Saipahan taas ihmiset päiviteltävää

Jees, eli meillä on kiitettävä uhma päällä :kieh: Noh, olimme kaupungilla kaupassa ja poika pyysi, että ostaisin hänelle yhden korun. Lupasin ostaa, ehtona että käyttäytyy sievästi. Kassajonoon asti homma menikin hyvin, kunnes lapsi sitten alkoi uhmaamaan. Kerran sanoin, että jos ei osaa pitää korua nätisti niin sitä ei sitten osteta. Uhmakkuuttaan otti ja nakkas korun lattialle, jolloin otin korun, vein takaisin hyllyyn, otin lapsen ja poistuimme kaupasta kera järjettömän huudon.

Kun vihdoin pääsimme ulos kaupasta, poika aloittaa kiljuntakonserttinsa "Apua, apua, auttakaa mua!"... Ja näin saimme taidokkaasti myös heidän katseensa, jotka eivät vielä olleet meitä huomanneet. Sanoin lapselle, että nyt lähdemme välittömästi odottamaan linja-autoa ja menemme kotiin sekä perustelin päätökseni. Kuten arvata saattaa, tilanne paheni entisestään. Lapsi alkoi rimpuilla, yritti lyödä ja repiä minua hiuksista. Laskin lapsen maahan pitäen hänestä kokoajan tiukasti kiinni, kyykistyin lapsen tasolle ja silmiin katsoen käskin rauhoittumaan, useita kertoja. Noh, tämähän ei poitsulle sopinut laisinkaan ja löi selälleen makaamaan maahan ja jatkoi huutoaan. Mie en tuossa vaiheessa varmaan erottunut punaisesta liikennevalosta, tämän puolesta puhuu myös se kuulias pysähtyminen mitä ihmiset toteuttivat kohdallamme.

Loppujen lopuksi sain rakkaan lapseni rauhoittumaan sen verran, että sain hänet syliini. Menimme suoraan linja-autolle ja kotiin, jossa poika pääsi välittömästi jäähylle. Asia puhuttiin läpi ja kerroin loputkin seuraukset tuollaisesta käyttäytymisestä. Tällä hetkellä ihana rauha talossa...

Nyt mulla kuitenkin on aika vahva tunne siitä, ettei kenenkään muun lapsi koskaan ikinä milloinkaan ole käyttäytynyt vastaavalla tavalla ja mie oon ihan sikasurkiakasvattaja, kun olen onnistunut saamaan lapselleni moiset käytöstavat :snotty:

 

Täytyy alkaa harjoittelemaan että pystyisi samanlaiseen mielenhallintaan kuin sinä mä oisin varmaa kärähtäny itsekin, karjahdellut vähintään.. :ashamed:

 

Kun vihdoin pääsimme ulos kaupasta, poika aloittaa kiljuntakonserttinsa "Apua, apua, auttakaa mua!"...

Anteeksi nauruni mutta kun tuo mielikuva tuli mieleeni niin repesin täysin

 

Tuohan oli tyylillä hoidettu ja suht lievä kilari lapseltakin. Kannattaa olla itsestään ylpeä, että jaksoit hoitaa asian kerralla loppuun, etkä paennut paikalta tai antanut periksi päästäksesi huomion kohteena olemisesta.

*sanoo adhd-lasten adhd-äiti...*

 

jeesus että kuulostaa ap:n teksti tutulta, niin tutulta sillä erotuksella että minä oisin kyllä polttanu hihani tossa tilanteessa joten hatunnosto sulle jos noin hienosti hoidit

 

Mistä sitä itse saisi tuollaisen mielenmaltin....

 

apua... mulla tulee kiire kasvattaa hermoja toivottavasti noiden tilanteiden tullen kykenen samaan kun sinä. Hatun nosto!

 

apua... mulla tulee kiire kasvattaa hermoja toivottavasti noiden tilanteiden tullen kykenen samaan kun sinä. Hatun nosto!

