutta en ole saanut vaan aikaiseski, olen odottanut, että mies itse ilmottaisi, mutta ei se sitä näytä tekevän.

Minäkin olen useasti lähtenyt ovet paukkuen, että ota tai jätä, ja aina hän on puheillaan saanut minut takaisin, mutta nyt on sellainen tunne todellakin, että en jaksa tätä näin, ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä!

Tekikö miehesi ihan itse päätöksen, että kertoi sinusta vai olitko sanonut jotain, tyyliin: valitse, minä tai vaimo?

Ensiksikin täytyy sanoa että ignooraa kaikki nuo moralisoivat kommentit. Eivät tiedä mistä puhuvat.. Ja tottakai voimme yhteen ääneen myöntää, ettei ole moraalista alkaa pelehtiä varatun miehen kanssa, rakastumisesta puhumattakaan. Mutta kun tässä maailmassa on tosi tosi harva ihminen joka toimii täysin moraalisesti. Myös nämä saarnaajat tällä palstalla toimivat varmasti joissain asioissa moraalittomasti. Ehkä eivät vielä ole kokenaat samaa kuin me, eli rakastunut varattuun mieheen, mutta jossakin muussa, missä me taas osaamme käyttäytyä moraalisesti
=)

Asiat eivät todellakaan ole noin mustavalkoisia, ja kun ei tiedä koko tarinaa, on turha lakaa lähettelemään moraalisia saarnoja.

Mutta vastaus kysymykseesi:
Mies teki tavallaan oma aloitteisesti päätökseen, mutta kyllä siinä taustalla oli minun painostustakin. Olin jo niin monta kertaa lopettanut suhteen, tapaillut välillä toistakin (vapaata) miestä, jne. että mieheni tiesi, etten enää montaa viikkoa jatka tapailua hänen kanssaan. Hän tiesi, että jollei pian tee jotain, menettää minut totaalisesti. Hän punnitsi itsekseen asioita, kummasta luopuu mielummin minusta vai huonosta avioliitostaan. Hän päätti luopua avioliitostaan. Nyt hän on tyytyväinen päätökseensä.

 

\

Sitä saa mitä tilaa!! Voi teitä reppanoita, aviorikkojia. Ihanko oikeasti te kuvittelette, ettei tämä teidän ah,niin ihana miehenne joskus petä teitä??

Ajatteletteko koskaan millaisia ihmisiä Oikeasti olette. Aika alhaista toimintaa..Huutoa tulee minun kirjoituksesta tietysti, mutta totuus aina satuttaa Niin, ja kohta kirjoittelette jos miehellänne lapsia, kuinka inhottavia ja huonosti käyttäytyviä miehen lapset ex-liitosta ovat.Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

En ole rikkonut kenenkään liittoa, ikinä! Oletko sinä - sinähän kirjoitat tänne? Reppana, onneton - SINÄ

 

Onkohan niin, että mies haluaa molemmat: ex-vaimon ja sinut. Jos hän kertoo exälle sinusta avoimesti, hän menttää exän. Sinä nyt olet siinä kumminkin vaikka oletkin salaisuus.

Vai onko niin, että mies "vedättää" exäänsä, eli antaa exänsä kuvitella että heidän suhteellaan olisi vielä mahdollisuus?

Tai sitten hän ei todella haluaisikaan erota exästään ja suhdetta lämmitellään uudelleen..

ja nämä ovat syitä miksi olet salaisuus.??

Yhtäkaikki: nykytilanne on miehelle suotuisa eikä hän halua muuttaa sitä mitenkään juuri nyt.
Sinua se ei tyydytä, joten ratkaisu muutokseen on sinun itsesti tehtävä.

A) lähdet, eroat
B) ilmoitat ex-vaimolle olemassaolostasi - ja mitä sen jälkeen?
C) toteutat molemmat vaihtoehdot mutta ensin B ja sitten varaudut että tapahtuu A tai teet sen itse

Minullakin oli aikoinaan exän kanssa ongelmia, kun mies puhui yhtä ja toimi toisin kuitenkin.
[/b]
Vasta jälkeenpäin luin jostain neuvon:
JOS PUHEET JA TEOT OVAT RISTIRIIDASSA, LUOTA TEKOIHIN - niitä ihminen harvemmin osaa valehdella, puheissa se on helpompaa.

