Saisiko vielä terveen lapsen?

[vierailija]

Meillä on miehen kans kolme ihanaa ja tervettä lasta, taloudellinen tilanne vakaa ja ehkä keskimäärästä enemmän rahaa käytettäväks, iso oma asunto, hyvä parisuhde ym. Kuitenkin mieltä ja sydäntä kaihertaa tunne että yksi puuttuu, neljäs lapsi. Kumpikin haluaisi vielä yhden mutta minä en tiedä uskallanko. Ollaan vähän päälle 30 vuotiaita (minä 32v,mies 33v) ja minun mielestä lapset hankitaan tähän ikään mennessä,ei enää lähempänä 40v. Ja siis pelkään todella paljon että jos lasta yritettäis niin enää ei olis hyvä onni ja lapsi ei olis terve. Tää pelko, vastaan se tunne ja kaipuu yhdestä vielä, on kamala. Välillä päätän että ei en halua riskeerata että saataiskin lapsi ja hällä olis joku kehitysvamma,autismi tms ja sit kuitenkin jo seuraavana päivänä tunne siitä että halutaan yksi vielä tuntuu voittavan. Mitä ihmettä tässä tekis?
Mies haluaisi sen yhden ja hänen mielestä on turha murehtia tuollasia koska ollaan saatu jo kolme tervettä lasta niin ei nää että riski kauhean iso olis (toki tiedostaa sen), on muutenkin elämässä aina sellanen että turha murehtia etukäteen ja minä taas murehdin useinkin ihan turhaan. Tätä on pohdittu jo yli vuoden ja tuntuu että ollaan ihan pattitilanteessa asian suhteen.

 

[.....]

Kaiva esiin todennäköisyyslaskennan kaavat ja tilastot syntyneiden lasten sairauksista, iän vaikutuksesta sikiön kehitykseen jne., ja siten saat selvitettyä kohtuullisen tarkan todennäköisyyden sille, että saisit sairaan lapsen.

Sattumaahan tuo loppupeleissä on, joten yhtä hyvin voit vain lopettaa tuon typerän asian vatvomisen.

 

[vierailija]

se, että teillä on kolme tervettä lasta, ei muuten tarkoita että neljännen kohdalla riski olisi yhtään pienempi sen takia.

 

[vierailija]

se, että teillä on kolme tervettä lasta, ei muuten tarkoita että neljännen kohdalla riski olisi yhtään pienempi sen takia.

Niin just tätä tarkotan että se ei takaa mitään (alotusviestissä just sitä kirjotin että mies niin ajattelee en minä ja hän myös tiedostaa sen ettei se sitä silti 100% takaa, hän on vaan sitä mieltä että yhtälailla se nyt terve lapsi voi vammautua)

 

[vierailija]

Riski on vielä matala ikäsi suhteen. Mutta lähinnä taitaa olla kyse sinusta ja siitä, jaksatko tai kestätkö erityislapsen kanssa elämisen. Rakastatko häntä kaikesta huolimatta vai kokisitko hänet virheeksi ja elämäsi pilaajaksi? Kykenisitkö antamaan itsellesi anteeksi itsekkyytesi, pettymyksesi ja antaisit kaikesta huolimatta lapselle kaikkesi?

Kaikki toivoo tervettä lasta. Toiset sopeutuvat ja ottavat vastaan se mitä annetaan. Toiset käyvät seulonnassa ja laskelmoivat.

Riskihän on jo olemassaolevien lasten kanssa, jos elämä ei kannakkaan kolhujen yli.

Itse olen joutunut asiaa miettimään ja jouduin luopumaan haaveesta saada kolmannen lapsen. Ikää oli silloin minulla 38. En olisi kyennyt elämään erityislapsen kanssa tai antamaan hänelle kaikkeani.
Olen ollut tyytyväinen päätökseen, vaikka joskus iskee syvä kaiho suurperheestä jota niin toivoin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No nuorihan sinä vielä olet

 

[vierailija]

Nykyään ensisynnyttäjät on pääasiassa +30v, joten.....

 

[vierailija]

Varaudu, että niitä voi tulla useampikin kerralla.

