Sain raivarin...

Mieheni exä antoi miehelleni rakkausrunokirjan, jonka mieheni on saanut joskus joltain ex-tyttöystävältään. Kansilehdessä hekumallinen "rakastan sinua" omistuskirjoitus. Sain raivarin ja poltin kirjan. En suuttunut varsinaisesti miehelleni joka oli niin tyhmä että oli ottanut sen kirjan vastaan, vaan tälle xälle tästä v**n kieroilusta.
Lähetin sille viestin ja kerroin polttaneeni kirjan, koska meillä ei tuollaisia kaivata. Exä lähetti takaisin nautiskelevan viestin, jossa viittasi mustasukkaisuuteeni. Voi TANA!!! Itse oli kuulemma aivan sairaan mustis miehen exille. Itse en pelkää yhtään mitään, ei ole syytä!!! Mutta tän exän kaaliin se ei mahdu...
Mitä te olisitte tehny? Itse en tiedä, oliko tuon viestin lähettäminen tarpeen, mutta tämän exän tuntien se odotti, että löydän kirjan vahingossa...

 

No kieltämättä lapsellista touhua kaikilta.Käsitinkö oikein et se kirja oli vielä jonkun muun kuin exän kirjoittama?
Tosi typerää ja läpinäkyvää exältä, mutta minusta sinun olisi tullut käyttäytyä aikuisen tavoin ja olla laittamatta viestiä tms.Sielläpähän se nyt pirulainen kihertelee partaansa kun sai mitä halusi...
Meilläkin exä oli antanu lapsille koruja(Joita mies oli aikoinanaan antanu exälle) ym.juuri ennen kuin tulivat meille ja käskeny lasten kysyä isältään mikä oli ollut "korun tarina"..Just exän tyylistä..tämä vain pieni esimerkki siitä kuinka yritetään saada uusi tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi..Meilläkin näitä esimerkkejä löytyisi useampikin mut enpä jaksa enää vanhoja muistella.Naurattaa kyllä välillä kun huomaa et lapset puhuu äitinsä suulla..epätoivoistako?!

 

Myönnän että olin typerä, kun menin lähettämään sen viestin. Olen liian kiivas kun suutun Onneksi mies osaa ottaa rauhallisesti, ei halunnut sekaantua mitenkään "kanatappeluun" ja parempi niin.
Kyllä juu, tämän kirjan oli aikoinaan "lahjoittanut" miehelleni toinen nainen, ei siis tämä exä, vaan exex :$ . Juuri tästä exexästä miehen ex oli ollut hyvin mustasukkainen. Minä en ole tätä nähnyt, joten ei mitenkään liikuta asia.
Kyllä munkin mielestä tämä miehen exän temppu oli läpinäkyvä. Yrittää tehdä minua mustasukkaiseksi menneisyydestä ja alleviivata omaa merkitystään siinä. Nytkin käänsi tämän asian niin, että MINÄ olen kuulemma terapian tarpeessa, koska en hyväksy miehen menneisyyttä
Kyseli miehelleni lähettämällä tekstarilla, että pitääkö nyt kaikki miehen menneisyyteen liittyvä "henkilökohtainen" jättää hänen asuntoonsa, koska minä olen tällainen mielisairas. \|O Joo, että lisää vaan tänne exien lähettelemiä kirjeitä ja valokuvia!!
Tämä exä ei ymmärrä, ettei hänelle kuulu enää pätkän vertaa huolehtia ex-miehensä henkilökohtaisista asioista. HUH.
Mutta kai tämä tilanne on sille kestämätön, on niin vaikea luopua menneestä. Ja kun vielä mekin mentiin naimisiin heinäkuussa... :kieh:

 

Joo, kyllä ois lapsilla asiat hyvin, jos exät keskittyisivät lapsiinsa yhtä tiiviisti kuin miehen nykyisen elämän sotkemiseen... Meillä mieheni ex harrastaa sellaista, että lähettelee puhelimella miehelleni osoitettuja rakkausviestejä, mutta sitten muka vahingosssa lähettääkin ne minun puhelimeeni. Ja siihen aikaan, kun mieheni vielä kävi hänen luonaan lasten asioissa, tällä exällä oli tapana ottaa mieheni puhelin takin taskusta, ja sitten lähetellä minulle viestejä muka mieheltäni. Mies tajusi tämän ja varoitti minua etukäteen, että jättää puhelimensa saataville, jotta näkee mitä ex touhuaa (oli luvannut, ettei enää temppuile) ja taashan sieltä pukkasi viestiä, miten mieheni vain häntä rakastaa, ja aikoo minut jättää jne, siis olevinaan mieheni suulla. Sitten tämä ex on niin tyhmä, että kuvittelee minun vielä uskovan!!