:heart: :heart:

 

\

mun mielestä kans saa sitä mitä tilaa jos rupeaa naimisissa tai avoliitossa pitää peliä.tod. näköisesti se mies jo pettää sua sen vaimon kans.paitsi ettei se ole pettämistä jos ovat naimisissa. ainoa oikea ratkaisu moraalisesti olis nyt että jättäsit sen miehen rauhaan.ehkä saavat vielä liittonsa kuntoon.tiedän todellakin mistä puhun, mun mies
tekee just noin.tosin tiedän hänen suhteestaan, mutta siitä ei puhuta.minä en koe olevani tässä se suhteen rikkoja, teen mieheni kans mitä haluan, tyhmä vaan tämä toinen kun kattelee.No, mä en kyllä enää jaksakkaan tätä peliä, joten saa koko miehen.saakin varsinaisen valio yksilön

Se kuka on tyhmä, riippuu siitä keneltä kysyy.
Yhtä tyhmähän sinä olet kun katselet miestä, jolla on toinenkin suhde. Pidät avioliittoa yllä, joka ei ole kahden liitto, vaan siinä on nyt kolmaskin osapuoli. Ette edes puhu avioliitossanne tärkeistä asioista, onko se säilyttämisen arvoinen liitto?
Miehesi voi sille toiselle naiselle selittää ettei voi nyt erota lasten tähden, talon vuoksi, jne. eli kulissien vuoksi. Hän kyllä rakastaa, mutta entinen elämä on turvallisempaa ja helpompaa. Mutta miten hän selittää sinulle sen että hän tarvii toisenkin naisen? Sinä et riitä hänelle? Hän ei rakasta sinua enää? vai mikä voi olla syynä? Syynä ei voi olla toisen naisen kanssa omistama yhteinen omaisuus tai lapset, niinkuin teidän suhteessa voi olla yhdessä pysymisen syy.

Oletko todella sitä mieltä että voisitte saada avioliittonne kuntoon jos tämä toinen nainen häipyisi kuvioista? Mies ehkä jäisi kaipaamaan häntä, pystyisitkö elämään senkin totuuden kanssa että miehesi haluaisi toisen naisen ettei teillä olisi kulisseja?

Mikä saa sinut olemaan avioliitossa ja vielä hiljaa vaikka tiedät että liitossa petetään kaiken aikaa? Minusta se on tyhmää.

 

\

Sitä saa mitä tilaa!! Voi teitä reppanoita, aviorikkojia. Ihanko oikeasti te kuvittelette, ettei tämä teidän ah,niin ihana miehenne joskus petä teitä??

Ajatteletteko koskaan millaisia ihmisiä Oikeasti olette. Aika alhaista toimintaa..Huutoa tulee minun kirjoituksesta tietysti, mutta totuus aina satuttaa Niin, ja kohta kirjoittelette jos miehellänne lapsia, kuinka inhottavia ja huonosti käyttäytyviä miehen lapset ex-liitosta ovat.Melkein kaikki jotka tällekin palstalle kirjoittaa ovat menneet rikkomaan jonkun avioliiton.

Pettää, ehkä ei. Jotkut ihmiset oppivat virheistään, jotkut eivät. Sama se on kaikkien ihmisten kanssa, kaikissa asioissa. Eivät nämä kerran naimisissa olleet miehet ole sen kummallisempia kuin naimattomatkaan miehet. Kaikilla on petetyksi tulemisen mahdollisuus ihan yhtä suuri, on se historia minkälainen tahansa. Jos olet miehen kanssa joka ei ole koskaan pettänyt kumppaniaan, ei se takaa ettei hän tekisi sitä sinun kohdallasi. Saattaa jopa tilastollisesti olla todennäköisempää.

