Sain tänään tosi ikävän puhelin ja nyt olo on ihan masentunut... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiitos kun sain purkaa tunteitani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiitos kun sain purkaa tunteitani

Vieras
Läheiseni soitti, että hänellä on kenties syöpä. Varmaa se ei vielä ole, mutta aika todennäköistä... Tiesin jo aikaisemmin, että jokin häntä vaivaa, kun on ollut tosi sairaana jo kauan... Tästä hetkestä lähtien, kun hän soitti, oloni on ollut ihan voimaton, väsynyt ja masentunut... :( En pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, että saatan menettää rakkaan ja tärkeän läheiseni (en kerro tarkemmin mitä sukua on) ja mitä sitten tapahtuisi... hänellä on jo kerran ollut syöpä ja nytkö sitten uusii, paraneeko enää... :( Tällä kertaa tilanne olisi vielä käsitykseni mukaan pahempi, eikä voisi edes leikata, jos se nyt syöpä olisi... En halua menettää häntä, itkettää vaan koko ajan. En tiedä miten voisin elää ilman häntä... ja vaikeaa tulisi olemaan muillakin hänen läheisillään. HÄNEN ON PAKKO PARANTUA TAUDISTAAN, EIKÄ SE SAA OLLA SYÖPÄÄ!!!
 
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja miukuliina:
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!

Uskon sen! Ja kyllä tähän surkutteluun kuuluu myös hänenkin ajatuksiensa miettiminen... hän jo jokin aika sitten sanoi, että järki menee, kun ei tiedä mikä vaivaa ja nyt, kun on saanut "vihjeen" että voisi olla syöpää, en edes uskalla ajatella miltä hänestä tuntuu... toisaalta hän on ehkä jo osittain luovuttanut/hyväksynyt asian, mutta tiedän, että enimmäkseen hän pelkää kuolevansa... sanoi puhelimessakin, että kai ne lääkärit antaa vaan hänen kuolla, kun ei voi leikatakaan... :( Itkettää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja miukuliina:
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!


Tuota-sulla taitaa olla ongelmia empatiakyvyn kanssa :(

Ap: toivotaan parasta :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Alkuperäinen kirjoittaja miukuliina:
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!


Tuota-sulla taitaa olla ongelmia empatiakyvyn kanssa :(

Ap: toivotaan parasta :hug:

Taitaapi olla. Äiti just kamppailee pahanlaatuisen rintasyövän kourissa. 17 etäispesäkettä löytyi ja toinen rinta poistettiin kokonaan + kainalo tyhjennettiin. En ala itseäni ja omaa kurjuuttani sen takia suremaan, vaan yritän pitää mielessä, että toisilla on asiat vielä huonommin.
 
Saanko kysyä, mistä syövästä on kyse? Miten voidaan tietää, ettei voida leikata kun ei vielä edes varmuutta ole, että syöpä on kyseessä..?

Aina voit koittaa lohduttautua ajatuksella, että syöpään on muitakin hoitokeinoja kuin leikkaus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Alkuperäinen kirjoittaja miukuliina:
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!


Tuota-sulla taitaa olla ongelmia empatiakyvyn kanssa :(

Ap: toivotaan parasta :hug:

Taitaapi olla. Äiti just kamppailee pahanlaatuisen rintasyövän kourissa. 17 etäispesäkettä löytyi ja toinen rinta poistettiin kokonaan + kainalo tyhjennettiin. En ala itseäni ja omaa kurjuuttani sen takia suremaan, vaan yritän pitää mielessä, että toisilla on asiat vielä huonommin.

mutta muista nyt se surusi kuitenkin näyttää
syöpään ei sairastu vain yksi perheenjäsen vaan koko perhe sairastuu, on äärimmäisen tuskallista katsoa toisen sairastelua, potea syyllisyyttä omasta terveydestään ja yrittää olla urhea ettei vain masentaisi tätä sairastajaa omalla surullaan.

jos itselläni olisi jokin vakava sairaus, niin pahinta siinä olisi juurikin perheen ja ystävien suuri suru.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Saanko kysyä, mistä syövästä on kyse? Miten voidaan tietää, ettei voida leikata kun ei vielä edes varmuutta ole, että syöpä on kyseessä..?

Aina voit koittaa lohduttautua ajatuksella, että syöpään on muitakin hoitokeinoja kuin leikkaus.

Keuhkosyöpä mahdollisesti... :/ Ei voida leikata huonon yleiskunnon takia... ja lääkehoito ei ole niin tehokas tässä syövässä... eli siksi se ennusteen huonoksi tekeekin... täytyy vaan rukoilla, että ei ole syöpää! :(
 
Muistan tunteen kun isäpuolellani todettiin parantumaton harvinainen syöpä...ekat päivät meni kuin sumussa,sitten sen asian kans oppi elämään....vaikein paikka oli,kun lääkärit sanoivat ettei mitään ole enää tehtävissä,elinaikaa päivä,viikko,kuukausi...sillon tuli totaalinen romahdus sekä meille läheisille että isäpuolelleni...

Paljon jaksamista sinulle!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Muistan tunteen kun isäpuolellani todettiin parantumaton harvinainen syöpä...ekat päivät meni kuin sumussa,sitten sen asian kans oppi elämään....vaikein paikka oli,kun lääkärit sanoivat ettei mitään ole enää tehtävissä,elinaikaa päivä,viikko,kuukausi...sillon tuli totaalinen romahdus sekä meille läheisille että isäpuolelleni...

