Salasuhde

Mies reissuhommissa ja mulla olis peliä hieman yhden miehen kanssa. Miten pystyy järjestään tapaamiset kun on lapset kuitenkin hoidettavana? Mä oon ihan hullu kun lähden tähän mutta... Kai jollain on kokemusta..?

 

Jätä koko homma ja keskity lapsiis.

 

Mä voin heittää ekan paskaämpärillisen *hiiiiiop* osuko?

 

Joo älä lähde, kaikkiin vaan sattuu lopputein..lapsiinki :/

 

Lähdette yhdessä vähän Porvoon toria kiertämään.

 

Kyllä mä lapseni hoidan hyvin. Mihinkäs muuhun mä olen keskittynytkään kuin lapsiin. Heidän kanssa vietän 24/7.

 

No miks sitä pitäs sit jonkuu toisen äijän kanssa vehtailla? Ehit sit vehtailla äijäs kanssa kuha se kotiutuu.

 

Kyllä mä lapseni hoidan hyvin. Mihinkäs muuhun mä olen keskittynytkään kuin lapsiin. Heidän kanssa vietän 24/7.

Keskitypä vaikka siihen omaan mieheen edes joskus.

 

Lähdette yhdessä vähän Porvoon toria kiertämään.

Täysin samaa mieltä :attn:

 

Mä voin heittää ekan paskaämpärillisen *hiiiiiop* osuko?

täältä toinen

 

hei haloo, mietippä niitä lapsias kuinka paljon heihin sattuu, ja mieti siltä kannalta että jos miehes tekis sulle niin? että sil on salasuhde.

 

Samaa mieltä oon minäki. Jos pitää lähtee aidan tuolle puolen,ni kannattaa erota ensin mutta sekin mietittävä helekatin tarkkaan!

 

Toivottavast sillä ukollaskin ois joku "peli" siel reissuhommissaan. =)

 

Täällä saat kyllä kivitystä tuolla aiheella Vaikka lähes kaikki tekee tota tai ainakin vaihtaa miehen jossakin vaiheessa ja pitää sitä eri asiana.. 70% eroaa ainakin ellei enemmänkin. Avioliitossa eromäärä taisi olla vähemmän.

Eroaminen taas ei aina ole se paras ratkaisu.

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

 

Täällä saat kyllä kivitystä tuolla aiheella Vaikka lähes kaikki tekee tota tai ainakin vaihtaa miehen jossakin vaiheessa ja pitää sitä eri asiana.. 70% eroaa ainakin ellei enemmänkin. Avioliitossa eromäärä taisi olla vähemmän.

Eroaminen taas ei aina ole se paras ratkaisu.

Heh, niinpä näyttää kivet kopsahtelevan. Häivyn siis takavasemmalle ja jätän tän aiheen tähän.

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

No mistäs on kysymys Jännityksestä?

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

No mistäs on kysymys Jännityksestä?

Meinasin kysyä samaa jo heti alotuksen luettuani.

Mä sanoisin, että jos kysymys on pakottavasta rakkaudesta, täältä ei tarvitsisi kysellä lastenhoitovinkkejä: hätä keinot keksii. Ja siinä tilanteessa se oma ukkokin menisi ihan täysin lasten vahdista kotona ollessaan. Eli tästä ei voi olla kyse.

Mistä? Seksistä? Jännityksestä? Mikä järki?? :headwall:

 

Mieti tosi tarkkaan onko se todella sen arvosta että voisit menettää kaiken mitä sinulla nyt on!!!

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

No mistäs on kysymys Jännityksestä?

Meinasin kysyä samaa jo heti alotuksen luettuani.

Mä sanoisin, että jos kysymys on pakottavasta rakkaudesta, täältä ei tarvitsisi kysellä lastenhoitovinkkejä: hätä keinot keksii. Ja siinä tilanteessa se oma ukkokin menisi ihan täysin lasten vahdista kotona ollessaan. Eli tästä ei voi olla kyse.