Samaa mietin
Hienosti hoidettu tilanne :flower:

 

En tiedä olisiko tämä tilannetta yhtään korjannut, mutta minä en lähde kaupasta pois huutavan lapsen kanssa vaan huutaa mitä huutaa ja on kieriskellyt käytävällä yms. ja sitten lähdetään pois vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. En kiinnitä huutokonserttiin mitään huomiota.

 

En tiedä olisiko tämä tilannetta yhtään korjannut, mutta minä en lähde kaupasta pois huutavan lapsen kanssa vaan huutaa mitä huutaa ja on kieriskellyt käytävällä yms. ja sitten lähdetään pois vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. En kiinnitä huutokonserttiin mitään huomiota.

mie vien lapset pois kaupasta.. jos ei kerta osaa käyttäytyä asiallisesti ni sillon ei pääse kauppaan.

 

En tiedä olisiko tämä tilannetta yhtään korjannut, mutta minä en lähde kaupasta pois huutavan lapsen kanssa vaan huutaa mitä huutaa ja on kieriskellyt käytävällä yms. ja sitten lähdetään pois vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. En kiinnitä huutokonserttiin mitään huomiota.

Esikoinen yritti tuolla huutamisella saada tahtoaan läpi.Pari-kolme kertaa yritti ja jokaisella kerralla kannoin ulos ja sanoin että nätisti pyytämällä voi saada,muttei huutamalla mitään.
Loppui mesoaminen.

 

Multa olis kyllä jo päässy muutamat jumalautaperkeleet tossa vaiheessa...

 

En tiedä millaista tuollaisessa tilanteessa on olla, omat kun eivät vielä ainakaan ole kohtauksia saanut, joten omakohtaista kokemusta ei ole, mutta lukemani perusteella hoidit tilanteen hienosti! Ja jos nyt joku katsoikin ja ihmetteli, niin eipä hänellä varmaan lapsia ole. Tuo kuitenkin on ihan normaalia..

 

Kun vihdoin pääsimme ulos kaupasta, poika aloittaa kiljuntakonserttinsa "Apua, apua, auttakaa mua!"...

Anteeksi nauruni mutta kun tuo mielikuva tuli mieleeni niin repesin täysin

Ihan samat fiilikset!!
Meillä tosin joku lapsista (en nyt muista kuka noista kulta nuppusista... ) on joskus tehnyt samoin. :kieh:

 

En tiedä olisiko tämä tilannetta yhtään korjannut, mutta minä en lähde kaupasta pois huutavan lapsen kanssa vaan huutaa mitä huutaa ja on kieriskellyt käytävällä yms. ja sitten lähdetään pois vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. En kiinnitä huutokonserttiin mitään huomiota.

kyllä minä veisin pois huutavan lapsen. ajattelen näin siis muita asiakkaita, minä en ainakaan haluaisi ostoksilla kuulla muiden pentujen huutoa ja riehumista!

 

Oottekos te oikeasti tuota mieltä? Eipä oo kovin hehkeä hyvä-äiti-fiilis päällä :ashamed: Eipä mulla oikein ollu tuossa tilanteessa mitään muuta mahdollisuutta, ku yrittää pysyä rauhallisena ja odottaa koskas joku tulee pelastamaan mun apua huutavan poikani :snotty:

 

Hienosti toimit, etkä ole surkia kasvattaja.
Mulla ois kans käämit palanu jo aikaa sitten.

 

No on meilläkin mesottu, mutta kerro miten suoritit sen kohdan, että sulla on kiljuva lapsi, mutta saat maksettua ja pakattua ostokset plus kannettua ne?
Meiän 3-v kun saa huutopotkuraivarin, niin mulla ei melkein riitä edes voimat sen pitelemiseen, mutta en voi niitä ruokia siihen kassallekaan jättää.

 

En tiedä olisiko tämä tilannetta yhtään korjannut, mutta minä en lähde kaupasta pois huutavan lapsen kanssa vaan huutaa mitä huutaa ja on kieriskellyt käytävällä yms. ja sitten lähdetään pois vasta kun lapsi osaa käyttäytyä. En kiinnitä huutokonserttiin mitään huomiota.