 

Voi ziisus, "vieras"!!! Meillä puhelinterrori on sitten vielä aika lievää. Tyyliin saan v**lu-tekstareita, joiden mukaan meidän pitäisi mennä "pariterapiaan" (juu tosiaan, pari kuukautta häiden jälkeen, aika vitsikästä ), koska minä menin polttamaan exän miehelleni antaman rakkausrunokirjan. Siinä onkin syytä kerrakseen mennä terapeutille. En tiedä, mitä joku terapeutti sanoisi, jos kuulisi.
Toivotin kyllä hänet sinne terapiaan tervemenneeksi. Tuntuu ihan oikeesti siltä, että moni ex tarvitsisi hoitoa näissä asioissa, että pääsisivät yli katkeruuden. Eikä uskoisi, tämäkään nainen ei ole enää parikymppinen! \|O

 

\

Myönnän että olin typerä, kun menin lähettämään sen viestin. Olen liian kiivas kun suutun Onneksi mies osaa ottaa rauhallisesti, ei halunnut sekaantua mitenkään "kanatappeluun" ja parempi niin.
Kyllä juu, tämän kirjan oli aikoinaan "lahjoittanut" miehelleni toinen nainen, ei siis tämä exä, vaan exex :$ . Juuri tästä exexästä miehen ex oli ollut hyvin mustasukkainen. Minä en ole tätä nähnyt, joten ei mitenkään liikuta asia.
Kyllä munkin mielestä tämä miehen exän temppu oli läpinäkyvä. Yrittää tehdä minua mustasukkaiseksi menneisyydestä ja alleviivata omaa merkitystään siinä. Nytkin käänsi tämän asian niin, että MINÄ olen kuulemma terapian tarpeessa, koska en hyväksy miehen menneisyyttä
Kyseli miehelleni lähettämällä tekstarilla, että pitääkö nyt kaikki miehen menneisyyteen liittyvä "henkilökohtainen" jättää hänen asuntoonsa, koska minä olen tällainen mielisairas. \|O Joo, että lisää vaan tänne exien lähettelemiä kirjeitä ja valokuvia!!
Tämä exä ei ymmärrä, ettei hänelle kuulu enää pätkän vertaa huolehtia ex-miehensä henkilökohtaisista asioista. HUH.
Mutta kai tämä tilanne on sille kestämätön, on niin vaikea luopua menneestä. Ja kun vielä mekin mentiin naimisiin heinäkuussa... :kieh:

Toisaalta se runokirja ei ollut ex:n omaisuutta vaan miehen, joten onhan se kohteliasta antaa se miehelle itselleen ja hän saa päättää haluaako sen säilyttää vai hävittää? Ei miehen ex:n tarvitse miehen henk.koht. tavaroita säilyttää. Onko tuolla runokirjalla ollut miehelle jokin merkitys, kun sitä on vuosien ajan säilyttänyt?
No, ehkäpä ex antoi kiusallaan tuon kirjan, mutta kyllä nyxänkin itsetunto on heikoilla jos noin kovasti siitä pillastuu. Tuolle jutulle olisi voinut vain nauraa....

 

