Sairas kai olen mieleltäni : (

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harhainen harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harhainen harmaa

Vieras
Miehellä oli vuosia sitten töissä ihminen joka oli tosi läheinen ja minulta siis salainen, kunnes paljastui kun meni liian lämpimäksi.

Mikä on, että vuosia tämän jälkeen olen taipuvainen luulemaan, että siellä on samanlainen sirkus pystytssä taas..
Siihen ei tarvita kuin hieman etäisyyttä ja sen, ettei mies "huomaa" mun tekstiviestiä 3tuntiin niin olen jo varma, että taas mennään..

Niin ja tuo vuosia sitten juttu, kesti 2 vuotta ennenkuin paljastui mulle. : (

Mikä lääkkeeksi?
Kiitos!
 
se ole, koska on yhteisiä lapsia ja erikseenkin. En tätä uusperhettä hajota vaan hammasta kiristellen aion jaksaa ja yrittää. Toki tiedän, että MUN olo helpottuis jos vaan lähtisin..
 
Pitäiskö sun lopettaa nuo epäilyt, jos ei aihetta ole ollut useampaan vuoteen. Kyllä mieskin voi muuttua. Yksi tuttu oli kauhea naisten mies, terapoi itseään eron jälkeen päällekkäisillä suhteilla (ei ehkä paras terapiatapa). Mutta 10 vuotta sitten päätti muuttaa elämänä mukavan naisen tavattuaan ja on ollut siitä saakka 200% uskollinen. Hänelle nostan hattua.

Jos et pääse pakkomielteisestä ajatuksesta yli, ehkä kannattais hakea apua...
 
Mistä mä tiedän ettei ole aihetta epäillä? Miten kukaan feikkaa 2 vuotta, et kaikki on ok, vaikkei ole? Voiko tuommoisella asenteella oleva ihminen koskaan muuttua täysin? Jos annan ymmärtää, että mietin onko töissä taas sutinaa, painuu ovesta ulos karjuen.. En ole turvallisesti kiintynyt vaan lapsuudessani on ollut paljon turvattomuutta ja senkään takia en varmaan osaa käsitellä tätä ihan normaalisti.. -ap
 
Voi ei mikä tilanne, saisitko sinä miehes kans puhuttua tuon asian selväks? Ihan asiallisesti kertoisit sille miltä sinusta tuntuu, ei kannata syyttää ja epäillä ääneen, se että ukkos painuu karjuen pihalle kun epäilet sitä niin siinä on kaks vaihtoehtoa: Joko oot oikeessa tai mies on kyllästynyt siihen jatkuvaan epäilyyn, se raja on voinu tulla vastaan jos vähän väliä samasta asiasta epäillään.
Saittekote selvitettyä silloin kun asia paljastu niin koko homman? Jäikö sulle asioita epäselväks? Katuiko mies oikeasti vai oliko homman paljastuttua miehes asenne se ettei siitä enää saa puhua? Joskus nuo vanhat jutut jää kaivelemaan siksi kun niitä ei riittävän avoimesti käsitellä joten voisitteko te keskustella tästä tilanteesta? Minä luulen että sun kannattais tosiaan puhua sille siitä mikä mieltäs vaivaa ja jos se on miehen mielestä kielletty aihe ja ette saa sitä selvitettyä niin luulempa että tilanne ei parane kuin eroamalla.
Minä ole itse kokenut vastaavaa ja me käydään vieläkin pariterapiassa, mutta se juttu siinä eteenpäin menemisessä on se että kun asiat on puitu pohjamutia myöten niin sitä ei enää kaivella, ja jos on päätetty yhdessä jatkaa niin on vain pakko yrittää luottaa, minä ajattelen että toinen on syytön kunnes toisin todistetaan.
voimia!
 
