Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kyllä luotan mun mieheen, ei se petä vaikka pitkillä reissuilla onkin. Ja alkaa tuntumaan siltä etten tule minäkään pettämään. Jos sitä pettämistä joutuu vatvomaan täällä palstalla niin antaa olla. Meinaan vaan että pakottavassa tarpeessa sen olis kai jo tehnyt. Joten siirrynpä taas takasin tuonne nurkkaan olemaan kaikille mieliksi ja käyttäytymään niin kuin kaikki oottaa.
Ootko sä onnellinen sun liitossa?
Vaikka eihän se mulle kuulu. Kunhan kyselen.
Joo oon mä. Tai mitä se onni oikeastaan on? Tosin eiköhän kaikki äidit tooivo ettei arjesta tarvitsisi aina selviytyä yksin?
Mäkin toivon. Ihan erityisesti juuri nyt. Mutta oon mä silti ihan äärettömän onnellinen silloin kun mun mies on paikalla. Tai edes puhelimen päässä (vaikken varmasti aina vaikutakaan siltä ). Elän kuitenkin unelmaani juuri nyt. Elätkö sä? Vai mikä sun unelmasi olisi?
On mulla nyt kaikki mitä mä oon toivonut, turvallinen ja luotettava mies, suloiset ja terveet lapset sekä oma talo. Ja ihan hyvä työkin on siunaantunut. Enkä mä tiedä mitä muuta sitä olisi mikä onnen toisi paitsi enemmän yhteistä aikaa. Se toinen mies ei koskaan sisälly mihinkään arkipäivän haaveisiin, tarkoitan et ei se kuulu onneen.
Mä kaipaan ihan erityisesti aikaa miehen kanssa ilman lapsia, koska sitä on tosi vähän. Nyt sitä on taas yritetty ottaa vähän enemmän: muuten musta tuntuu että ahdistun ihan kauheasti, oon pinna kireällä jne. Me aiotaan vielä syksyn aikana mennä kahdestaan viettämään viikonloppua veneelle ilman lapsia: ollaan varattu jo lapsenvahti tänne kahdeksi yöksi ja päiväksi.
Miten ois, saisitko järjestettyä teillekin jonkun pienen syksy retken? Ehkä unohtuisi vieraat.. =)