Ei tuollaisia voi lähteä ennustelemaan kenenkään kohdalla. Ja jos pettämistä alkaa pelätä, kannattaa elää yksin. Silloin ei varmasti tule petetyksi.

Olen aikoinani tullut petetyksi, enkä siihen kuollut. Ei se minun maailmaani mitenkään romuttanut. Itse asiassa näin jälkeenpäin ajatellen, se oli uuden ja paremman alku. Voi sanoa, että oikein hyvä että niin tapahtui, moneltakin kantilta.

Älkäähän naiset olko liian riippuvaisia miehistänne, ei taloudellisesti eikä henkisesti. Silloin ei tarvitse pelätä petetyksi ja jätetyksi tulemista. Elämä on ihan mukavaa ilman miestäkin. Säilyttäkää tietty itsenäisyys, niin vältytte pettämispeloilta. Tiedätte ettei teidän elämänne siihen kaatuisi. Ei teidän, eikä lasten. Miehetkin arvostavat enemmän naista joka ei ole riippuvainen takiainen, vaan itsenäinen, arvonsa tietävä ja omillaankin pärjäävä nainen.
Siksi näitä katkeria exiä on olemassa, kun ovat olleet riippuvaisia miehestä ja miehen tuloista, tämä johtaa, että mies ei tunne kunnioitusta naista kohtaan, sen myötä ei rakastakaan ja loppujen lopuksi löytää jonkun hyvin yksin pärjäävän, itsenäisen naisen, jonka kokevat haluttavaksi. Näin riippuvainen rääpäle jää kuin nalli kalliolle ruikuttamaan, kun ei tunnu pärjäävän yksin... Säilyttäkää siis itsenäisyytenne naiset!

 

Justhan laitoin loppuun että saa pitää koko miehen, ei kiinnosta.Ei voi olla kysymys talosta tmv. syytä en jaksa selittää...Laitoit itse yhteen viestiin ettei voi arvostella kun ei tiedä koko totuutta, ja kuitenkin latelet niitä itse.Mä olen ollut joskus rakastunut tosi paljon varattuun mieheen, mutta moraali ei antanut perix.Joten kyllä se rakastuminen on tahdostakin kiinni, jokaisen tulisi kunniottaa toisten liittoa.Mutta nämä oppii sitten kun omalle kohdalle kolahtaa.Mistäs tiedät etten vaikka ihan piruuttani vehtaa vielä miehen kans, ja minähän se vaimo edelleen olen...

 

Itse olen myös pettänyt naimisissa olevan miehen kanssa, enkä todellakaan ole asiasta ylpeä. Hävettää koko asia. Kuinka sekaisin ihminen on että tekee jonkun perheelle tuollaista? En saata vieläkään käsittää itseäni.

Alkuperäiselle kirjoittajalle, mieti vielä mitä olet tekemässä. Kadut asiaa loppuelämäsi jos sinulla on yhtään omaatuntoa. Itse kadun, Todella!

 

Kirjoitin tälle palstalle. Koska minä olen samassa tilanteessa. Tosin olen se ex-puoliso, jolle ei kerrota uudesta elämästä mitään. Ja ex majailee meillä paljon.

Olen aivan yhtä sekaisin, joten auttaa en ehkä osaa. Mutta mielenkiintoista nähdä tämä ketju...

 

\

Justhan laitoin loppuun että saa pitää koko miehen, ei kiinnosta.Ei voi olla kysymys talosta tmv. syytä en jaksa selittää...Laitoit itse yhteen viestiin ettei voi arvostella kun ei tiedä koko totuutta, ja kuitenkin latelet niitä itse.Mä olen ollut joskus rakastunut tosi paljon varattuun mieheen, mutta moraali ei antanut perix.Joten kyllä se rakastuminen on tahdostakin kiinni, jokaisen tulisi kunniottaa toisten liittoa.Mutta nämä oppii sitten kun omalle kohdalle kolahtaa.Mistäs tiedät etten vaikka ihan piruuttani vehtaa vielä miehen kans, ja minähän se vaimo edelleen olen...