minulle, mies oli sitä mieltä, että asia on selvä ja sillä sipuli. Ei katunut, vasta vuosien päästä pyysi anteeksi, silloinkin hieman hampaita kiristellen. ALuksi siis torjui, syyllisti minua jne. Sitten oli monta vuotta asia ok, kunnes nousu uudestaan. Nyt taas on alkanut tuntumaan, että kaikki ei ole ok. Mies ei halua tai pysty asiasta puhumaan ja se hämmentää ja tuottaa epävarmuutta. Pakottaakaan ei voi. En ole jatkuvasti asia tuomassa pöytään, mutta se vaivaa mun tämän hetkistä elämää valtavasti. Kiitos kun tuette mua! -ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
minulle, mies oli sitä mieltä, että asia on selvä ja sillä sipuli. Ei katunut, vasta vuosien päästä pyysi anteeksi, silloinkin hieman hampaita kiristellen. ALuksi siis torjui, syyllisti minua jne. Sitten oli monta vuotta asia ok, kunnes nousu uudestaan. Nyt taas on alkanut tuntumaan, että kaikki ei ole ok. Mies ei halua tai pysty asiasta puhumaan ja se hämmentää ja tuottaa epävarmuutta. Pakottaakaan ei voi. En ole jatkuvasti asia tuomassa pöytään, mutta se vaivaa mun tämän hetkistä elämää valtavasti. Kiitos kun tuette mua! -ap

Nyt minä ymmärrän miksi edelleen epäilet!
Saisitko miehesi pariterapiaan? Jos sanot että se on viimeinen keino pelastaa teidän liitto, Monet parisuhdeterapeutit sanoo että asia on käsiteltävä kokonaan, jos halutaan jatkaa yhdessä niin pettäjän on myös pystyttävä vastaamaan niihin petetyn loputtomiin kysymyksiin, koko paska on kaiveltava kokonaan jotta kysymyksiä ei enää nouse, vastaukset sinulla on saatava. Ja sinä et ole ollut millään tavalla syyllinen miehesi tekoon, siinä syyllistämis paskassa on miehesi mennyt liian pitkälle!
Yritä vielä kerran puhua miehellesi jos se ei toimi niin lopeta se suhde, sinä tuhoudut tuohon epäilyyn, se epäily ei lopu ennenkuin asiat on selvät.
Minulle oli mahdollista jatkaa mieheni kanssa koska hän katui, hän halusi jatkaa, vastasi kaikkiin kysymyksiin mitä esitin, oli loputtoman karsivällinen, hän masentui kun hän tajusi mitä on tehnyt ja hän käy yksilöterapiassa, hän joutui pahan paikan eteen kun hän kärähti. Hän tajusi mitä menettää ja meillä kyse oli mieheni yhdenillan jutuista ja seksisuhteista. Mies on toivottavasti oppinut jotain, hän on täysin hajalla tekojensa vuoksi, kun hän viimein tajusi kuinka paskamaisia asioita hän minulle on tehnyt.
Meillä on pitkä tie, pitkät terapiat edessä enkä tiedä auttaako se edes mutta kummallakin on halu yrittää ja sen mukaa eletään.

Avain asia kaikessa on yhteinen halu yrittää, se ei riitä että sinä yrität vaan miehesi pitää yrittää vielä kovemmin, miehesi velvollisuus on yrittää korjata asiat jos hän sinut tahtoo pitää.
 
sinulle. Olemme yrittäneet pari kertaa pariterapiaa mutta osaa siellä jotenkin asian kääntää niin, että olen kohtuuton ja kaivelen vanhaa ja, että asiat olisi muka puhuttu, Vaan kun ei ole. Täytyy kai vielä kerran yrittää kertoa, että en pääse näistä ajatuksistani koska en ymmärrä mitä hän noina 2 vuotena oikein kelasi? Väistämättä on tunne, että meidän liitto on hataralla pohjalla ja siihen väliin voi kuka tahansa purjehtia varsinkin nyt kun olen heikoilla muutenkin (sairas ja työtön). Täytyy puhua ja sitten jos ei tuota tulosta, miettiä sitten asumuseroa. Tuntuu että tukehdun tähän epävarmuuteen. Voimia teille! Ihanaa, että molemmat ponnistelette! -ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
sinulle. Olemme yrittäneet pari kertaa pariterapiaa mutta osaa siellä jotenkin asian kääntää niin, että olen kohtuuton ja kaivelen vanhaa ja, että asiat olisi muka puhuttu, Vaan kun ei ole. Täytyy kai vielä kerran yrittää kertoa, että en pääse näistä ajatuksistani koska en ymmärrä mitä hän noina 2 vuotena oikein kelasi? Väistämättä on tunne, että meidän liitto on hataralla pohjalla ja siihen väliin voi kuka tahansa purjehtia varsinkin nyt kun olen heikoilla muutenkin (sairas ja työtön). Täytyy puhua ja sitten jos ei tuota tulosta, miettiä sitten asumuseroa. Tuntuu että tukehdun tähän epävarmuuteen. Voimia teille! Ihanaa, että molemmat ponnistelette! -ap