\

\

Myönnän että olin typerä, kun menin lähettämään sen viestin. Olen liian kiivas kun suutun Onneksi mies osaa ottaa rauhallisesti, ei halunnut sekaantua mitenkään "kanatappeluun" ja parempi niin.
Kyllä juu, tämän kirjan oli aikoinaan "lahjoittanut" miehelleni toinen nainen, ei siis tämä exä, vaan exex :$ . Juuri tästä exexästä miehen ex oli ollut hyvin mustasukkainen. Minä en ole tätä nähnyt, joten ei mitenkään liikuta asia.
Kyllä munkin mielestä tämä miehen exän temppu oli läpinäkyvä. Yrittää tehdä minua mustasukkaiseksi menneisyydestä ja alleviivata omaa merkitystään siinä. Nytkin käänsi tämän asian niin, että MINÄ olen kuulemma terapian tarpeessa, koska en hyväksy miehen menneisyyttä
Kyseli miehelleni lähettämällä tekstarilla, että pitääkö nyt kaikki miehen menneisyyteen liittyvä "henkilökohtainen" jättää hänen asuntoonsa, koska minä olen tällainen mielisairas. \|O Joo, että lisää vaan tänne exien lähettelemiä kirjeitä ja valokuvia!!
Tämä exä ei ymmärrä, ettei hänelle kuulu enää pätkän vertaa huolehtia ex-miehensä henkilökohtaisista asioista. HUH.
Mutta kai tämä tilanne on sille kestämätön, on niin vaikea luopua menneestä. Ja kun vielä mekin mentiin naimisiin heinäkuussa... :kieh:

Toisaalta se runokirja ei ollut ex:n omaisuutta vaan miehen, joten onhan se kohteliasta antaa se miehelle itselleen ja hän saa päättää haluaako sen säilyttää vai hävittää? Ei miehen ex:n tarvitse miehen henk.koht. tavaroita säilyttää. Onko tuolla runokirjalla ollut miehelle jokin merkitys, kun sitä on vuosien ajan säilyttänyt?
No, ehkäpä ex antoi kiusallaan tuon kirjan, mutta kyllä nyxänkin itsetunto on heikoilla jos noin kovasti siitä pillastuu. Tuolle jutulle olisi voinut vain nauraa....

Ilmeisesti exällä on ollut joku pakonomainen tarve säilyttää ex-ukkonsa runokirjaa useita vuosia ja sit yllättäin se palauttaa...
Tässähän runokirjaa tosiaan säilytty ex, eikä mies itse!Itse ainakin toivoisin et henk.kohtaiset tavarat palautettaisiin minulle mahdolisimman pian.

 

Ei mies muistanut koko kirjasen olemassaoloa, enkä oikein usko, että sillä mitään merkitystä oli. Ei ole oikein runopoikia Oli kuulemma pidätellyt naurua, kun olin riehunut se kirja kourassa, mutta ei ollut uskaltanut nauraa Vasta myöhemmin sitte nauroi makeasti tälle tapaukselle ja täytyy kyllä sanoa, että niin olen itekkin nauranut!! Huh, että sitä voikin saada tarzaneita!
Mutta kyllä silti eksän temppu oli minusta ihmeellinen ottaen huomioon, ettei rouva ole palauttanut miehen muita kirjoja miehelle, siellä ne on kaikki eksän hyllyssä, paitsi ne, jotka mies silloin lähtiessään kerkesi napata kainaloonsa. Kaikki miehen valokuvatkin on eksällä, niitäkään ei ole pyynnöistä huolimatta antanut.... Mutta tään runokirjan antoi, ja oli kuulemma vielä sormella osoittanut sitä rakastan sinua -tekstiä, ettei vaan jää huomaamatta. Hohhoh!

 

En kommentoi teidän kummankaan käytökseen...
Mutta jos oma mieheni polttaisi kuviani tms. minun existä, niin olisipa tämä nyxäkin pian exä...

Eli jokaiselle sallittakoon entinen elämä niinkuin se on ja myös ne muistot sieltä jos haluaa ne säilyttää. Muistoja ei pidä heittää menemään, eikä niistä kannata olla mustasukkainen. Eikä varsinkaan pidä sekaantua toisen muistoihin!!!
Ne ovat kuitenkin muovanneet meistä jokaisesta sellaisen, kuin olemme.

 

kaunis aamu: samoilla linjoilla.
Kissa: sinähän OLIT / OLET mustasukkainen miehellesi hänen menneisyydestään ! Eli ei se exä niin väärään osunutkaan.

Olen siinä onnellisessa asemassa, etten ole missään tekemisissä mieheni exän kanssa. Alkuaikoina tuli viestejä lasten kautta, mutta ne ovat jääneet.
Tiedämme kyllä mitä mieltä hän meistä on = miten vähäinen on arvostus; miten katkera ja kateellinen hän on miehen,exänsä, nykytilanteeseen, mutta kun ei se meidän arkeen vaikuta eikä se meitä haittaa.