Esikoinen yritti tuolla huutamisella saada tahtoaan läpi.Pari-kolme kertaa yritti ja jokaisella kerralla kannoin ulos ja sanoin että nätisti pyytämällä voi saada,muttei huutamalla mitään.
Loppui mesoaminen.

No minä olen ollut sillä mielellä liikenteessä että en jätä kauppareissua sen takia tekemättä, jos lasta sattuu huvittaa huutaa jotain mitä ei saa, vaan teen ostokset loppuun ja lapsi huutaa sen aikaa kun jaksaa ja tulee yleensä hetken päästä jatkamaan kauppakierrosta.

 

Juu, ihan vastaava tilanne eri paikassa sattui meillä "kuuma-kallen" kanssa ja samalla lailla pysyin kylmänrauhallisena (mutta tulipunaisena ja sisältä kiehuvana). Ohikulkijoilla oli kyllä taatusti puheenaihetta kauhukakarasta... Vielä joku ohikulkeva mummokin ehti pällistellä miten lapsi noin huonosti käyttäytyy. Hauskinta oli että heti kun päästiin sieltä paikasta pihalle "kuuma-kalle" rauhoittui ja lallatteli iloisena... En tiedä oppiko puhuttelun ja jäähynkään jälkeen mitään. Ihan sellasia mukavia tilanteita nämä.

 

Mä täällä ihailen haltioituneena sun mielenhallintaa.

Kuulostaa semmoselta tilanteelta, et olisin ite jo maannut maassa sätkimässä ja karjumassa...

 

Oottekos te oikeasti tuota mieltä? Eipä oo kovin hehkeä hyvä-äiti-fiilis päällä :ashamed: Eipä mulla oikein ollu tuossa tilanteessa mitään muuta mahdollisuutta, ku yrittää pysyä rauhallisena ja odottaa koskas joku tulee pelastamaan mun apua huutavan poikani :snotty:

Hienosti tuon hoidit! Voi olla että mä olisin ottanut kännyn esille ja sanonut selvä, soitetaan sitten sossut sut auttamaan....

 

No on meilläkin mesottu, mutta kerro miten suoritit sen kohdan, että sulla on kiljuva lapsi, mutta saat maksettua ja pakattua ostokset plus kannettua ne?
Meiän 3-v kun saa huutopotkuraivarin, niin mulla ei melkein riitä edes voimat sen pitelemiseen, mutta en voi niitä ruokia siihen kassallekaan jättää.

Tänään ei ollut ONNEKSI mitään muuta ostettavaa kuin se koru joka nyt jäi ostamatta. Kerran aiemmin on saanut myös raivarit juuri ruokakaupan kassalla, mutta ei sentäs aivan näin suurta kohtausta. Silloin laitoin pojan jalkojeni väliin ja ristin jalkani. Tästä hän ei päässyt pois. Kun sain maksettua ostokset, siirryin pakkaamaan ne ja lapsi oli jälleen kiikissä jalkojeni välissä. Kun olin saanut kassit pakattua, nostin ne alas, kiikutin kassit yhdellä kädellä ja toisella kädellä lapsen kaupasta ulos ja pysähdyin seinän viereen. Siinä sitten oltiin niin kauan, että poika rauhoittui (mikä tapahtuikin sitten aika nopeasti).

Hiukan kyllä pistää hirvittämään, että mimmosta tulevaisuus vielä tuo. Mutta ihanan kannustavia te kyllä olette, jospa tämä vielä tästä...

 

Sulla on loistavat hermot =)

Mistähän mä saisin samanlaiset :snotty:

Ja sinä hoidit tilanteen loistavasti :flower: :flower:

 

Sää teit just oikein. Mää kannan penskan kans pihalle, kun kilahtaa. Kaupassa ei mesota. Minusta tuo on niin lapsen luonteesta kiinni tuo raivoaminen. Meidän lapset kyllä raivoaa ja huutaa. Periksi ei anneta. Pari-kolme kertaa ku roudaa lapsen ulos, niin yhteistyö alkaa olla jo parempi. Yleisöstä ei kannata välittää.