K
kalliomäki
Vieras
Tällainen tilanne mulla:
Valmistuin 2,5 vuotta sitten sairaanhoitajaksi. Lapsemme syntyi samassa kuussa kun sain paperit koulusta eli en ehtinyt olla töissä yhtään. Toinen lapsemme syntyi esikoisen ollessa 1v 4kk. Kuopus nyt 11kk. En siis ole ollut päivääkään töissä valmistumiseni jälkeen.
Nyt minua on alkanut syyhyttää töihin lähtö, mutta mukana tässä tunteessa vallitsee SUURI pelko. Aivan mieletön jännitys! Tiedän, miten vastuullista se työ on.. Paikka, johon pääsisin töihin on tk:n vuodeosasto, jossa lääkäriä ei juuri ole (pieni paikkakunta). Iltavuorossa on 1 sh. Aamuvuorossa muutama.
Mikä tämä pelko oikein on?! Onko muilla? Pelkään etten osaa mitään. Olen niin jännittynyt etten osaa mitään. Tuntuu että kaikki asiat ovat unohtuneet parissa vuodessa. Joka pv ahdistaa tämä ajatus ja ristiriita että haluan töihin, jos uskaltaisin.
Mistä saisin rohkeutta? Pitääkö vaan mennä soittaen sotaan, niin kuin sanotaan? Onhan siellä perehdytys, mut mul on niiin huono itsetunto, että ihan harmittaa..
Valmistuin 2,5 vuotta sitten sairaanhoitajaksi. Lapsemme syntyi samassa kuussa kun sain paperit koulusta eli en ehtinyt olla töissä yhtään. Toinen lapsemme syntyi esikoisen ollessa 1v 4kk. Kuopus nyt 11kk. En siis ole ollut päivääkään töissä valmistumiseni jälkeen.
Nyt minua on alkanut syyhyttää töihin lähtö, mutta mukana tässä tunteessa vallitsee SUURI pelko. Aivan mieletön jännitys! Tiedän, miten vastuullista se työ on.. Paikka, johon pääsisin töihin on tk:n vuodeosasto, jossa lääkäriä ei juuri ole (pieni paikkakunta). Iltavuorossa on 1 sh. Aamuvuorossa muutama.
Mikä tämä pelko oikein on?! Onko muilla? Pelkään etten osaa mitään. Olen niin jännittynyt etten osaa mitään. Tuntuu että kaikki asiat ovat unohtuneet parissa vuodessa. Joka pv ahdistaa tämä ajatus ja ristiriita että haluan töihin, jos uskaltaisin.
Mistä saisin rohkeutta? Pitääkö vaan mennä soittaen sotaan, niin kuin sanotaan? Onhan siellä perehdytys, mut mul on niiin huono itsetunto, että ihan harmittaa..