En alentuisi moiseen tekstiviestittelyyn tai muuhunkaan. En ikimaailmassa näyttäisi miehen exälle että hänen tekosensa saa meillä aikaan perheriidan, jos semmosta siis tapahtuisi että hän saisi aikaan jotain perheriitaa.

On minullakin ollut exiä, kuten miehellänikin tämä exä ja lapset sen kanssa. Mitä siitä?! Se on mennyttä! joskus on oltu rakastuneita ja onnellisia, me molemmat omien exiemme kanssa. On vietetty lomaa ja reissattu ja ollut romanttista hömppää. Mutta se kaikki on historiaa ja mennyttä. Nyt on nyt.

 

Joopa joo. Menneisyys ja menneisyys. Parahat exät, ei sitä muutama kuukausi häiden jälkeen eksiä pahemmin muistella, vaikka he sitä kovasti toivoisivatkin. Näköjään. Mutta saahan sitä kuvitella kaikenlaista. Niin kuin nyt, että just naimisiin mennyt morsio olisi jotenkin mustis kymmenen vuotta vanhemmalle eksälle . Hihhih! Miksi?

Kyllä se vaan niin on, että tässä meidän tapauksessa miehen exä nyt vaan yrittää epätoivoisesti kerjätä huomiota ja säälipisteitä. Luuletteko ihan tosissanne, että minulla mieheni menneisyyttä vastaan jotain on? Juurihan kirjoitin, että pyynnöistä huolimatta tämä eksä ei ole antanut miehelleni yhtä ainoaa valokuva-albumia, tai edes yhtä valokuvaa miehestä silloin kun tämä oli nuorempi! Kaiken panttaa itsellään!!! Mustakin olis kiva nähdä kuvia miehestäni nuorempana! Mutta kun eksä haluaa mustasukkaisesti pitää kaiken itsellään! Lukuunottamatta tätä runokirjaa, jota oli niin tärkeää näytellä juuri nyt, häiden jälkeen. Säälittävää!

 

\

Joopa joo. Menneisyys ja menneisyys. Parahat exät, ei sitä muutama kuukausi häiden jälkeen eksiä pahemmin muistella, vaikka he sitä kovasti toivoisivatkin. Näköjään. Mutta saahan sitä kuvitella kaikenlaista. Niin kuin nyt, että just naimisiin mennyt morsio olisi jotenkin mustis kymmenen vuotta vanhemmalle eksälle . Hihhih! Miksi?

Kyllä se vaan niin on, että tässä meidän tapauksessa miehen exä nyt vaan yrittää epätoivoisesti kerjätä huomiota ja säälipisteitä. Luuletteko ihan tosissanne, että minulla mieheni menneisyyttä vastaan jotain on? Juurihan kirjoitin, että pyynnöistä huolimatta tämä eksä ei ole antanut miehelleni yhtä ainoaa valokuva-albumia, tai edes yhtä valokuvaa miehestä silloin kun tämä oli nuorempi! Kaiken panttaa itsellään!!! Mustakin olis kiva nähdä kuvia miehestäni nuorempana! Mutta kun eksä haluaa mustasukkaisesti pitää kaiken itsellään! Lukuunottamatta tätä runokirjaa, jota oli niin tärkeää näytellä juuri nyt, häiden jälkeen. Säälittävää!

juuri siitä runokirjasta sinä, kymmenen vuotta nuorempi, sait sen hepulin säälittävää´, totta.

Ikäkysymyksestä: luuletko, että se 10 v vanhemopi exä harmittelee sitä, että NIIIIIIN vanha? !

Mieheni exä on minua nuorempi. Entä sitten? Minä olen tyytyväinen ikääni. En ole kateellinen itseäni nuoreimmille; minä olen jo elänyt sen iän, se nuorempi tulee perästä eikä tiedä mitään tästä iästä mistä minä tiedän...
Kaikki vanhenee, se exäkin - kuten sinäkin - tulet joskus olemaan siinä "kamalan vanhassa" iässä, mitä nyt kauhustellaan - ja huomataan että elämä jatkuu sittenkin.
Mieheni Exää se jossain vaiheessa haittasi se, että olen vanhempi kuin hän,vanhempi kuin mies. Lasten kautta se tuli: muistelin jotain nuoruutta, mitä minun ja miehen -lasten isän - ja heidän äitinsäkin aikana siis oli. Miehen lapset sanoivat: niin mutta sinähän olet isiä paljon vanhempi. Vastasin: niin, 2 vuotta. Ai jaa, sanoi lapsi.
Lapsi ei tiedä, että olen vanhempi. Oletus siitä, että olen kamalan vanha, joutuu siitä että minulla on niin isot lapset, tein ne hyvin nuorena.