En jouda nyt kirjoitella enempää mutta tulen illalla takaisin jos löydän ketjun niin voidaan sitten ajatuksia vielä vaihtaa.
Me ollaan käymässä mieheni kanssa melkoisen mankelin läpi mutta molemmilla on usko siitä että me selvitään, vastaan mielelläni jos jotain kysyttävää on.
Voimia kauheasti sinulle! Yritä jaksaa
 
Nyt on paremmin aikaa kirjoittaa,
Toivon totisesti että se sinunkin puusilmä tajuaa minkälaisen sopan keitti ja miten siitä yli pääsee. Oletko ajatellut näyttää tämän ketjun hänelle? siitäkin voisi olla apua, joskus on vaikea nähdä omia virheitään. Tai oletko kirjoittanut hänelle kirjettä? se voi olla hyvä keino tuoda niitä omia ajatuksia esille ja sen kuinka hajalla sitä on kun maailma romahtaa, itse kirjoitin miehelleni paljon ja kirjoitan edelleen koska joskus sanat ei riitä kertomaan sitä tunnetta tai puhuminen menee tappeluksi ja syyttämiseksi.
Kun minulle selvisi mieheni touhut ja mies erehtyi sanomaan että haluaa minut pitää ja haluaa korjata tilanteen niin oli selvää että mies ei sanele miten tilanne hoidetaan jos hän olisi sanonut ettei tästä enää keskustella tai asia on hänen mielestään loppuun käsitelty olisi hän lentänyt pihalle saman tien. mies tajusi että minä olen ottamassa eron ja hänellä on iso työ korjata tekemänsä virheet, hän jopa luovutti oma-aloitteisesti sähköpoistiensa salasanat minulle, sanoi että puhelimen voin tutkia milloin vaan ja että aikoo olla täysin avoin jotta me saataisiin uusi mahdollisuus, mies on ollut paljon kotona ja kavereiden kanssa hän on karsinut menot lähes kokonaan, mies yrittää näyttää minulle nyt että hän on luottamuksen arvoinen, vaan kivinen on tämä tie, mies itse halusi mennä terapiaan ja oli valmis tekemään mitä vain jotta minut saisi pitää, ja minä sanoin hänelle etten tuommosta paskakasaa miehekseni huoli, haluan rehellisen, avoimen ja oikean miehen, sitten kysyin mieheltäni onko hän läpeensä paha pikkunilkki vai pystyykö hän olemaan se mies jonka minä haluan? jos mieheni on niin idiootti että uudestaan homman kusee kun on saanut uuden mahdollisuuden niin minua ei kaduta tippaakaan että uuden mahdollisuuden hänelle annoin, koska sitten tiedän varmasti että mieheni oli sisimmältään pelkkä paska ja tulipahan annettua mahdollisuus niin ei tarvi myöhemmin miettiä oliko ero oikea ratkaisu.