Mistä? Seksistä? Jännityksestä? Mikä järki?? :headwall:

Oma mies on noin 4 - 6 päivää kuukaudesta kotona. En mä silloin mihinkään lähde kun muutenkin nähdään todella vähän.
Jospa se sitten on sitä jännitystä ja seksiä. Eikä kaikessa ole aina järkeä.
Mutta tosiaan, oli virhe kysyä täältä tästä asiasta.

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

No mistäs on kysymys Jännityksestä?

Meinasin kysyä samaa jo heti alotuksen luettuani.

Mä sanoisin, että jos kysymys on pakottavasta rakkaudesta, täältä ei tarvitsisi kysellä lastenhoitovinkkejä: hätä keinot keksii. Ja siinä tilanteessa se oma ukkokin menisi ihan täysin lasten vahdista kotona ollessaan. Eli tästä ei voi olla kyse.

Mistä? Seksistä? Jännityksestä? Mikä järki?? :headwall:

Oma mies on noin 4 - 6 päivää kuukaudesta kotona. En mä silloin mihinkään lähde kun muutenkin nähdään todella vähän.
Jospa se sitten on sitä jännitystä ja seksiä. Eikä kaikessa ole aina järkeä.
Mutta tosiaan, oli virhe kysyä täältä tästä asiasta.

Joo, meillä on sama prosentti. Samoin oli exän kanssa. Mutta jos todella se salasuhde olisi tärkeä, ne 4-6 päivää käyttäisit siihen ihan mielihyvin: kuitenkin taitaa tärkeämpi olla se avioliittosi. Miksi sitten riskeerata se?

 

Mut pitääkö kaikessa olla jotain järkeä? Kuka sanoo, mikä on järkevää ja mikä ei? Miksi ei saisi elää omaa elämäänsä?? eiköhän täällä olla loppujen lopuksi VAIN itseänsä varten, sanon minä.

Elämässä voi tehdä vaikka mitä valintoja. Joskus elämä ei ole sitä mitä haluaa, joskus se on mitä haluaa, vaikka ei haluaisikaan. Minusta jokaisella on oikus tehdä sitä, miltä tuntuu. Rajoissa tietysti, en sano, et "no hei, hyväksikäytä lasta jos siltä tuntuu" että siihen on turha nyt takertua.

Ja heittäkää kiviä tai paskaa niskaan, mut näin se menee. Jokaisella on oikeus valita. Mutta kun sen valinnan on tehnyt, siitä joutuu kantamaan seurauksia, oli se sitten ero, tai paha olo, tai mitä tahansa. Vaikka ap:n mies ei olisi moksiskaan koko asiasta, vaikka kukaan ei saisi koskaan tietää mitään, mutta jos omassa sisimmässään sen tuntee, niin sen taakan joutuu kantamaan.. Ja jos ei tule seurauksia tietää, että ratkaisu oli oikea.

UGH, olen puhunut =)

 

Kyllä se oma mies saa huomiota kotona aina kun täällä on ja ehdimme kyllä hyvin vehtailla. Ei tässä siitä ole kysymys.

No mistäs on kysymys Jännityksestä?

Meinasin kysyä samaa jo heti alotuksen luettuani.

Mä sanoisin, että jos kysymys on pakottavasta rakkaudesta, täältä ei tarvitsisi kysellä lastenhoitovinkkejä: hätä keinot keksii. Ja siinä tilanteessa se oma ukkokin menisi ihan täysin lasten vahdista kotona ollessaan. Eli tästä ei voi olla kyse.

Mistä? Seksistä? Jännityksestä? Mikä järki?? :headwall:

Oma mies on noin 4 - 6 päivää kuukaudesta kotona. En mä silloin mihinkään lähde kun muutenkin nähdään todella vähän.
Jospa se sitten on sitä jännitystä ja seksiä. Eikä kaikessa ole aina järkeä.
Mutta tosiaan, oli virhe kysyä täältä tästä asiasta.