Se, että sait raivarin ja ilmoitit sen exälle, osoittaa kyllä että asia oli sinulle arka ja hankala, olit mustasukkainen, exä sai mitä halusikin. Lapsellinen oli se exäkin, mutta eipä mies ole valinnassaan viisastunut, samanalaisen eri (nuorennetussa) paketissa on ottanut.

Jos miehen exä on sinua 10 v vanhempi, kuinka vanha miehesi on? Sinua 10 v vanhempi? Jos exä on ivan kohteena iän takia, samalla tavalla ikivanha ikälöppu on se miehesikin, sinua niin ja niin paljon vanhenmpi.

Voi luoja mitä lapsellisuutta!

 

\

Joopa joo. Menneisyys ja menneisyys. Parahat exät, ei sitä muutama kuukausi häiden jälkeen eksiä pahemmin muistella, vaikka he sitä kovasti toivoisivatkin. Näköjään. Mutta saahan sitä kuvitella kaikenlaista. Niin kuin nyt, että just naimisiin mennyt morsio olisi jotenkin mustis kymmenen vuotta vanhemmalle eksälle . Hihhih! Miksi?

Kyllä se vaan niin on, että tässä meidän tapauksessa miehen exä nyt vaan yrittää epätoivoisesti kerjätä huomiota ja säälipisteitä. Luuletteko ihan tosissanne, että minulla mieheni menneisyyttä vastaan jotain on? Juurihan kirjoitin, että pyynnöistä huolimatta tämä eksä ei ole antanut miehelleni yhtä ainoaa valokuva-albumia, tai edes yhtä valokuvaa miehestä silloin kun tämä oli nuorempi! Kaiken panttaa itsellään!!! Mustakin olis kiva nähdä kuvia miehestäni nuorempana! Mutta kun eksä haluaa mustasukkaisesti pitää kaiken itsellään! Lukuunottamatta tätä runokirjaa, jota oli niin tärkeää näytellä juuri nyt, häiden jälkeen. Säälittävää!

No nyt taitaa käydä niin ettei mies ikinä saa niitä albumejaan kun ex tietää että sinä ne pistät pashkaksi raivokohtauksissasi.

 

Oho, kauhean vihamielisiä vastauksia. Mulle ei kyllä tulisi mieleen sujautella mitään rakkausrunokirjoja ex-miehelleni. Kyllähän se hiukan, hm... oudolta kuulostaa Kuulostaa siltä, että ex-rouva rakastaa yhä miestään ja viestittelee sitä noin? Säälittävää, sitä juuri :x

 

\

\

Joopa joo. Menneisyys ja menneisyys. Parahat exät, ei sitä muutama kuukausi häiden jälkeen eksiä pahemmin muistella, vaikka he sitä kovasti toivoisivatkin. Näköjään. Mutta saahan sitä kuvitella kaikenlaista. Niin kuin nyt, että just naimisiin mennyt morsio olisi jotenkin mustis kymmenen vuotta vanhemmalle eksälle . Hihhih! Miksi?

Kyllä se vaan niin on, että tässä meidän tapauksessa miehen exä nyt vaan yrittää epätoivoisesti kerjätä huomiota ja säälipisteitä. Luuletteko ihan tosissanne, että minulla mieheni menneisyyttä vastaan jotain on? Juurihan kirjoitin, että pyynnöistä huolimatta tämä eksä ei ole antanut miehelleni yhtä ainoaa valokuva-albumia, tai edes yhtä valokuvaa miehestä silloin kun tämä oli nuorempi! Kaiken panttaa itsellään!!! Mustakin olis kiva nähdä kuvia miehestäni nuorempana! Mutta kun eksä haluaa mustasukkaisesti pitää kaiken itsellään! Lukuunottamatta tätä runokirjaa, jota oli niin tärkeää näytellä juuri nyt, häiden jälkeen. Säälittävää!

juuri siitä runokirjasta sinä, kymmenen vuotta nuorempi, sait sen hepulin säälittävää´, totta.

