Sain eilen tietää totuuden isoäitini kuolemasta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja gilda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

gilda

Vieras
Isoäitini (isän puolelta) kuoli 10 vuotta ennen syntymääni. Eiliseen asti luulin, että isoäiti kuoli syöpään, mutta eilen äitini kertoikin, että isoäiti teki itsemurhan, oli ampunut itsensä (niin karulta kuin se kuulostaakin) ja hänet oli löytänyt isäni ja isän veli. Oli ollut aika kova paikka koko isän puolen suvulle ja siksi asiaa oli pitänyt peitellä. Tuosta aikaa siis 45 vuotta. Olen tosiaan tähän asti luullut, että isoäiti kuoli aivokasvaimeen/syöpään, mutta ei se pidäkään paikkaansa. Kaikissa kyselyissä, joissa on kysytty mm. suvussa esiintyvästä syövästä ja muista taustoista, olen "valehdellut" suvussani esiintyneen syöpää. Ihmettelen, miksi kaikille suvun lapsille on valehdeltu. En saisi edelleenkään kertoa muille isoäidin todellista kuolinsyytä. Enkä edes tiedä miksi ei saa puhua asiasta, ei äitini osannut kertoa (ei olisi saanut kertoa, mutta halusi koska oli kuulemma aika tietää vaikka isän suku ei näin ajattelekaan.) Pisti vähän ajattelemaan tuo "uutispommi". :(
 
Itsemurha koetaan yleensä usein niin häpeällisenä asiana, että omaiset vaikenee siitä ja/tai keksii jonkun muun hyväksyttävämmän tarinan kuolinsyystä kuten tässä tapauksessa syöpä. Ja on tietenkin aika normaalia, että lapsille asiaa kaunistellaan :/ kurja juttu.
 
noi suvun salaisuudet on hirveitä.. mä olin reilu parikymppinen kun sain tietää, että isotätini on nuoruudessaan surmannut oman vauvansa heti syntymän jälkeen, ja istunut teostaan vankilassakin.. muuttui kyllä suhtautuminen tähän tätiinkin :(
 
Nämä ovat vaikeita asioita. Jotenkin pystyn ymmärtämään että isäsi puolen suku, varsinkin vanhempi väki haluaa salata asian. Vanhemmat ihmiset kokevat sen varmasti oikeasti häpeänä. Onneksi tänä päivänä pystytään jo ajattelemaan toisinkin.
Todella hienoa että äitisi kertoi totuuden sinulle. Sinulla on kyllä kaikki oikeus tietää totuus sukusi historiasta ja isoäitisi kuolemasta.
 
olen pahoillani... tuo totuus on sellainen jota kukaan ei tahtoisi kuulla...

on sitten kyseessä läheisempi tai kaukaisempi ihminen tai läheinen...

itse kuvittelin luulin tietäväni totuuden isänki kuolemasta, hän kuoli kolarissa... öö eipäs kuollutkaan oikeasti, vaan itsemurha oli hänelläkin takana :(

on mahdollista että isoäidilläsi on ollut jokin syöpä johon hän olisi saattanut ennemmin tai myöhemmin kuolla, ja hän oli päättänyt vain kuolla enemmin oman käden kautta?
 
Ennenvanhaan itsemurha oli suuri häpeä ja tiesi vainajalle kadotusta helvettiin. Raamatun mukaan itse itseltään hengen ottanut ei pääse taivaaseen, se ainakin on varmaan yksi syy miksi tollaisia juttuja salailtiin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja HanTa:
olen pahoillani... tuo totuus on sellainen jota kukaan ei tahtoisi kuulla...

on sitten kyseessä läheisempi tai kaukaisempi ihminen tai läheinen...

itse kuvittelin luulin tietäväni totuuden isänki kuolemasta, hän kuoli kolarissa... öö eipäs kuollutkaan oikeasti, vaan itsemurha oli hänelläkin takana :(

on mahdollista että isoäidilläsi on ollut jokin syöpä johon hän olisi saattanut ennemmin tai myöhemmin kuolla, ja hän oli päättänyt vain kuolla enemmin oman käden kautta?

