Työn sankari
Olen tässä kovasti pohtimassa, milloin olisi syytä jäädä pois töistä. Missä menee sluibaamisen ja omasta ja lapsen terveydestä huolehtimisen raja? Olenko täysin työkykyinen vai pitäisikö jossakin vaiheessa ymmärtää ottaa jo kevyemmin?
Neuvola-täti määräsi käymään lääkärillä, kun näytin edellisellä neuvolassa käynti kerralla kovin kalpealta, vaikka vakuuttelin voinnin olevakin hyvä.
Raskausviikko 29 meneillään (toinen raskaus) ja kun joku sattuu asiaa tiedustelemaan, niin ""vointi on tosi hyvä"".
Aikuisten oikeesti olen tosi väsynyt (valvon aamuyöllä parisen tuntia). Aamulla olen tosi pirtsakka, mutta viimeistään lounaan jälkeen iskee väsymys ja usein töiden jälkeen nukun tunnin verran. Pientä päänsärkyä on tosi usein - melkein aina.
Töissä en saa enää mitään aikaiseksi. Pidän työstäni, mutta päivät kuluvat pakollisiin sähköposteihin vastatessa ja ulos tuijotellessa.
Supistelua on usein, ollut tosin lyhyt kestoista. Parina viime päivänä paineen tunne on ollut enempi vähempi jatkuvaa.
Olen sanonut ja kirjallisestikin ilmaissut esimiehelleni olevani huolissani työtilanteestani ja kysellyt mm. kenelle voisin alkaa hommiani siirtämään. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Äitiysloman alkuun on enää viitisen viikkoa aikaa.
Samoihin tehtäviin en äitiysloman jälkeen varmaankaan palaa sen verran turbulenssin toimialan olen valinnut.
Neuvola-täti määräsi käymään lääkärillä, kun näytin edellisellä neuvolassa käynti kerralla kovin kalpealta, vaikka vakuuttelin voinnin olevakin hyvä.
Raskausviikko 29 meneillään (toinen raskaus) ja kun joku sattuu asiaa tiedustelemaan, niin ""vointi on tosi hyvä"".
Aikuisten oikeesti olen tosi väsynyt (valvon aamuyöllä parisen tuntia). Aamulla olen tosi pirtsakka, mutta viimeistään lounaan jälkeen iskee väsymys ja usein töiden jälkeen nukun tunnin verran. Pientä päänsärkyä on tosi usein - melkein aina.
Töissä en saa enää mitään aikaiseksi. Pidän työstäni, mutta päivät kuluvat pakollisiin sähköposteihin vastatessa ja ulos tuijotellessa.
Supistelua on usein, ollut tosin lyhyt kestoista. Parina viime päivänä paineen tunne on ollut enempi vähempi jatkuvaa.
Olen sanonut ja kirjallisestikin ilmaissut esimiehelleni olevani huolissani työtilanteestani ja kysellyt mm. kenelle voisin alkaa hommiani siirtämään. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Äitiysloman alkuun on enää viitisen viikkoa aikaa.
Samoihin tehtäviin en äitiysloman jälkeen varmaankaan palaa sen verran turbulenssin toimialan olen valinnut.