Ikäkysymyksestä: luuletko, että se 10 v vanhemopi exä harmittelee sitä, että NIIIIIIN vanha? !

Mieheni exä on minua nuorempi. Entä sitten? Minä olen tyytyväinen ikääni. En ole kateellinen itseäni nuoreimmille; minä olen jo elänyt sen iän, se nuorempi tulee perästä eikä tiedä mitään tästä iästä mistä minä tiedän...
Kaikki vanhenee, se exäkin - kuten sinäkin - tulet joskus olemaan siinä "kamalan vanhassa" iässä, mitä nyt kauhustellaan - ja huomataan että elämä jatkuu sittenkin.
Mieheni Exää se jossain vaiheessa haittasi se, että olen vanhempi kuin hän,vanhempi kuin mies. Lasten kautta se tuli: muistelin jotain nuoruutta, mitä minun ja miehen -lasten isän - ja heidän äitinsäkin aikana siis oli. Miehen lapset sanoivat: niin mutta sinähän olet isiä paljon vanhempi. Vastasin: niin, 2 vuotta. Ai jaa, sanoi lapsi.
Lapsi ei tiedä, että olen vanhempi. Oletus siitä, että olen kamalan vanha, joutuu siitä että minulla on niin isot lapset, tein ne hyvin nuorena.


Se, että sait raivarin ja ilmoitit sen exälle, osoittaa kyllä että asia oli sinulle arka ja hankala, olit mustasukkainen, exä sai mitä halusikin. Lapsellinen oli se exäkin, mutta eipä mies ole valinnassaan viisastunut, samanalaisen eri (nuorennetussa) paketissa on ottanut.

Jos miehen exä on sinua 10 v vanhempi, kuinka vanha miehesi on? Sinua 10 v vanhempi? Jos exä on ivan kohteena iän takia, samalla tavalla ikivanha ikälöppu on se miehesikin, sinua niin ja niin paljon vanhenmpi.

Voi luoja mitä lapsellisuutta!

Niin, eipä se ikä kyllä ole mikään kriteeri tuossa asiassa. Minun mieheni ex on minua 5 vuotta nuorempi. Siis mieheni vaihtoi vanhempaan.
Joku MIES kerran vastaavassa tilanteessa olikin käyttänyt vertausta: "Ajaisitko mielummin 60-luvun Jaguaarilla vai 80-luvun Opelilla?"

No, ap:n miehen ex sai aikaan juuri sen reaktion kuin halusikin, ap raivosi miehelleen ja käyttäytyi lapsellisesti. Eihän nuoruuden aikaiselle tyttöystävälle voi olla mustasukkainen, eihän?
Minulla taitaa olla vieläkin mieheni entisten tyttöystävien kuvia jossain laatikon pohjalla, kun mies ei niitä halunnut mukaansa. Minä en koskaan ole suuria tunteita kokenut niitä katsellessani, joten olen ne autuaasti unohtanut muiden vanhoje kuvie joukkoon. Olisin kyllä todella ihmeissäni, jos nykyinen mieheni olisi mustasukkainen jostain teini-iän ihastukseni valokuvasta, joita minullakin on nuoruuden vuosilta kertynyt kansioihin muiden kuvien joukkoon.
EX-mieheni uusi kumppani oli käskenyt mieheni tuhota kaikki sellaiset lasteni vauva-ajan valokuvat, joissa minä satun olemaan mukana kuvassa. Siinä meni monta ainutlaatuista valokuvaa, jotka olimme aikoinaan ottaneet lapsille muistoksi noista ajoista. Olin kyllä todella pahoillani, sillä en tajunnut niitä riittävän ajoissa pyytää itselleni.

 

Niin, eipä se ikä kyllä ole mikään kriteeri tuossa asiassa. Minun mieheni ex on minua 5 vuotta nuorempi. Siis mieheni vaihtoi vanhempaan.
Joku MIES kerran vastaavassa tilanteessa olikin käyttänyt vertausta: "Ajaisitko mielummin 60-luvun Jaguaarilla vai 80-luvun Opelilla?"

