Sairaan koiran eutanasia. Milloin on aika?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Pähkäilen tämän kysymyksen äärellä. Koiramme on parantumattomasti sairas. Eläinlääkäri antoi lähes vuosi sitten koiralle aikaa viikon pari. Koira selvisi sairauden tukihoidolla tänne asti. Oireet pysyivät miltei kaikki kurissa. Koiramme sairaus aiheuttaa käytöshäiriöitä ja ne ovatkin olleet isoin oire koiran sairaudesta ja kivuista. Nyt oireet alkavat hiipiä takaisin, tukihoidosta huolimatta.
Sisälle pissimisiä kovan juomisen vuoksi, käytöksessä ongelmia, saattaa vaeltaa päämäärättä ja ei osaa asettua makaamaan. Hyppää siis makuulta aina melkein heti ylös ja vaeltaa taas, ja sama toistuu. Koira muuten syö hyvin, on suht innokas ulkona. Virtsaaminen on työlään näköistä virtsakiteiden vuoksi (johtuu myös sairaudesta).
Meni ehkä vähän epäselväksi, mutta kysymys kuuluukin: Koska on aika päättää että nyt koira kärsii liikaa? On vaikea luopua omasta koirasta, vaikka olen tiennyt jo vuoden että se päivä tulee, piankin. En haluaisi että koiran vointi menisi niin huonoksi että lopettamiselle tulee kiire ja että koira olisi tuskissaan viimeiset hetket. Silti pelkään että jos lopetan koiran nyt, olisiko se voinut elää vielä vaikka toisen vuoden? Teenkö päätöksen liian pian. Mitäpä ootte mieltä?
 
Pähkäilen tämän kysymyksen äärellä. Koiramme on parantumattomasti sairas. Eläinlääkäri antoi lähes vuosi sitten koiralle aikaa viikon pari. Koira selvisi sairauden tukihoidolla tänne asti. Oireet pysyivät miltei kaikki kurissa. Koiramme sairaus aiheuttaa käytöshäiriöitä ja ne ovatkin olleet isoin oire koiran sairaudesta ja kivuista. Nyt oireet alkavat hiipiä takaisin, tukihoidosta huolimatta.
Sisälle pissimisiä kovan juomisen vuoksi, käytöksessä ongelmia, saattaa vaeltaa päämäärättä ja ei osaa asettua makaamaan. Hyppää siis makuulta aina melkein heti ylös ja vaeltaa taas, ja sama toistuu. Koira muuten syö hyvin, on suht innokas ulkona. Virtsaaminen on työlään näköistä virtsakiteiden vuoksi (johtuu myös sairaudesta).
Meni ehkä vähän epäselväksi, mutta kysymys kuuluukin: Koska on aika päättää että nyt koira kärsii liikaa? On vaikea luopua omasta koirasta, vaikka olen tiennyt jo vuoden että se päivä tulee, piankin. En haluaisi että koiran vointi menisi niin huonoksi että lopettamiselle tulee kiire ja että koira olisi tuskissaan viimeiset hetket. Silti pelkään että jos lopetan koiran nyt, olisiko se voinut elää vielä vaikka toisen vuoden? Teenkö päätöksen liian pian. Mitäpä ootte mieltä?
Oikea aika meni silloin ku kipu aiheuttaa käytöshäiriöitä. Olen itse aikas monta haukkua piikille saattanut ja aina se sattuu. Eli kertomasi perusteella juuri nyt on oikea aika heittää hyvästit.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Näin se on, kovaa tekstiä, mutta taitaa olla totta. Kipu ei varsinaisesti aiheuta koiramme tapauksessa (ainakaan suurinta osaa) käytöshäiriöistä, vaan ne aiheuttaa koiramme maksan kyvyttömyys puhdistaa verta. Josta johtuen koira sairastaa pääsairauden lisäksi hepaattista enkefalopatiaa. Ja tämä faktahan ei muuta sitä että taitaa olla aika. On vaikea tehdä päätöstä kaikista faktoista ja järjen äänestä huolimatta. Kiitos kun vastasitte viestiini, se selkeytti ajatuksiani.
 
On vaikea saada itsestään irti sen vertaa että soittaisi koiralle lääkäriajan. Koira on vielä suht pirteä ja touhukaskin. Oireilua silti joka päivä. Perhana.
 
Älä enää ikinä ota koiraa. Jos et kykene päättämän hänen kipujaan. Tällaiset ei saisi eläintä pitää lainkaan, kun itsekäistä syistä toisen annetaan kärsiä.
Tottakai tämä on näin mustavalkoista. Olen nähnyt todella sairaita koiria, ja tämä meidän koira ei vielä ole siinä pisteessä. On ajan kysymys koska on. Sillä on oireita, mutta ei vielä pahoja. Tässä olikin pohdinta siitä että mikä on liikaa ja milloin parempi olisi armahdus kun taudista ei ole luvassa paranemista enää. T.ap.
 
Tottakai tämä on näin mustavalkoista. Olen nähnyt todella sairaita koiria, ja tämä meidän koira ei vielä ole siinä pisteessä. On ajan kysymys koska on. Sillä on oireita, mutta ei vielä pahoja. Tässä olikin pohdinta siitä että mikä on liikaa ja milloin parempi olisi armahdus kun taudista ei ole luvassa paranemista enää. T.ap.
Jos joudut jo miettimään onko liikaa - ja oireet mitä kuvasit niin itsekeskeisistä syistä pidät hengissä etkä ole koirasi arvoinen.
 