Joo, näin itse asiassa kuulemma onkin. Että isoäidilläni oli aivoissa kasvain, siihen aikaan ainoa tuomio kuulemma oli kuolema, mutta hänellä olisi ollut vielä ainakin vuosi aikaa, lääkärin mukaan, koska kasvain oli hidas. Ei halunnut, että lapset näkevät hänen kituvan ja tappoi itsensä. Ei ehkä ajatellut loppuun asti. Mutta oliko sitten parempi, että isäni (vanhin lapsista) 12v ja veljensä (eli siis setäni) 6v löysivät äitinsä kuolleena, aivot lattialla. Äidilleni isä oli kertonut miten näki painajaisia tästä kun verta ja aivoja oli pitkin lattiaa. :( Enkä usko, että isä liiottelee tässä yhtään, veljensä oli jonkin aikaa lapsena sairaalassa tapauksen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Ennenvanhaan itsemurha oli suuri häpeä ja tiesi vainajalle kadotusta helvettiin. Raamatun mukaan itse itseltään hengen ottanut ei pääse taivaaseen, se ainakin on varmaan yksi syy miksi tollaisia juttuja salailtiin...

Ei raamatussa taida ihan semmoista suoranaista kohtaa olla. On kielto, että älä tapa. Eikä tietenkään kenenkään kuulu itseään tappaa. Mutta Jumala näkee sydämen kuitenkin.
 
Naapurin miehellä oli aivoissa pahanlaatuinen kasvain, eikä toivoa paranemisesta. Hän ampui itsensä kylpyhuoneessa. Perheen teini-ikäinen tytär oli kotona. Taisi kasvain jo vaikuttaa ajattelukykyynkin. Tapahtui 70-luvulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fddf:
Naapurin miehellä oli aivoissa pahanlaatuinen kasvain, eikä toivoa paranemisesta. Hän ampui itsensä kylpyhuoneessa. Perheen teini-ikäinen tytär oli kotona. Taisi kasvain jo vaikuttaa ajattelukykyynkin. Tapahtui 70-luvulla.

Joo, samanlaista tässäkin isoäitini tapauksessa varmaan kyseessä. Se tapahtui 1965.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja harmailija:
Minä luulin, että ukkini kuoli johonkin sodassa saamiinsa vammoihin (kuoli kun isäni oli pari vuotias). Todellisuudessa kuoli alkoholismiin. :(

Entä jos hänestä tuli alkoholisti sodan traumojen takia?

Joi kyllä jo ennen sotaakin... Ja vähän liian hyvin tuntuu viina maistuvan myös jälkeläisille :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tärpätti:
Usko tai älä, mulle on ap käynyt samalla tavalla! :'(

Haluatko kertoa tapauksesta?

Tuli tietooni "vahingossa", eräs ihminen möläytti tämän vahingossa. Eli todennäköisesti ilman sitä vahinkoa en vieläkään tietäisi asiasta. Mulle (ja kaikille muille) ei puhuttu kyllä syövästä vaan luonnollisesta kuolemasta.
Olen asian osannut jo näin monen vuoden jälkeen antaa anteeksi, kauan olin kuitenkin vihainen asiasta. Uskon kuitenkin, että siihen on jokin syy miksi kukaan ei ole asiaa halunnut paljastaa. En vain tiedä mikä se on...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tärpätti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tärpätti:
Usko tai älä, mulle on ap käynyt samalla tavalla! :'(

Haluatko kertoa tapauksesta?

Tuli tietooni "vahingossa", eräs ihminen möläytti tämän vahingossa. Eli todennäköisesti ilman sitä vahinkoa en vieläkään tietäisi asiasta. Mulle (ja kaikille muille) ei puhuttu kyllä syövästä vaan luonnollisesta kuolemasta.
Olen asian osannut jo näin monen vuoden jälkeen antaa anteeksi, kauan olin kuitenkin vihainen asiasta. Uskon kuitenkin, että siihen on jokin syy miksi kukaan ei ole asiaa halunnut paljastaa. En vain tiedä mikä se on...

Voi, kuulostaa yhtä pahalta kuin oma tapaukseni. :(

Olisi minustakin hyvä tietää miksi näin kävi, mutta sitä ei taida tietää kukaan (ehkä isoäiti tekohetkellä, jos hänkään...).
 