 

[vierailija]

Tuo siinä juuri mietityttää, että jos kävisi huono tuuri ja saisi erityislapsen niin miten siihen itse suhtautuisi, en rehellisesti sanottuna tiedä. Kun ajattelen meidän nykyisiä lapsia ja mietin että heistä joku esimerkiksi nyt vammautuisi niin rakastaisin häntä edelleen aivan yhtä paljon ja olisi maailman ihanin ja rakkain enkä ikipäivänä luopuisi yhdestäkään meidän lapsesta tapahtu mitä tahansa,mutta pelkään että mitä ajattelisin jos lapsi jo syntyessään olisi kehitysvammainen,tulisiko häneen koskaan samanlaista sidettä vai varjostaisiko se vammaisuus sitä. Ajattelisinko että nyt meidän elämä on pilalla ja katuisinko että ei olisi tähän pitänyt enää ruveta. En todella tiedä miten suhtautuisin asiaan. En vain tiedä miten tästä tilanteesta eteenpäin kun toinen puoli kaipaa sitä yhtä mutta sitten taas toinen toppuuttelee että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Ja koska ollaan oltu niin onnekkaita että jo kolme tervettä lasta niin voiko koskaan olla niin hyvä tuuri että neljäskin olisi terve.

 

[vierailija]

Unohda, saat kuitenkin jonkun vammakin tahi vajakin.

 

[vierailija]

Unohda, saat kuitenkin jonkun vammakin tahi vajakin.

Hyvä että osaat ennustaa noin hyvin

 

[vierailija]

Jokaisen lapsenne kohdalla on ollut olemassa riski sille että voi sattua jotain. Jos ei kehityksen aikana, niin synnytyksessä.

Ihan mitä vaan kun voi tapahtua.

Ehkä ennemmin kannattaa pohtia yhdessä sitä että jos sattuu jotain, niin - onko sitä rakkautta tarpeeksi ja jaksamista. Jos ajatus jo tuntuu hankalalta niin - kolme on jo hyvä lukumäärä heimopäällikölle

 

[vierailija]

Ei kai sitä nyt murehtia kannata. Itse sain esikoiseni 31 vuotiaana ja toisen lapseni 34 vuotiaana ja molemmat ihan terveitä ovat

 

[vierailija]

Kaikkia erityisyyksiä ei raskausajan seuloilla voida todeta.

Meillä lapsen neurologiset häiriöt tulivat kunnolla esiin vasta lähempänä kahta ikävuotta.

 

[vierailija]

Niin ja itse e

Kaikkia erityisyyksiä ei raskausajan seuloilla voida todeta.

Meillä lapsen neurologiset häiriöt tulivat kunnolla esiin vasta lähempänä kahta ikävuotta.

Niin ja itse en koe että olisi käynyt huono tuuri kun sai erityislapsen. Hän on rakas ja arvokas siinä missä meidän muutkin lapset. Erityislapsi on varmasti kasvattanut minua vanhempana ja ihmisenä enemmän kuin mikä.
Ja täytyy sanoa että parisuhdekin siinä kyllä vahvistui.

 

[vierailija]

Sain esikoisen 36 veenä, nyt ootan toista ja oon 39v. Eikös se vasta siinä 35:n kohdalla ala hiljalleen mennä pienemmäks todennäköisyydet saada lapsi. Ja kai siihen lapsen terveyteen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vanhempien ikä. Siis että jos oot perusterve, niin turha varmaan stressata moisia vielä noin nuorena. Siis en tarkoita, että enää ihan teiniäiti olisit, mutta just hyvän ikäinen!

 

[m1es]

Tuolla ap:n logiikalla ei kannata lähteä aamulla kotoa, koska onnettomuuden riski aamuliikenteessä on korkeampi kuin kotiin jäädessä. Oletko valmis elämään vammautuneena loppuikäsi

 

[vierailija]

Tuolla ap:n logiikalla ei kannata lähteä aamulla kotoa, koska onnettomuuden riski aamuliikenteessä on korkeampi kuin kotiin jäädessä. Oletko valmis elämään vammautuneena loppuikäsi

Olen vain välillä tällänen murehtija enkä uskalla lähteä vaan heti "toteuttamaan haaveita" vaan yritän miettiä kaikkia vaihtoehtoja mitä siitä voi seurata. Mutta siis tiedostan tuon, että tässä elämässä voi tapahtua mitä vaan. Ja se vammautuminen voi tapahtua vaikka kotona vaikkei lähtis mihinkää sieltä

 

[vierailija]

Voit myös saada kolmoset. Kaikki on mahdollista.

 

[vierailija]

Luvasa taas vamainen lapsi!

 

[vierailija]

Sinähän olet vielä tosi nuori! Omassa ystäväpiirissäni kukaan ei ole hankkinut esikoista alle kolmikymppisenä. Nykyisin ensisynnyttäjien keski-ikä on 29 vuotta ja korkeakoulutettujen joukossa vielä enemmän. Turha murehtia olemattomia etukäteen. Tee niin kuin tunnet oikeaksi.

 

[vierailija]

ja sitten tulee taas vammainen lapsi

 

[vierailija]

ja sitten tulee taas vammainen lapsi

Teidän perheessä kai kaikki on kehareita?