Entäs sit jos tahtoo? Etkö itse ole tahtonut koskaan mitään kiellettyä?

Oikeassa olet, että nämä oppii sitten kun kolahtaa. Mutta ei välttämättä oppiminen ole sitä, että alkaa moralisoimaan, vaan kolahtaminen voi opettaa avartamaan ja selviytymään. Itselleni se aikoinaan opetti sen, ettei maailma ole yhdestä miehestä kiinni, ei kenelläkään. Ja jos jollekin on, niin se on täysin hänen oma vikansa ja silloin voi syyttää vaan itseään. Eikä se ole niin vakavaa, eikä elämässä asiat mene aina niin kuin itse suunnittelee. Maailmassa on paljon vakavampiakin ja isompiakin juttuja kuin yksi parisuhde. Parisuhteita tulee ja menee..

Neuvoit toisia jättämään miehen rauhaan, jotta mies ja hänen vaimonsa voisivat saada avioliittonsa kuntoon. Toisaalta osoitat itse toiminnallasi, että se on mahdotonta. Eihän sinuakaan enää kiinnosta mies joka sinua on systemaattisesti pettänyt. Miksi luulet että ap. kirjoittajan miesystävän vaimoa kiinnostaisi? Siksi mielestäni miehen vaimolla olisi oikeus saada tietää totuus. Jos hän jatkaa miehensä kanssa tietämättä totuutta, niin eikö sekin ole moraalitonta? Naistahan on silloin selvästi huijattu, eikä hän tiedä millaisen miehen kanssa oikeasti on.

"Mistäs tiedät etten vaikka ihan piruuttani vehtaa vielä miehen kans, ja minähän se vaimo edelleen olen..."
Onko tämä sitten mielestäsi moraalista toimintaa? Kenelle haluat olla pirullinen? Tuskin sillä mitään saavutat. Mistä tiedät, ettei se toinen nainenkin vehtaa miehesi kanssa "piruuttansa"?

 

enempää en jaksa sulle enää olivia kommentoida kuin tän. Laitoin että olen itsekin ollut rakastunut varattuun mieheen, mutta se ei edennyt suutelua pitemmälle. Nyt kun omalle kohdalle osui, en enää koskaan edes voisi ajatella suhdetta ukkomieheen.Sitä paitsi siinä satuttaa miehen vaimon ja lasten lisäksi itseään ja miestä (jota niin rakastaa?) USKO POIS NÄIN VAAN ON!! Miehiä ja parisuhteita tulee ja menee se on totta mutta jos kuvassa on lapsia, kyllä silloin pitäisi ajatella.Mutta turha tästä on jauhaa kun ei se mene perille, ja kummallakin on näkökantansa.Tósin yleensä kiivas puollustus on huonoa omaatuntoa, teen ihan oiken kun ajattelen itseäni vaan...????? se siitä ja PISTE täältä päin

 

\

enempää en jaksa sulle enää olivia kommentoida kuin tän. Laitoin että olen itsekin ollut rakastunut varattuun mieheen, mutta se ei edennyt suutelua pitemmälle. Nyt kun omalle kohdalle osui, en enää koskaan edes voisi ajatella suhdetta ukkomieheen.Sitä paitsi siinä satuttaa miehen vaimon ja lasten lisäksi itseään ja miestä (jota niin rakastaa?) USKO POIS NÄIN VAAN ON!! Miehiä ja parisuhteita tulee ja menee se on totta mutta jos kuvassa on lapsia, kyllä silloin pitäisi ajatella.Mutta turha tästä on jauhaa kun ei se mene perille, ja kummallakin on näkökantansa.Tósin yleensä kiivas puollustus on huonoa omaatuntoa, teen ihan oiken kun ajattelen itseäni vaan...????? se siitä ja PISTE täältä päin

Olet oikeassa, keskustelu kannattaa lopettaa tähän, koska olemme tässä asiassa aika eri aaltopituudella. Toisaalta, on oikein hyvä nähdä asioita monelta kantilta ja kyseenalaistaa omia ja toisten ajatuksia.