Jollain tavoin sinun olisi saatava miehesi heräämään ja tajuamaan että asiat ei muutu eikä korjaannu jos ne painetaan villasella,
sanoit että kävitte siellä terapeutilla niin mitä mieltä se terapeutti oli teidän tilanteestanne, kait sekin sanoi miehellesi suoraan että avoimuus ja rehellisyys on kaiken A ja O?
Jäikö teille mitään siitä käteen? Jos kävitte seurakunnan terapiassa niin suosittelen että hakeudutte yksityiselle pari- ja perheterapeutille, se sanoo miten asiat on ja se antaa selkeät ohjeet miten kotona pitäisi teidän kahden tehdä jotta saatte asianne kuntoon, sekä siellä kuunnellaan molempien mielipiteet, kumpikin saa suunvuoron. Miettikää vielä sitä terapia hommaa ja valitkaa terapeutti jolla on kokemusta uskottomuuskriisestä.
Lasten takia kannattaa yrittää mutta itseään ei sillä yrittämisellä saa tuhota, sinulla vaikuttaa olevan jo niin paha olo että hommaan täytyy tulla muutos, jos miehes ei sitä nää tai hyväksy niin silloin se muutos voi olla se ero, erostakin huolimatta sinä kyllä pärjäät, paljon paremmin kuin miehen kanssa joka ei suostu suhdettaan korjaamaan.
 
Olet totisesti ollut vahvempi ja viisaampi nainen kuin minä! Minä olin niin kauhuissani kuin tuo vehtaaminen tuli julki. Olin juuri muuttanut poikani kanssa hänen kotipaikkakunnalleen ja suunnittelimme (luulin, että yhdessä) häitä jne. Jotenkin asia jäi selvittämättä, ehkä itsekin ajattelin, että siinä ei ollut mitään, mutta vuosien saatossa kun asia on joskus pulpahtanut niin aina tulee uuttaa tietoa. tämä nainen on myös vihjannut, että suhde ei ollut ihan "kaveripohjalla". En tiedä, toisaalta haluisin niin unohtaa ja elää vain elämää, mutta esim. tänään kun mies sanoi, että oli käynyt työkaverin kanssa pitsalla niin tuli epäilys, että olikohan hän oikeasti juuri "maken" kanssa vai kenen : (

Terapeuteista.. Yksityisillä käytiin. Toinen oli minusta epäpätevä vaikkakin selvästi avoimuuden kannalla, toinen taas oli sitä mieltä, ettei mieheni lämpimät ihmissuhteet kuulu minulle! Tuon jälkeen olin aivan maassa ja toki mies sai siitä lisää pointtia, että akka on sekaisin kuin seinäkello.

Täytyy ehkä näyttää tämä ketju tai kirjoittaa tms. Pelottaa vaan kovasti, koska mulla ei ole oikein ketään muuta kuin lapseni ja mieheni. Sukua tai turvaverkkoa ei ole, muutama kiireinen kaveri.

Kiitos sinulle, kovasti myötätuulia teidän liittoon!
 
