Miten nopeasti miehenne on kertonut teistä ex-puolisolleen? Entä lapsilleen? Kun olette alkaneet olemaan yhdessä.
Olemme "seurustelleet" 1.5v, mutta "minua ei ole olemassakaan" kuin vain hänelle... ovat olleet asumuserossa yli vuoden, ja avioerokin astuu pian voimaan.
Siis tavattiin, kun molemmat olimme tahoillamme vielä naimisissa, itse olen ollut koko ajan avoin tämän uuden suhteen kanssa, lapsille tosin kerroin vasta kun avioeromme oli selvä, mutta en ole esitellyt miestä heille, koska ei hänkään ole kertonut minusta kenellekään.
Juu, on kummallista, minustakin. En vaan tiedä, että kauan jaksan olla tämä salasuhde, vaikka rakastan häntä kovasti, niin nämä aiheuttaa riitaa ja pahaa oloa niin paljon, että tuntuu siltä kuin pitäisi luovuttaa jo, tai vihdoinkin..
Tuntuu, että hän kulkee sädekehä päänsä päällä tyyliin, että asumme erillään olemme hakeneet eroa, ei minulla ole toista naista, huolehdin perheestäni hyvin, olen hyvä ihminen, jne.
Aihe on niin läpi puhuttu ja tapeltu, ja minä en ymmärrä ja olen ihmeellinen, tämähän on ihan normaalia jne. ei minusta.
Ja vaimon (vielähän hän on vaimo) kanssa vietetään aikaa mielestäni liikaa (sitä koetetaan minulta salata koska), en ymmärrä, ovat ystäviä, mitä pahaa siinä on, eipä oliskaan, jos vaimo tietäisi meistä.. tuskin olisvat ystäviä. Hän ei osaa vaan päästää irti tai ei halua.
Olemme "seurustelleet" 1.5v, mutta "minua ei ole olemassakaan" kuin vain hänelle... ovat olleet asumuserossa yli vuoden, ja avioerokin astuu pian voimaan.
Siis tavattiin, kun molemmat olimme tahoillamme vielä naimisissa, itse olen ollut koko ajan avoin tämän uuden suhteen kanssa, lapsille tosin kerroin vasta kun avioeromme oli selvä, mutta en ole esitellyt miestä heille, koska ei hänkään ole kertonut minusta kenellekään.
Juu, on kummallista, minustakin. En vaan tiedä, että kauan jaksan olla tämä salasuhde, vaikka rakastan häntä kovasti, niin nämä aiheuttaa riitaa ja pahaa oloa niin paljon, että tuntuu siltä kuin pitäisi luovuttaa jo, tai vihdoinkin..
Tuntuu, että hän kulkee sädekehä päänsä päällä tyyliin, että asumme erillään olemme hakeneet eroa, ei minulla ole toista naista, huolehdin perheestäni hyvin, olen hyvä ihminen, jne.
Aihe on niin läpi puhuttu ja tapeltu, ja minä en ymmärrä ja olen ihmeellinen, tämähän on ihan normaalia jne. ei minusta.
Ja vaimon (vielähän hän on vaimo) kanssa vietetään aikaa mielestäni liikaa (sitä koetetaan minulta salata koska), en ymmärrä, ovat ystäviä, mitä pahaa siinä on, eipä oliskaan, jos vaimo tietäisi meistä.. tuskin olisvat ystäviä. Hän ei osaa vaan päästää irti tai ei halua.