Tuo satuttamisasia riippuu pajon casesta ja siinä olevista ihmisistä.Itse en satuttanut itseäni, enkä pitemmän päälle miestänikään. Tottakai hänellä oli vaikeita aikoja eron ollessa akuutti, varsinkin kun ex-vaimo vielä heittäytyi hankalaksi, mutta tällä hetkellä olemme erittäin onnellisia. Mieheni on monesti vilpittömästi sanonut, ettei olisi koskaan pystynyt siinä liitossa enää samaan onnellisuuteen. Kunnioitus, luotto, avoimuus, jne olivat jo menneet. Voi siis sanoa, että ero oli pelastus koko perheelle. Myös lapsille ero on lopulta voitto, jos vaihtoehtona on kylmä, riitaisa avioliitto. Nyt lapset ainakin saavat parisuhdemallin jossa mukana on rakkautta ja lämpöä. Asiassa on siis aina monta puolta.

Myös se case jossa itse tulin petetyksi, oli mielestäni pelastus, varsinkin minulle itselleni, mutta tod.näk. myös muille.

Missään tapauksessa, en pode huonoa omaatuntoa tästä asiasta. USKO POIS NÄIN VAAN ON

Piste täältäkin. Ja hyvää viikonlooua!

 

Olivialta tulee mielestäni fiksuja kannanottoja, niin minulle kuin muillekin, kiitos.

Tilanne sai 31.5 uuden käänteen, keskustelimme ko. miehen kanssa useita tunteja, jonka aikana ilmoitin hänelle, että jos hän ei julkista suhdettamme, niin jatkan elämääni ilman häntä (en kenenkään täällä moralisoineen takia, vaan ihan itseni), ja että olen tosissani. Siinä sain kuulla selitykset, että hän haluaisi vielä muutaman kk aikaa ja sitten voi julkistaa tämän, kun ero on astunut voimaan jne. pysyin tiukkana. Koska niin monta kertaa olen jo antanut periksi, aina on ollut joku syy ja tulisi olemaan.

1.6 aamulla hän ilmoitti tulevalle ex-vaimolle, että hänellä on suhde toiseen naiseen. Istuimme tämän naisen kanssa eilen illalla kahvilla ja kävimme läpi tämän. Hän oli helpottunut, että tämä tuli julki, koska hän oli aavistanut kaiken, mutta mies oli kieltänyt, hän jo epäili omaa mielenterveyttään. Hänen mielipide oli se, että jos mies ei ollut onnellinen hänen kanssaan, niin ei hänen halua olla uuden onnen esteenä, ja heidän avioliittonsa ei ollut toiminut 6 vuoteen. Keskustelumme kesti useita tunteja, ilman minkäänlaista riitaa tai syyttelyä, siinä kävimme läpi niin hänen kuin minunkin avioliiton ja syyt mitkä tähän johtivat. Olimme molemmat samaa mieltä, että jos suhde/avioliitto on kunnossa, ei siinä ole tilaa kolmannelle osapuolelle.


Edelleen ihmetyttää täällä ihmisten mielipiteet siitä, miten tämä "toinen nainen" on se syyllinen, ei mies.

Mukavaa kesää kaikille! Aika mielenkiintoiset keskustelut tuosta alkuperäisestä viestistä lähti...

 

Hienoa Kiira, olet ratkaissut asian niinkuin aikuisen ihmisen kuuluukin. Myös ex-vaimolla tuntuu olevan järkevä ote asiaan, tuollaisia exiä lisää ; ) Nyt kaikki tietävät missä mennään, kaikilla on oikeus siihen. Miestäsi varmaan hieman hävettää oma juonittelunsa, mutta hänellä on siihen omat syynsä ja ansaitsee siitä anteeksiannon ja asian unohduksen.

Toivotan teille sydämmestäni kaikkea hyvää ja ONNEA!

:hug:

PS. Eikä missään tapauksessa mitään huonoja omatuntoja, niihin ei ole mitään syytä.