Ajattele se niin että kivuista vapauttaminen on sun viimeinen palvelus koiralle. Päätöksen tekeminen on helppo mutta tuskallinen.
 
Mieti ihan oikeasti nauttiiko koirasi elämästään ? Kokeeko niitä parhaita hetkiään sairauden kanssa? En usko. Sinä vaan roikut toiveessa paremmasta. Jota ei tule.

Päästä kaveri pois
 
Luepa ajatuksella varsinkin omat viestisi, joissa kerrot koiranne voinnista.

Tiedät itsekin jo mitä sinun tulee tehdä koiran omistajana. Olette saaneet jo runsainmitoin lisäaikaa karvakuonon kanssa :), nyt on aika tehdä kaverille kaikista suurin ja rakkautta täynnä oleva teko. Jotta jäljelle jää loppuajastakin hyvä muisto.

Päästä irti.
 
Tiedät itsekin, että tästä eteenpäin on vain alamäkeä. Oletko tyytyväinen puolen vuoden päästä, että koirasi sai elää vähän pidempään, mutta kärsien koko loppuajan?

Olen huomannut, ettei yksikään lemmikinomistaja osaa päästää ajoissa irti. Keksitään kaiken maailman tekosyitä lisäajalle, jotta itselle tulisi parempi mieli ja samaan aikaan lemmikin kunto vain pahenee ja eläin kärsii.
 
Meillä on verisuoni kasvain kaulassa. Ell sanoin että koira on niin hyvässä kunnossa että ei tarvitse vielä lopettaa. Kuitenkin heti kun koiran käytös muuttuu varaamme ajan. En halua että koira joutuu kärsimään hetkeäkään.
 
Oikea aika meni silloin ku kipu aiheuttaa käytöshäiriöitä. Olen itse aikas monta haukkua piikille saattanut ja aina se sattuu. Eli kertomasi perusteella juuri nyt on oikea aika heittää hyvästit.
Mä lopetin koirani kun kivut lisääntyi ja käytösterapia tehonnut, tuli pelkoaggreksi. Purasi mua jalkaan kun provosoitu tummaihoisia ja silmät olisi pitänyt leikata ja kortisonia voinut laskea. Heikko hermorakenne kasvattaja ei myönnä mitään että perinnöllistä niin kuin sairaudet. Vaikka tutkittu on että ovat perinnöllisiä mua vaan syyttää.
 
Mä lopetin koirani kun kivut lisääntyi ja käytösterapia tehonnut, tuli pelkoaggreksi. Purasi mua jalkaan kun provosoitu tummaihoisia ja silmät olisi pitänyt leikata ja kortisonia voinut laskea. Heikko hermorakenne kasvattaja ei myönnä mitään että perinnöllistä niin kuin sairaudet. Vaikka tutkittu on että ovat perinnöllisiä mua vaan syyttää.
Voi sinua! Olen pahoillani, että olet saanut kasvattajan vihat niskaan. Tiedä kuitenkin se, ettet ole ainoa, joka on joutunut kasvattajan hampaisiin. :sick: Minusta on levinnyt ympäri maailman sellaista :poop: ettei tosikaan ja mun koiran kasvattajan toimesta pääosin. On saanut ihmisiä käännettyä minua vastaan. Ja nyt viimeisimpinä "uhkauksina" jopa sellaista, ettei kukaan suostu myymään mulle enää pentua, kun olen ollut liian avoin koirani sairauksista. :D

Itse asiaan:
Minä olen aina mieluummin laittanut herkästi pois, kuin että koira joutuisi turhan pitkään kärsimään. Mulla on ollut koira, jolla oli paha lonkkaniveldysplasia ja sen aiheuttama nivelrikko jo alle 1,5-vuotiaalla. Koiralla oli kipuja ja päätin yhdessä kasvattajan kanssa, että viedään lopetettavaksi (tästäkin kasvattaja puhui muille myöhemmin, että lopetuspäätös oli vain ja ainoastaan minun ja että se lopettaminen oli hänen mielestään täysin turha ja että nivelvalmisteilla + särkylääkkeillä koira olisi pystynyt elämään normaalia elämää)
Toinen koira lähti tämän vuoden kesäkuun puolessa välissä. Sillä oli monta ongelmaa ja loppukuukausina siitä oli tullut myös täysin sokea. Sillä oli haiman vajaatoiminta ja järkyttävät vatsavaivat sen vuoksi. Alkuun haimasairaan ruokavalio tehosi, koira sai lihaksia takaisin ja painokin nousi. Sillä oli aivan surkea karva, pelkkää pohjavillahöttöä, ja se paleli herkästi. Koira uupui niin totaalisesti, että se vaan nukkui. Lenkillä se jaksoi jonkun verran ,mutta sen jälkeen se oli loppupäivän ja yön ihan koomassa. Sillä ei ollut pidätyskykyä ja jatkuvasti pestiin mattoja ja lattioita mopattiin. Ei se ollut laadukasta koiran elämää, joten päädyttiin lopetukseen.
 

Yhteistyössä