Sainko liian ihanan perheen? Syyllisyys kalvaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ouluäiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"ouluäiti"

Vieras
Minulla on mies ja 3-vuotias poika ja toinen vauva tulossa tänä vuonna.
Olen huomannut, että me halailemme tosi paljon. Pojalle olemme kertoneet, että tykkäämme hänestä tosi paljon ja että meillä oli häntä ikävä kun hän on päiväkodissa.
Nyt tämä "kotikulttuuri" on alkanut tuottaa "tulosta" niin, että lapsemmekin on alkanut sanoa "äitiä oli ikävä", "minä tykkään isistä, äidistä". Tällaiset lauseet sulattavat sydämen ihan kokonaan. Samoin se, että mies sanoo kuinka ihana olen. Sanon myös miehelle näitä helliä sanoja.

Nyt olen alkanut tuntea jotenkin tosi pahaa oloa tästä tilanteesta, kun katselin omia lapsuuden videoita. Meillä kotona oli hyvä ilmapiiri, mutta äitimme ei vain koskaan saanut kuulla meiltä lapsilta tällaista. En muista koskaan halanneeni häntä itse omasta aloitteesta tai puhuneeni helliä sanoja. Tosi minullekaan ei sanottu koskaan, että "XXXXX sinua oli niin ikävä, sinä olet meidän kulta". Meillä oli siis paljon positiivista, mutta äitini ei saanut halauksia vaikka niistä pitääkin.

Jotenkin olen alitajuisesti alkanut pelätä, että olen saanut nyt liian hyvän perheen.

Miten muilla on, onko kyse vain siitä että perhekulttuurimme on kasvattanut lapsestamme niin hellyyttä osoittavan kullan, vai mikä on?
Minulla on jotenkin kauhea syyllisyys myös ajatella, että entä jos syynä on se, että äidilläni ei ollut poikaa - olisinko minä (jos olisin ollut poika) halannut häntä koko ajan? Johtuuko tämä lapsen sukupuolesta?
 
Nyt syyllisyys romukoppaan! Unohda!
Nauti ja jatka perheesi rakastamista ja rakkauden näyttämistä! Liikaa rakkautta ei voi olla. Menneitä ei kannata murehtia, ne menivät jo. Merkittävin on tämä hetki. Nauti! Olet ansainnut sen kyllä!
Hyvää jatkoa ihanalle perheellenne! :)
 
Sinä et halaillut tai kertonut äidillesi tykkääväsi hänestä, koska hän ei "opettanut" sitä sinulle, eiköhän se siinä ole kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Meillä ihan sama, lapsuudenkodissa ei tunteita näytetty tai niistä puhuttu, mutta minä olen osin tietoisesti ja osin tiedostamatta toiminut toisin.
 
pois vain turha syyllisyydentunne! Se nimenomaan on niin, että vanhemmat ovat lapsen roolimalli - mistä muualta tuon ikäinen imisi vaikutteita omaan käyttäytymiseen. Niinpä te vanhempina olette näyttäneet tunteenne toisillenne ja lapselle ja se on lapselle itsestään selvää. Minä muistan lapsuudesta selvästi, kuinka kivaa oli kun äiti ja isä spontaanisti halasivat toisiaan ja minä juoksin siihen saamaan/antamaan "ryhmähalin". Meilläkin on nyt miehen kanssa luontaista halailla vaikka ihan vain ohikulkiessa ja lasta tietysti myöskin. Sanoja säästelemättä.
 
Tämän on meidän sukupolven juttu. Kyllä meilläkin 10v tulee vielä syliin, halailee (erityisesti pikkusisaruksiaan). Itse muistan kuinka 10v halusin jo karata kotoa kun äiti oli niin hirveä (ehkä sekin vaihe vielä tulee...).

En muista koskaan pitäneeni äidistä. Äidinäitiä suorastaan pelkäsin. Äitini on nyt vanhemmiten vähän lämmennyt ja halaa lapsenlapsiaan kun tulee ja lähtee. Isoäitini taas katselee lasiensa takaa kylmästi, ei osaa sanoa lämpimiä sanoja vaan tokaisee "meidän tytöt taas tulee" ja se on hellintä mitä hänestä saa irti.

Eli olet aikakautesi hyvä äiti ja rakasta vain perhettäsi niin paljon kuin suinkin. Minullakin joskus ihan kipeää tekee kun on niin sydän täynnä hellyyttä kun herää aurinkoinen vauva vierellä ja muut lapset kerääntyvät sängyn ympärille :)
 
Minusta siitä ei pidä tuntea syyllisyyttä eikä toisaalta syyllistääkään ketään että meidän ihmisten tapa osoittaa sekä vastaanottaa rakkautta voi poiketa toisistaan. Yksi osoittaa rakkautta sanoin, toinen kannustavana palautteena, kolmas huolenpitona, neljäs halauksin, silittelyin jne. Ihanteellista on ja olisi jos itse osaa tai osaisi käyttää erilaisia "kieliä" ilmaista rakkautta, aivan itsestään selvää se ei ole.
 
Voi hyvä ihme!! Jos ihmisellä ei ole ongelmia, se keksii niitä.......
Nauti hyvä ihminen mahtavasta nykyelämästäsi ja tuhlaa rakkautta kaikin voimin. Se vaan lisääntyy ja tekee hyvää!
 
juurikin näin mitä "Mep" sanoi,jos ei ole oikeita ongelmia niin keksitään niitä !!! Ihan tyhmähän sinä olet kun et ole tajunnut mistä mikäkin johtuuu...äö vissiin lähellä nollaa :D
 
mutta voisiko joku vielä kertoa, että onko lapsen sukupuolella vaikutusta tähän asiaan? Se on nimittäin kalvanut - meillä poika niin helposti on osoittanut rakkautta ja minä tietenkin vedin siitä melko viivasuorat johtopäätökset.

Kiittäen!
 
[QUOTE="ouluäiti";25579313]mutta voisiko joku vielä kertoa, että onko lapsen sukupuolella vaikutusta tähän asiaan? Se on nimittäin kalvanut - meillä poika niin helposti on osoittanut rakkautta ja minä tietenkin vedin siitä melko viivasuorat johtopäätökset.

Kiittäen![/QUOTE]

nosto
 
[QUOTE="ouluäiti";25579313]mutta voisiko joku vielä kertoa, että onko lapsen sukupuolella vaikutusta tähän asiaan? Se on nimittäin kalvanut - meillä poika niin helposti on osoittanut rakkautta ja minä tietenkin vedin siitä melko viivasuorat johtopäätökset.

Kiittäen![/QUOTE]

..johtopäätökset? Että pieni poika tykkää äidistään?
 

Yhteistyössä