Mietinkin nyt... pitäisikö mun kertoa muille sukulaisille, siis serkuilleni ja sisaruksilleni, tästä todellisesta kuolinsyystä, kun eivät sitä tiedä. Vai jättäisinkö kertomatta... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mietinkin nyt... pitäisikö mun kertoa muille sukulaisille, siis serkuilleni ja sisaruksilleni, tästä todellisesta kuolinsyystä, kun eivät sitä tiedä. Vai jättäisinkö kertomatta... :/

Mä olen meistä ainakin ainoa joka tietää totuuden. En ole viitsinyt kertoa, kerta se on ollut muiden toive että asiasta ei puhuta. Vaikka jos itse saisin päättää niin varmaan kertoisinkin... Muttakun kyse ei ole pelkästään minusta.
 
Tämän kaltaiset tarinat ei ole mitenkään harvinaisia. Suosittelen lukemaan kirjan Perhesalaisuudet, vaikenemisesta vapauteen.
Sirkku Suontausta-Kyläinpää
Perhesalaisuudet - Vaikenemisesta vapauteen

Perheen ja suvun salaisuudet koskettavat lähes kaikkia. Niistä voi muodostua kaikenkattava taakka, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle, ellei niiden ketjua katkaista. Kirja esittelee noin 40 ihmisen tarinan siitä, millaista on elää erilaisten salaisuuksien varjossa.Salaisuudet voivat olla hyviä ja suojaavia mutta valtaosa myös tuhoavia, kuten alkoholismi, insesti, väkivalta ja uskottomuus. Myös esim. adoptio, seksuaalinen suuntautuminen, sairaus ja uskonto, voivat salattuina aiheuttaa ahdistusta.Kirja kertoo salaisuuksien seurauksista esimerkkitapauksin ja neuvoo, miten salailuvyyhtiä kannattaa lähteä purkamaan.

Perherissä salaillaan häpeän takia mitä ihmeellisempiä asioita, kaikki ei tosiaankaan ole enää tänäpäivänä nykyihmisen mielestä mitenkään erityisen hävettäviä edes, mutta kun niistä on vuosikymmeniä vaiettu, ne ovat muodostuneet sellaiseksi. Normaali on muuttunut epänormaaliki ja epänormaali normaaliksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tärpätti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mietinkin nyt... pitäisikö mun kertoa muille sukulaisille, siis serkuilleni ja sisaruksilleni, tästä todellisesta kuolinsyystä, kun eivät sitä tiedä. Vai jättäisinkö kertomatta... :/

Mä olen meistä ainakin ainoa joka tietää totuuden. En ole viitsinyt kertoa, kerta se on ollut muiden toive että asiasta ei puhuta. Vaikka jos itse saisin päättää niin varmaan kertoisinkin... Muttakun kyse ei ole pelkästään minusta.

Niin, isälleni en ole kertonut että tiedän. Äitini pyysi, ettei saa muille kertoa. Joten ehkäpä on paras jättää kertomatta. En usko, että kukaan mitään menettää vaikkei tiedäkään totuutta. Eipähän tule ainakaan mielipahaa.
 
Mä olin aina luullut, että pappani kuoli sodassa saamiinsa vammoihin paljon sodan jälkeen. Pappa kuoli minua ennen, vuonna 1974 ja sain tietää hänen tekemästään itsemurhasta joskus vuonna 95, kun sisarusteni kavereiden isä ampui itsensä. Silloin surettiin myös pappani tekoa, josta ei oltu koskaan puhuttu mitään. Isäni on tuolloin löytänyt papan hirttäytyneenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Ennenvanhaan itsemurha oli suuri häpeä ja tiesi vainajalle kadotusta helvettiin. Raamatun mukaan itse itseltään hengen ottanut ei pääse taivaaseen, se ainakin on varmaan yksi syy miksi tollaisia juttuja salailtiin...

Ei raamatussa taida ihan semmoista suoranaista kohtaa olla. On kielto, että älä tapa. Eikä tietenkään kenenkään kuulu itseään tappaa. Mutta Jumala näkee sydämen kuitenkin.

Mutta mummoni mukaan raamattua tulkittiin niin, en tiedä mikä kohta sellaiseen viittaa mutta pointtina kuitenkin että raamatusta oli tuo uskomus ja oli ihan yleisessä tiedossa...
 

Yhteistyössä