Kuule ap,
tukiverkon puute ei ole syy jäädä paskaan liittoon! Myös ilman tukiverkkoa voi pärjätä, esim. sossun tarjoamat tukiperheet ym.
Minä liputan perheen puolesta yleensä olen sitä mieltä että jos on vain joku keino millä tilaanteen voi korjata se kannattaa käyttää, mutta omat voimavarat on se mittari milloin on yrittänyt tarpeeksi, kun tuntuu että mikä tahansa muu olisi parempi kuin jäädä siihen suhteeseen niin silloin kannattaa jo lähteä.
Kun sanoin että molemmilta täytyy löytyä halua yrittää niin kuitenkin on tärkeää että se pettäjä näyttää se halun selvästi, että pettäjä on valmis antamaan kaikkensa jotta luottamus rakentuisi uudelleen, sinä et voi yksin sitä luottamusta rakentaa eikä se tyhjästä ilmesty, se on pettäjän vastuu, pettäjän vastuu on korjata se minkä hän on rikkonut, jos pettäjä ei joudu sitä vastuuta ottamaan niin on suuri riski että kuvio toistuu, en halua pelotella mutta näin se on. Pettäjän on myös vakuutettava puoliso siitä ettei mitään sutinoita enää ole ja usein se tarkoittaa sitä ettei näitä pitsalla käymisiä "maken"kanssa tule, tai poikien sauna iltoja, firmanbileitä ja niihin viesteihin vastataan heti kun se viesti huomataan, puhelinta ei piilotella eikä ole epämääräisiä selityksiä, tuommoisia asioita tarvitaan jotta se luottamus saataisiin takaisin, ne vaatii pettäjältä paljon nöyrtymistä ja omien menojen karsimista mutta eipä se paljon paina jos mielii puolisonsa ja liittonsa pitää, on myös selvää että parisuhteen on muutenkin muututtava pettämisen jälkeen, ei kukaan petä jos on tyytyväinen liittoonsa, en syyllistä sinua vaan tarkoitan sitä että ne parisuhteen säännöt on luotava uudelleen, keskustelua, läheisyyttää, yhteistä aikaa, huumoria, seksiä, perheen kanssa kivaa tekemistä, avoimuutta, toisen huomiointia, nuo on asioita jotka pitäisi olla itsestään selvyys, jos ei ole niin nuita asioita järjestetään koska halutaan pitää perhe kasassa.
Tulipas taas tekstiä...
Siihen ero asiaan vielä, minä en pelkää eroa jos se tulee, meillä on paljon lapsia ja tiukkaa tekisi yksin heidän kanssaan olla, mutta koskaan ei minua enää petetä, koskaan ei valehdella, koskaan ei minua enää huonosti kohdella ja mies tietää sen ja nuista asioista en tingi, älä sinäkään, vaikka ero olisi vaikea niin vaikeampi on elää pettävän pikkupaska nilkin kanssa joka luulee olevansa mahtisonni.
Kyllä sinä pärjäät, usko itseesi, sinä olet kaunis, ihana nainen ja sinä ansaitset kunnon parisuhteen, sinä et tarvitse huonoa parisuhdetta ja sinä pärjäät yksin, paljon paremmin kuin tyhmän pettäjän kanssa. Arvosta itseäsi! Se itsekunnioitus lähtee itsestäsi, osta uusia vaatteita, meikkaa vaikka ei tarvisi, osta kalliit kengät, kun huolehdit ulkoisesti itsestäsi niin pikkuhiljaa se itsekunnioitus kasvaa, sano itsellesi joka päivä että: Olen hyvä, kaunis ja ihana nainen ja minä ansaitsen vain parasta.
Usko pois elämä voittaa, sinusta itsestäsi lähtee se onnellisuus
haleja!
 
vielä nuista terapeuteista, niitä on monenlaista myös huonoja, kannattaa alkaa soittelemaan tai laittaa sähköpostia useille eri terapeuteille jotta löytyy se sopiva, sen täytyy olla joku joka on paljon hoitanut uskottomuus asioita, niille kannattaa jo ensi kerran kun soittaa niin kertoa tilanne ja kysyä kuinka kokenut hän näissä ongelmissa on, jo ensimmäisen keskustelun aikana tulee yleensä itselle fiilis onko terapeutti se mitä haetaan.
Tuohon mitä se terapeutti oli sanonut niistä miehen läheisistä suhteista, siinä on kyllä jauhanut pelkkää paskaa, kaikilla meillä saa olla läheisiä ihmis suhteita, ystäviä, mutta ei niitä tarvi puolisolta salata, semmoinen "ystävyys" suhde on mielestäni pettämistä josta ei voi puolisolle kertoa, mikä on ystävä jota ei voi kotiin tuoda näytille jos puoliso on kotona? mikä on ystävä joka pitää salata ja jonka vuoksi on valehdeltava? ei se mikään ystävä silloin ole vaan ihan jotain muuta.
 
terapeuttivinkistä, jos mies lähtee, aion ottaa enemmän selvää terapeutista. Tiedän, että pärjään yksin lastenkin kanssa, mutta en välttämättä sitä kuitenkaan toistamiseen halua (olen jo yh:na ollut). Nythän tilanne on se, että olen ottanut miehestä etäisyyttä ja näköjään tuokin minusta. Saa nähdä mihin ajaudutaan. Toisaalta jos mies voi väsätä ja värkätä samalla kun suunnitellaan häitä niin kaiketi se on jo kovaa vauhtia jonkun hameen kimpussa tässä elämäntilanteessa. Ei se edes niin kiinnosta vaan mun oman itseni jäsentäminen ja tämän parisuhteen asetelma. En halua sen olevan vääristynyt. -ap
 

Yhteistyössä