Mä kyllä meinasin, että lapsi veis päiväkotiin joulukorttina sellasen, joka on teetetty lapsen naamasta. Mutta tämän ketjun perusteella olisin siis moukka, joka luulee, että oma lapsi/lapset on maailman napa.
Ja mä oon kyllä vieny esikoisen syntymän jälkeen kätilölle ruusun koska olin niin tyytyväinen saamani hoitoon. Tein varmaan siinäkin virheen.
Ja äitini joka on sairaanhoitaja on saanut monilta pitkäaikaisilta potilailta lahjoja ja kukkia- eikä kyllä ole niistä pahoittanut mieltään...
Itse olen opettaja ja tykkään kyllä jos oppilaat muistavat jouluna/keväisin- se lämmittää mieltä. En kuitenkaan pidä mielessäni kuka muisti ja kuka ei ja millä lahjalla. Yhtä lailla tai enemmänkin mieltä lämmittää lapsen tai vanhemman spontaani kiitos tai muu palaute. Sitä ei vaan meidän kulttuurissa ole niin tapana antaa. Monille tuo "kiitos" on helpompi ilmaista pienellä lahjalla kuin sanallisesti.
Ap:n reaktio oli muuten mielestäni todella moukkamainen. Voihan sitä omassa mielessään ihmetellä tai naureskella asialle, mutta mielen pahoittaminen on aika outoa. Minusta on kiva, että lapsi on vanhemmilleen niin rakas ja tärkeä, että se välillä sokaisee pään ja arviointikyvyn.
Eiköhän maailmassa ole tarpeeksi lapsia, jotka eivät saa rakkautta ja pienelle lapselle välttämätöntäkin! ihailua.
