Salaa toivon toista lasta, uuvuttavaa :(

[vieras0]

Meillä on 4v lapsi. Ihana, riehakas poika, joskus rasittavuuksiin saakka. Siitä lähtien kun poika oli 1v olen toivonut toista lasta, vuosi siitä eteenpäin ihan avoimesti. Mies sanoi että sitten isommalla 4-5v ikäerolla. Keskityin sitten täysillä poikaamme. Kun poika oli 2.5v mies myönsi ettei enää voi kuvitella ryhtyvänsä tähän. Itsekin olen ollut aika ajoin väsynyt, mutta eniten väsyttää näin suuren toiveen hautaaminen. Olen tehnyt sitä aktiivisesti viimeiset 1.5v enkä vieläkään ole asian kanssa sinut. Vakuuttelen itselleni etten minäkään halua, mutta on aivan 100% varmaa että jos mieheni tulisi luokseni ja sanoisi että yritetään lasta ei mikään elämäntilanne olisi esteenä. Nyt yritän ajatella että ei edes onnistuisi koska asiat on niin ja näin. Mies on sanonut ehdottoman ein, eikä voi antaa edes sen verran siimaa että vaikka muutaman vuoden päästä. Hänellä on ihan luvattoman huono lapsiperhearjen sietokyky ja tiedän että minulla ei ole vaihtoehtoja kuin yrittää vaan sopeutua. Mietin vaan, että montakohan vuotta siihen vielä menee? Raastavaa miettiä asiaa päivittäin, lähinnä siis vakuuttelun muodossa että enpäs edes haluaisi, kun kyse on siitä että ei minulla ole vaihtoehtoa kuin olla haluamatta jos haluan tässä suhteessa jatkaa (haluan). No, sellaista... Kohtalontovereita?

 

[nnnnnn]

Mä en ole saanut edes sitä ensimmäistä...

6 vuotta sitten mieheni ensitreffeillä laukaisi, että "me saataisiin muuten todella kauniita lapsia". Mentiin naimisiin ja tarkoituksena oli siirtää perheen perustamista vuodella, sitten kahdella ja kolmella. Kunnes mies totesi olevansa liian vanha ryhtymään isäksi. Hän on nyt 47 ja minä olen 35. Alan itsekin olemaan siinä iässä, että peliaikaa ei enää ole kauaa jäljellä, mikäli haluaisin toteuttaa unelmani äitiydestä. Erotako vai ei, siinäpä vasta kysymys... Mitä jos en löydäkään uutta miestä ja jätän elämäni rakkauden sen takia, että hän ei lapsia halua?

 

[vieras0]

Olen pahoillani nro 2. Mies on minunkin elämäni rakkaus, mutta jos erehdynkin tästä asiasta puhumaan niin hän alkaa puhua eroon valmistautumisesta. Miksi piti käydä näin?

 

[nnnnnnnn]

Kamala silti myöntää, että mikäli olisin 100% varma, että tuolla jossain odottaa uusi rakkaus, joka haluaa perustaa perheen kanssani, niin en jäisi nykyiseen avioliittooni suremaan menetettyjä unelmia Lapsettomuus on kuitenkin niin iso asia, että koen tulleeni huijatuksi ja petetyksi.

 

["Tiuku"]

Samat fiilikset! Alunperin puhuttiin 2-3 lapsesta ja nyt ensiimmäisen jälkeen mies ei enää haluakaan. Ja MÄ HALUAN edelleen! Itsellä alkaa aika loppua, enkä voi enää odottaa jos olis mahdollista tehdä lapsi jonkun tahdon tuttavuuden kanssa niin toimisin)

 

["Tiuku"]

Ja mulla siis ensimmäinen tekemällä tehty (noin5-6v yritetty)

 

[pukama]

Täällä myös yhdessä suunniteltiin useampaa lasta. Yhden jälkeen mies on jo ihan uuvuksissa ja haaveilee jatkuvasti vain siitä kun lapsi kasvaa. Ärsyttää kun ei voi edes yrittää nauttia tästä ja elämästä nyt! Myöskään lisää lapsia hän ei halua. Itse tahtoisin ainakin yhden sisaruksen lapselle. Mietin kokoajan eroa, mutten haluaisi "viedä" lapselta isää jokapäiväisestä elämästä.

 

[nnnnnnn]

Jos olisin sinä (sinullahan ei siis ole vielä yhtään lasta, eikös niin), niin vakavasti harkitsisin lähtemistä. Jos nyt jo tuntuu noin pahalta ja huijatulta, on varmaan parempi toimia vielä kun jotain olisi ehkä tehtävissä. Kymmenen vuoden päästä ei enää ole.

Joo, mulla ei ole lapsia... Oon jo ajatellut sitäkin vaihtoehtoa, että alan miehen selän takana tapailla muita miehiä Laittaa nettiin deittiprofiilin ja testata, olisiko tämän ikäiselle tavalliselle naiselle ylipäänsä tarjontaa.

 

[Vierras]

Joo, mulla ei ole lapsia... Oon jo ajatellut sitäkin vaihtoehtoa, että alan miehen selän takana tapailla muita miehiä Laittaa nettiin deittiprofiilin ja testata, olisiko tämän ikäiselle tavalliselle naiselle ylipäänsä tarjontaa.

Miten olisi hedelmöityshoidot luovutetulla spermalla? Vai haluatko miehen ja lapsen?