Paljon jaksamista sinulle!!!

Samalta tuntuu minustakin, kun tiedän että tälle mahdolliselle syövälle ei oikein mitään kenties voisi... tai voisi, jos lääkärit vaan alkaisivat hoitaa, mutta ymmärsin läheiseni puheista, että koska hän on niin huonossa kunnossa, eivät voisi leikata ja antaisivat kenties vain "ensiapua" eli helpottaisivat oireita kunnes hän... en edes voi kirjoittaa sitä... :( Toivon kuitenkin, että se ei ole syöpä ja jos kuitenkin on, niin on sitten sellainen, että sen saa lääkkeillä hoidettua pois. Jaksamista tässä tosiaan tarvitaan!
 
Tuo on kyllä niin ikävä uutinen. Kuulin itse alkuvuodesta läheisen sukulaisen sairastavan keuhkosyöpää. Mulle uutinen tuli silloin ihan puun takaa, ja koko loppupäivä meni tietysti sitä itkiessä. Eikä ne seuraavat pari kuukauttakaan helppoja olleet, sukulaisen kunto heikkeni nopeasti ja vain parin kk jälkeen taistelu syöpää vastaan päättyi sillä ikävimmällä mahdollisella tavalla. Tavallaan tietysti helpottikin läheisten tuskaa, mutta pahalta tuntuu edelleen ja ikävä on.

Toivottavasti kuitenkin ap:n läheisellä sitä syöpää ei ole. Jaksamisia sinne, epätietoisuus on pahinta.
 
Mun läheisellä sukulaisella myös pari vuotta sitten epäiltiin keuhkosyöpää, kuvissa näkyi.
Otettiin koepalat ja olikin onneksi "vain" tuberkuloosi, joka sen kuvissa näkyvän jäljen oli aiheuttanut. Selvisi vajaan vuoden rankalla lääkekuurilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nora:
Mun läheisellä sukulaisella myös pari vuotta sitten epäiltiin keuhkosyöpää, kuvissa näkyi.
Otettiin koepalat ja olikin onneksi "vain" tuberkuloosi, joka sen kuvissa näkyvän jäljen oli aiheuttanut. Selvisi vajaan vuoden rankalla lääkekuurilla.

Mä ymmärsin, että häneltä oli otettu kuvat ja jo monia koepaloja, joiden tulokset nyt viittaa siihen, että olis syöpä... tai suoraan ei kai oo sanottu että sitä edes epäillään, mutta epikriisi antoi niin ymmärtää... ensi viikolla on aika kuuntelemaan "tuomiota". :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
Alkuperäinen kirjoittaja sipsi:
Alkuperäinen kirjoittaja miukuliina:
Älä siellä itseäsi sääli ja surkuttele, mieti, miltä tästä ystävästäsi/läheisestäsi tuntuu! Hänellä on varmaan 10 kertaa kurjemmat oltavat sairautensa kanssa!


Tuota-sulla taitaa olla ongelmia empatiakyvyn kanssa :(

Ap: toivotaan parasta :hug:

Taitaapi olla. Äiti just kamppailee pahanlaatuisen rintasyövän kourissa. 17 etäispesäkettä löytyi ja toinen rinta poistettiin kokonaan + kainalo tyhjennettiin. En ala itseäni ja omaa kurjuuttani sen takia suremaan, vaan yritän pitää mielessä, että toisilla on asiat vielä huonommin.

Jaksamista sullekin! Toivottavasti äitisi paranee! :hug:
 
Ja mä en kestä... toivon vain, että hän paranee ja että syöpä ei ole levinnyt liikaa. :/ Läheiseni ottaa asian hyvin (jos niin voi sanoa...), ei aio luovuttaa mutta kuitenkin ajattelee kuolevansa... :( Minua pelottaa ja häntä pelottaa tosi paljon. Rukoilen ja toivon joka päivä monia kertoja, että hän paranee mutta joka toinen ajatus on "mitäs jos... ja mitä sitten kun..." :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jokainen kuolee joskus. Nyt voitte varautua siihen.

No olipa tosi hyvä lohdutus... :( Kyllä siihen varautuu, mutta ei kai sitä kukaan toivo, en ainakaan hyväksy... vai olisko sinusta kiva, jos vaikka miehelläsi tai sisaruksellasi olisi syöpä, johon hän kuolisi? Hyväksyisitkö sen? Jos kyllä, niin olet aika kylmä ihminen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jokainen kuolee joskus. Nyt voitte varautua siihen.

No olipa tosi hyvä lohdutus... :( Kyllä siihen varautuu, mutta ei kai sitä kukaan toivo, en ainakaan hyväksy... vai olisko sinusta kiva, jos vaikka miehelläsi tai sisaruksellasi olisi syöpä, johon hän kuolisi? Hyväksyisitkö sen? Jos kyllä, niin olet aika kylmä ihminen...

Ei se kiva ole, mutta hyväksyisin sen lopulta. Minulta on kuollut läheisiä, niin nukkuessa sänkyyn kuin pitkän parantumattoman sairauden uuvuttamana. Tavallaan äkkikuolema oli parempi, mutta kaikesta pitää löytää hyvät puolet. Jos sairaus on siis parantumaton, kuten lähisukulaisellani. Lopulta sairaus meni niin pahaksi, että kuolema oli helpotus kaikille.
 

Yhteistyössä