Joo, meillä on sama prosentti. Samoin oli exän kanssa. Mutta jos todella se salasuhde olisi tärkeä, ne 4-6 päivää käyttäisit siihen ihan mielihyvin: kuitenkin taitaa tärkeämpi olla se avioliittosi. Miksi sitten riskeerata se?

En mä tiedä. Mun pää onkin ihan sekaisin. Ehkäpä se on se hyvä mieli siitä, että minunkin elämässä voi vielä tapahtua jotain eikä tarvitse lojua vain hylättynä nurkkaan. Tietenkään en tahdo liittoani pilata, en missään nimessä pidä tätä toista niin tärkeänä. Se on meille kummallekin selvillä, että ei mitään suuria tunteita.

 

Mut pitääkö kaikessa olla jotain järkeä? Kuka sanoo, mikä on järkevää ja mikä ei? Miksi ei saisi elää omaa elämäänsä?? eiköhän täällä olla loppujen lopuksi VAIN itseänsä varten, sanon minä.

Elämässä voi tehdä vaikka mitä valintoja. Joskus elämä ei ole sitä mitä haluaa, joskus se on mitä haluaa, vaikka ei haluaisikaan. Minusta jokaisella on oikus tehdä sitä, miltä tuntuu. Rajoissa tietysti, en sano, et "no hei, hyväksikäytä lasta jos siltä tuntuu" että siihen on turha nyt takertua.

Ja heittäkää kiviä tai paskaa niskaan, mut näin se menee. Jokaisella on oikeus valita. Mutta kun sen valinnan on tehnyt, siitä joutuu kantamaan seurauksia, oli se sitten ero, tai paha olo, tai mitä tahansa. Vaikka ap:n mies ei olisi moksiskaan koko asiasta, vaikka kukaan ei saisi koskaan tietää mitään, mutta jos omassa sisimmässään sen tuntee, niin sen taakan joutuu kantamaan.. Ja jos ei tule seurauksia tietää, että ratkaisu oli oikea.

UGH, olen puhunut =)

Ei todellakaan ole oikeutta pettää! Se vahingoittaa nimenomaan toisia ihmisiä. Ei se ole silloin ihmisen oma asia, jos se koskettaa muitakin.

 

Mut pitääkö kaikessa olla jotain järkeä? Kuka sanoo, mikä on järkevää ja mikä ei? Miksi ei saisi elää omaa elämäänsä?? eiköhän täällä olla loppujen lopuksi VAIN itseänsä varten, sanon minä.

Elämässä voi tehdä vaikka mitä valintoja. Joskus elämä ei ole sitä mitä haluaa, joskus se on mitä haluaa, vaikka ei haluaisikaan. Minusta jokaisella on oikus tehdä sitä, miltä tuntuu. Rajoissa tietysti, en sano, et "no hei, hyväksikäytä lasta jos siltä tuntuu" että siihen on turha nyt takertua.

Ja heittäkää kiviä tai paskaa niskaan, mut näin se menee. Jokaisella on oikeus valita. Mutta kun sen valinnan on tehnyt, siitä joutuu kantamaan seurauksia, oli se sitten ero, tai paha olo, tai mitä tahansa. Vaikka ap:n mies ei olisi moksiskaan koko asiasta, vaikka kukaan ei saisi koskaan tietää mitään, mutta jos omassa sisimmässään sen tuntee, niin sen taakan joutuu kantamaan.. Ja jos ei tule seurauksia tietää, että ratkaisu oli oikea.

UGH, olen puhunut =)

Siis eli paneskelkaa kaikki vieraita, ihan vain panemisen ilosta??

Musta sen minkä tahansa tekemisen oikeuden menettää ihan tasan sillä sekunnilla, kun sitoutuu toiseen. Piste. Jos tuntuu siltä että vapaaherran elämä on kivempaa, sitä sopii elää kyllä, mutta jättää muutkin sitten sitomatta itseensä.