Saitteko miehenne helposti...

.. lähtemään mukaan tutkimuksiin? Eli siis oliko mies heti valmiina antamaan näytteensä analysoitavaksi? Mun miestä taitaa hieman pelottaa kun ei suostu vielä lähtemään tutkittavaksi. Yritystä alkaa olla takana jo yli vuosi. Sen mielestä ei kuitenkaan olla vielä kovin kauan yritetty.. \|O

 

no, meillä se oli helppo saada mukaan kun omia yrityksiä oli takana jo 7 vuotta. Eniten häntä kuulemma jännitti omien tulosten saaminen, mutta kun niissä ei sitten ollut mitään vikaa (kuten ei minullakaan) niin huokasi helpotuksesta. Olimme yksityisellä lapsettomuusklinikalla ja helpointa koko hommassa oli vissiin miehelle se, että näytteen sai tehdä kotona, tarkkoja ohjeita noudattaen. Eli ei tarvinnut missään odotushuoneen vessassa yrittää saada jälkipolvea purkkiin. Ja onhan se sitten helpompaa kun saa apua ja ymmärrystä alan ammattilaisilta. Eka käynti jännitti ja sitten loppu olikin jo helppoa. Ja kun saa kuulla vaihtoehdot ja itse päättää aikataulusta.
Meille tehtiin sitten loppujen lopuksi IVF, koska syytä ei löytynyt ja yritystä takana niin kauan. Nyt tässä jännitelläänkin sitten lopputulosta...viikon päästä voin tehdä jo raskaustestin.
Oma mieheni yrittää aina selvitä huumorilla ja ei esimerkiksi voinut vastustaa kiusausta kun lääkäri kertoi, että minun tulisi aloittaa hoito nenäsumutteella.."jaa-a, eikös se nenä ole aika kaukana "sieltä" vai.." Kyllä siinä lääkärilläkin suupielet kääntyi kummasti korviin kun hän kertoi mikä nenäsumutteen tarkoitus on. kotona mies naureskeli, että oli kuulemma aivan pakko kysyä, ei voinut vastustaa kiusausta.
Huumoria mukaan vaan...ei ne lääkärit ole ennenkään purru. Ja nämä alan ihmiset ovat kohdanneet jo jos minkälaisia "tapauksia" ja osaavat hoitaa asiat hienovaraisesti.
Miestä voi myös helpottaa asiassa se fakta, että vikaa ei välttämättä ole tai, että sinulla voi olla jokin pieni este kuten tukkeutuneet munasarjat...kaikki on hoidettavissa. Vaihtoehtoja on niin paljon ja eivät ne selviä kuin tutkimalla. Tsemppiä matkaan vaan!!!

 

Mieheni spermanäytteet tutkittiin ihan kaupungin keskussairaalassa vaan, ja saimme myös ottaa näytteen kotona aamulla. Se varmasti oli ratkaiseva tekijä siinä asiassa, että näytteet otettaisiin. Olisi varmasti ollut isompi taivuttelu edessä, jos näytteet olisi pitänyt duunailla nuhjuisessa vessassa lehtien kera... Mutta ihan yhdessä veneessä olemme tämän asian kanssa.

Molemmat meistä on fyysisesti OK, eli lapsen tulolle ei ole periaatteessa esteitä, käytännön harjoitukset siis jatkuvat... jo pian kolmatta vuotta...

Voimahaleja kaikille asian kanssa taisteleville!

:hug:

 

Kyl se aika kivuttomasti meni. Taisi ne omat tulokset jännittää eniten ja kun ne osoittautui laadukkaiksi niin se oli menoa sit. Ja kyllä kannatti koska meilla on nyt maailman ihanin 1v poika.

 

Sama täällä, kyllä lähti hoitorumbaan mukaan kerta sanomisella.
Yhteinen juttuhan tämä on.

 

Niin ja vielä niistä "nuhjuisista vessoista" eikös klinikoilla ole aivan asianmukaiset huoneet videoineen ja lehtineen, jossa saa rauhassa tykittää tuotoksensa purkkiin ? B)

 

\

Niin ja vielä niistä "nuhjuisista vessoista" eikös klinikoilla ole aivan asianmukaiset huoneet videoineen ja lehtineen, jossa saa rauhassa tykittää tuotoksensa purkkiin ? B)

Kyllä ja vaikkapa vaimon kanssa =)

 

Kiitoksia vain kaikille vastauksista! Puheltiin taas tänään asiasta (pitkästä aikaa) eikä mies enää ollutkaan niin "vastahankaan"! =)
Tunnusti myös että hieman pelottaa tosiaan ne huonot uutiset mitä sieltä saattaa tulla.. Mutta ehkäpä se tästä ja uskonkin niin.
Hankalia nää vauva-asiat ja varsinkin kun lähipiirissä tuntuu kaikilla kavereilla ja tutuillakin olevan vauvoja tai sitten on tulossa. Mites se teillä, joko on tulossa? on tyypillinen kysymys. :/ Varsinkin kun mentiin heinäkuussa naimisiin niin pommitusta tulee joka puolelta

Mutta tosiaan, täytyy pitää huumorin :flower: kukkimassa jatkossakin niin eiköhän se meikäläinenkin vielä sen kaks viivaa siihen RASKAUStestiin saa.

Onnea ja tsemppiä vaan kaikille yrityksissä ja plussaonnea myös!

Susku

 

Mieheni lähti kertaheitolla mukaan... Asiaa helpotti varmaan se, että täällä voi ottaa näytteen myös kotosalla ja toimittaa sitten purkin tutkittavaksi...

 

Mun mies oli kaikessa jo heti alusta alkaen mukana. Ei ollut ollenkaan tutkimuksia vastaan. Olihan se kuulemma vähän noloa purkittaa tavaraa mutta on huomannut matkan varrella, että kuinka paljon enemmän mä olen saanut kestää.

Ainoastaan nurisi, kun ostin ovistestejä ennen kuin lähettiin tutkimuksiin, juuri sitä on kuulemma pelännyt et kellokourassa aletaan lapsia tekeen No, eipä nurise enään mistään kun on tajunnut ettei niitä näytä tulevan ilman apua.

 

No niin, nyt sitten vihdoin odotellaan tietoa että onko niissä simpoissa joku "vialla" vaiko eikö. Eli torstaina on sitten soittoaika.
Jaiks, kyllä jänskättää. Ja vielä minä joudun soittamaan sinne kun mies on työmatkalla. Mitäköhän mä sitte teen jos sieltä tuleekin huonoja uutisia. :/

 

\

No niin, nyt sitten vihdoin odotellaan tietoa että onko niissä simpoissa joku "vialla" vaiko eikö. Eli torstaina on sitten soittoaika.
Jaiks, kyllä jänskättää. Ja vielä minä joudun soittamaan sinne kun mies on työmatkalla. Mitäköhän mä sitte teen jos sieltä tuleekin huonoja uutisia. :/

Täällä meillä päin (Kys) eivät antaneet minulle näytteen tuloksia, vaikka naimisissa ollaankin! Miehen itsensä piti soittaa ja vasta sen jälkeen asiasta (jatkoista) juteltiin minun kanssa!

 

Me käytiin yksityisellä ja mies vielä varmisti että annetaanko vastaukset mulle.. Ja lupasivat.. kaiketi se sitte onnistuu. Toivottavasti!

Hermot menee, nyt on vasta tiistai. :headwall: