Sain ikävän viestin maanantai-iltana =(

[samperi]

:hug:

 

[lapsensa menettänyt]

Osanotot.

Poikani 6-v. kuoli viime keväänä ja vieläkin joskus ei voi uskoa todeksi asiaa...

Vaikkakin uskon et hän on taivaassa ja odottaa siellä meitä ja nyt on kaikki hyvin...

Miná olen menettänyt äitini. Niin kamalaa kuin omien vanhempien kuoleminen on , en osaa edes kuvitella surua kun menettää oman lapsensa. Voimia myös sinulle! :hug:

kiitos!

 

[marabou]

:'( :hug:

 

[ideaköyhä]

:hug: :hug:

 

[Aurinkokunta]

:hug:
Voimia! Se suru tuntuu alkuun ylitsepääsemättömältä, mutta ajan kanssa helpottaa. Muistot elävät aina.

 

[vieras]

Vajaa yhdeksän illalla oveen koputettiin ja poliisit toivat suruviestin että isäni on kuollut :'(
En muista keskustelusta kuin sanan sieltä sanan täältä.
Sain jotenkuten soitettua tiedon siskolleni ja äidilleni.
Ilta jatkui sitten aamuyön tunteihin asti itkien kunnes silmät antoivat unelle periksi.

Parin tunnin unien jälkeen tuntui ettei tämä ole totta vaan ainoastaan pahaa unta kunnes puhelin soi ja asiaa hoitava tutkija soitti ja palautti todellisuuteen.Kyllä isä on kuollut.
Kertoi pitkät litaniat asioita ja kuinka tästä edetään.Tästäkään en muista puoliakaan.
Eilinen meni kuin sumussa.Ihan kuin ei olisi ollutkaan.

Tänään aamulla oli pakko tarttua toimeen ja alkaa hoitaa isän kuolemasta johtuva asioiden hoitaminen.
Soittoja sinne ja tänne.Puhuin puhelimessa n. 4 tuntia ja vielä jäi osa asioista hoitamatta kun oli pakko lähteä käyttämään esikoista neuvolassa.

Väsyttää,ruoka ei maistu,on niin epätodellinen olo.
Eihän se ihminen joka jouluna oli täällä,ja jonka kanssa viime viikolla puhuin puhelimessa,voi olla yhtäkkiä vaan kuollut.
Suru tulee aaltoina.
Pienet arkiset asiat muistuttaa siitä mikä on totta ja saa kyyneleet virtaamaan.

Huomenna urakka jatkuu kun hoidan loput asiat,hautaustoimistokäyntiä lukuunottamatta,alta pois.
Pelkään että kun sisäistän asian täysin,ei voimani enää riitäkään niitä hoitamaan.
Onneksi on lapset joiden takia arkea on pyöritettävä ja pysyttävä raiteilla.

Surullista, otan osaa suruusi. Voimia ja jaksamista.

 

[vieras]

Osanottoni. :hug:

Yritän nyt lohduttaa, että vaikka isäsi kuoli nuorena niin ehti nähdä sinun kasvun aikuiseksi. Ehti nähdä sinut äitinä ja varmasti kokemaan paljon mitakin ihania asioita elämässä. Älä muistele ikäviä juttuja, sillä olen varma että isäsikin muistelee vain ja ainoastaan näitä elämän huippuhetkiä =)

 

[MakaPaka]

Olen todella pahoillani. Minullekin isä on erityisen tärkeä. Tuskin mikään, mitä täällä sanotaan, auttaa, mutta olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia jatkaa!

 

[tähtiyö]

Vajaa yhdeksän illalla oveen koputettiin ja poliisit toivat suruviestin että isäni on kuollut :'(
En muista keskustelusta kuin sanan sieltä sanan täältä.
Sain jotenkuten soitettua tiedon siskolleni ja äidilleni.
Ilta jatkui sitten aamuyön tunteihin asti itkien kunnes silmät antoivat unelle periksi.

Parin tunnin unien jälkeen tuntui ettei tämä ole totta vaan ainoastaan pahaa unta kunnes puhelin soi ja asiaa hoitava tutkija soitti ja palautti todellisuuteen.Kyllä isä on kuollut.
Kertoi pitkät litaniat asioita ja kuinka tästä edetään.Tästäkään en muista puoliakaan.
Eilinen meni kuin sumussa.Ihan kuin ei olisi ollutkaan.

Tänään aamulla oli pakko tarttua toimeen ja alkaa hoitaa isän kuolemasta johtuva asioiden hoitaminen.
Soittoja sinne ja tänne.Puhuin puhelimessa n. 4 tuntia ja vielä jäi osa asioista hoitamatta kun oli pakko lähteä käyttämään esikoista neuvolassa.

Väsyttää,ruoka ei maistu,on niin epätodellinen olo.
Eihän se ihminen joka jouluna oli täällä,ja jonka kanssa viime viikolla puhuin puhelimessa,voi olla yhtäkkiä vaan kuollut.
Suru tulee aaltoina.
Pienet arkiset asiat muistuttaa siitä mikä on totta ja saa kyyneleet virtaamaan.

Huomenna urakka jatkuu kun hoidan loput asiat,hautaustoimistokäyntiä lukuunottamatta,alta pois.
Pelkään että kun sisäistän asian täysin,ei voimani enää riitäkään niitä hoitamaan.
Onneksi on lapset joiden takia arkea on pyöritettävä ja pysyttävä raiteilla.

:'( :'( miksi kuoli?


:heart:

Ei vielä tietoa.
Ruumiinavaus kertoo sitten aikanaan

 

[mn]

mä en osaa neuvoa kuin että itke kun itkettää, älä koskaan pidätä sitä itkua, koska se saa tuskan tuntumaan todella pahalta.

otan osaa suruusi ja kaikille joilla surua tällä hetkellä niin iso halaus!

 

[tähtiyö]

Pakko taas purkaa vähän ajatuksia ja tuntoja tänne.

Isä haudattiin viikko sitten.
Se oli ihan kamalaa.Musta tuntui,jo kappeliin astuessa,että mä en kestä.
Pakko oli yrittää pitää itsensä jollain tavalla kasassa kun huomasin miten huolestuneena keskimmäinen lapsemme katsoi minua.
Olin kyllä puhunut heille jo että äiti on todella surullinen mutta heillä ei ole mitään hätää ja että isi on heidän kanssaan.
Muistotilaisuudesta lähtiessä olo oli niin totaalisen uupunut.
Kävimme vielä isän pihassa pyörähtämässä ja olo tuntui todella kolkolta.
En ollut siellä käynyt isän kuoleman jälkeen.

Jotenkin ollut niin vaikeaa sisäistää koko asiaa.
Monesti meinannut soittaa isälle kunnes tajunnut ettei enää voi soittaa,kukaan ei enää vastaa.Pari kertaa yrttänytkin,vain kuullakseen ettei numero ole käytössä.
Saadakseen ikäänkuin vahvistuksen asialle.

Päivääkään ei kulu etteikö asia pyörisi mielessä.
Huomaa että niin paljon olisi vielä ollut sanottavana.Niin paljon asioita jotka olisi halunnut hänen vielä näkevän.
Niin monia asioita joista olisi halunnut kysyä,jotka jäävät nyt ilman vastausta.

Tuntuu niin uskomattomalta että ihminen joka on aina ollut olemassa ei enää yhtäkkiä olekkaan.Tyhjältä.

 

[Tallu -]

Vaikea sua on lohduttaa, joten toivottelen vain voimia jatkoon :'( :hug:

 

[pieniJahentoOte]

:hug: Voimia koko perheelle.
En osaa muuta sanoa :'(

 

[vieras]

..lähtöjärjestys kuitenkin oli luonnollinen. Mitään surullisempaa ei meinaan ole kuin lapsensa menettäminen. Enkä nyt tarkoita vähätellä sinun suruasi kuitenkaan?.

 

[tähtiyö]

..lähtöjärjestys kuitenkin oli luonnollinen. Mitään surullisempaa ei meinaan ole kuin lapsensa menettäminen. Enkä nyt tarkoita vähätellä sinun suruasi kuitenkaan?.

Olenkin miettinyt tätä läpikäydessä etten varmaan selviäisi järjissäni jos jonkun lapsistani menettäisin.

 

[Kiin]

Syvä osanotto :hug: :flower: Hirveää menettää niin läheinen ihminen :'(

 

[hippu]

otan osaa, itsekin saman asian viimekesänä läpikäyneenä tiedän tunteen, ja jollain kummalla tavalla se suru tulee edelleen pintaan tietyissä asioissa tai jotain tehdessä esim. matkustaessa, tulee vaan niin iso ikävä kun miettii että olisi ihana näyttää matkakuvia lapsista pappalle ja ostaa jotain tiettyä tuliaisiksi yms.

 

[moi]

Mulle oli mummon kuolema yhtä kauhea, kun päivittäin mummolla olin. Hän sitten kuoli syntymäpäivänäni.

 

[vieras]

Onko kuoleman syy jo selvinnyt?

 

[tähtiyö]

Onko kuoleman syy jo selvinnyt?

Ei
Alustavassa raportissa ei ollut mitään selkeää syytä.
Näytteet lähti jatkotutkimuksiin.Tuloksia saattaa joutua odottamaan jopa ½vuotta.
Se on varmastikkin yksi asia joka tekee tästä niin vaikeaa kun ei tiedä yhtään miksi.

 

[pakko on]

..lähtöjärjestys kuitenkin oli luonnollinen. Mitään surullisempaa ei meinaan ole kuin lapsensa menettäminen. Enkä nyt tarkoita vähätellä sinun suruasi kuitenkaan?.

Olenkin miettinyt tätä läpikäydessä etten varmaan selviäisi järjissäni jos jonkun lapsistani menettäisin.

Osanottoni.Lapsen menetyksestä on vaan pakko selvitä.Muuten lapset menettävät äitinsä.Itsellä taas möykky sydämessä Järjissä selviää kyllä,mutta sitä ei ikinä unohda.Ei voi olla miettimättä minkä ikäinen tyttö olisi ja minkä näköinen.Itku tulee herkästi vielä vuosien jälkeenkin.

 

[aika kultaa]

:hug: olen pahoillani

 

[tähtiyö]

..lähtöjärjestys kuitenkin oli luonnollinen. Mitään surullisempaa ei meinaan ole kuin lapsensa menettäminen. Enkä nyt tarkoita vähätellä sinun suruasi kuitenkaan?.

Olenkin miettinyt tätä läpikäydessä etten varmaan selviäisi järjissäni jos jonkun lapsistani menettäisin.

Osanottoni.Lapsen menetyksestä on vaan pakko selvitä.Muuten lapset menettävät äitinsä.Itsellä taas möykky sydämessä Järjissä selviää kyllä,mutta sitä ei ikinä unohda.Ei voi olla miettimättä minkä ikäinen tyttö olisi ja minkä näköinen.Itku tulee herkästi vielä vuosien jälkeenkin.

:hug: Niin kai sitä olisi pakko kun muut lapset kuitenkin tosiaan tarvitsisi äitiä mutta en ymmärrä miten se voisi onnistua.
Toivottavasti ei ikinä tarvitse sitä kokea.

 

[pakko on]

Just siksi kun on pakko selvitä.Ei se sisaruksillekaan helppoa ole.En todellakaan toivo sitä kenellekään.

 

[vieras]

täällä myös eräs joka kaipaa edelleen isää vaikka kuolemasta on aikaa jo 18v. varsinkin nyt kun esikko on armeijassa olisi pojalla varmasti monta mielenkiintoista keskustelua papan kanssa. ja muutenkin lapsien merkkipäivinä tuntuu aina että olisipa pappa saanut olla näkemässä nämä erityiset päivät suru helpottaa mutta ikävä ei helpota näköjään koskaan