No, ap:n miehen ex sai aikaan juuri sen reaktion kuin halusikin, ap raivosi miehelleen ja käyttäytyi lapsellisesti. Eihän nuoruuden aikaiselle tyttöystävälle voi olla mustasukkainen, eihän?
Minulla taitaa olla vieläkin mieheni entisten tyttöystävien kuvia jossain laatikon pohjalla, kun mies ei niitä halunnut mukaansa. Minä en koskaan ole suuria tunteita kokenut niitä katsellessani, joten olen ne autuaasti unohtanut muiden vanhoje kuvie joukkoon. Olisin kyllä todella ihmeissäni, jos nykyinen mieheni olisi mustasukkainen jostain teini-iän ihastukseni valokuvasta, joita minullakin on nuoruuden vuosilta kertynyt kansioihin muiden kuvien joukkoon.
EX-mieheni uusi kumppani oli käskenyt mieheni tuhota kaikki sellaiset lasteni vauva-ajan valokuvat, joissa minä satun olemaan mukana kuvassa. Siinä meni monta ainutlaatuista valokuvaa, jotka olimme aikoinaan ottaneet lapsille muistoksi noista ajoista. Olin kyllä todella pahoillani, sillä en tajunnut niitä riittävän ajoissa pyytää itselleni.
[/quote]

Kypsää tekstiä. Joo, ei voi pyytää toista hävittämään vanhoja muistoja, en itsekään niin tekisi, vaikka en nyt yhdessä miehen kanssa haluakaan katsoa ex:ien kuvia, eivä´tkä ne kuvat minulle mitään kiksejä anna. Mutta ne ovat muistoja, eletystä elämästä. Kummallakin sellainen on.

 

Meillä mies sai itse aikoinaan raivarin kuultuaan jälkeenpäin exän pettämisestä ja hävitti kaikki valokuvat, jopa hääkuvatkin, vaikka yritin sanoa et säästäisi edes lapsille...
En tiiä sit kulkeekohan meistäkin tarinat niin päin et minä hävitin valokuvat...???!!!
Ehkä exien olisi helpompi kestää hävitetyt valokuvat jos voisivat kaikissa tapauksissa syyttää nyksiä...?
Mulle itselle valokuvat on vain kuvia, muistot on syvemmällä kuin valokuvat!

 

\

Meillä mies sai itse aikoinaan raivarin kuultuaan jälkeenpäin exän pettämisestä ja hävitti kaikki valokuvat, jopa hääkuvatkin, vaikka yritin sanoa et säästäisi edes lapsille...
En tiiä sit kulkeekohan meistäkin tarinat niin päin et minä hävitin valokuvat...???!!!
Ehkä exien olisi helpompi kestää hävitetyt valokuvat jos voisivat kaikissa tapauksissa syyttää nyksiä...?
Mulle itselle valokuvat on vain kuvia, muistot on syvemmällä kuin valokuvat!

Meillä ei kumpikaan pettänyt toistaan ja erosimme sovussa, joten menneisyydestä ei kuvien tuhoamiselle syytä löydy. Mies itse kertoi, että hävitti kuvat, ettei nyxä pahoita mieltään niistä. Lapsilla tuskin noista ajoista on niitä kallisarvoisia muistoja mielessään, koska olivat niin pieniä silloin - kuvat olisivat todellakin olleet lapsille tärkeitä.
Ehkä sinä et tarvitse kuvia muistoksi menneisyydestäsi, en minäkään niitä kaipaa, mutta mielestäni ne olisivat kuuluneet lapsille. Ja mielestäni ex-mieheni nyxä oli todella lapsellinen tuossa asiassa! Minulle ei tulisi mieleenkään hävittää nykyisen mieheni vanhoja valokuvia, oli niissä mukana hänen ex-vaimonsa tai ei.

 

Lumikki: oletko varma, että miehesi nyxä oli "painostanut" hävittämään edes niitä kuvia? Jospa exäsi itse halusi ne hävittää, mutta ei kehdannut sinulle sanoa. Usein miehet on tällaisia. Eivät halua loukata ketään, eivät nyxää, eivätkä edes exää. Fiksu mies yrittää pitää hyvät välit exäänkin, you know!