Sähköä ilmassa vuosien takaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Marilyn"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Marilyn"

Vieras
Olin tossa eilen häissä mieheni kanssa ja hauskaa oli. Oltiin hääpaikkakunnalla yötä hotellissa ja mieheni (tapansa mukaan) alkoi olla simahtamispisteessä melko varhaisessa vaiheessa (raskas työviikko jo hiukkasen liikaa alkoa) ja meni nukkumaan hyvissä ajoin. Itte bailasin koko illan aamuyöhön saakka (no kolmelta lähin). Tuli siinä oleiltua yhen miehen kanssa, jonka tunnen jo vuosien takaa...

Aina ollu sen miehen kanssa semmosta sähköä ilmassa. Tuntenut hänet 15v (Olen ite 32v nyt, mies 33v).

Hän oli laittanut mulle Faceen nyt sellasen viestin... " Minun on pakko sanoa tämä. Tiedän, että en saisi, mutta sanon silti. Haluaisin harrastaa seksiä sinun kanssasi. Haluaisin todella paljon. Tiedän, että se taitaa olla mahdotonta, mutta haluan että tiedät. Tiedän myös, että olemme molemmat parisuhteessa, mutta ajattelen että en halua kuolla ilman sitä kokemusta."

Paljon lisääkin tekstiä... Olen ihan sekaisin. Minulla on sellainen tunne, että... Jotenkin minusta toisaalta tuntuu, että olen tarpeeksi vahva vastustaakseni kiusausta. Tiedän, että olen tarpeeksi vahva.

Mutta kun mä en tiedä, haluanko mä vastustaa sitä... APUA!
 
Jos olet valmis siihen että menetät miehesi niin siitä vain. Se tuhoaa suhteesi mieheesi aivan varmasti, mutta jos se on sen arvoista niin siitä vain sitten.

Muista myös että tuosta miehestä et saa muuta kuin yhdenillan panon, se on varattu ja lirkuttelee sulle (ja ties kuinka monelle muulle samaan aikaan) joten mitään vuosisadan rakkaustarinaa ei tollasen gigolon kanssa aikaan saa. Et voisi IKINÄ luottaa häneen.

Ja sekin riski kannattaa miettiä että mies on sängyssä surkea.
 
Oon miettinyt tätä lisää ja tajuan, että mä vaan haluan tehdä sen. Toisaalta. Nyt olen kirjoitellut hänelle Facessa vaikka mitä ja jotenkin niin ihanaa. Siis jotain sanoinkuvaamatonta sähköä väreilee kaikkialla...

En ole kokenut koskaan tämmöistä. Mies vakuuttaa, että jää yhteen kertaan jos haluan. Ja ettei kerrota... eli pysyttäis omissa parisuhteissamme. Tänä yönä todella vaikee saada unta...
 
[QUOTE="Marilyn";24748807]Oon miettinyt tätä lisää ja tajuan, että mä vaan haluan tehdä sen. Toisaalta. Nyt olen kirjoitellut hänelle Facessa vaikka mitä ja jotenkin niin ihanaa. Siis jotain sanoinkuvaamatonta sähköä väreilee kaikkialla...

En ole kokenut koskaan tämmöistä. Mies vakuuttaa, että jää yhteen kertaan jos haluan. Ja ettei kerrota... eli pysyttäis omissa parisuhteissamme. Tänä yönä todella vaikee saada unta...[/QUOTE]

Ehdottomasti sinun parisuhteesi on yhden panon arvoinen vieraan miehen kanssa. Onnea valitsemallasi uralla. Et taida muuten paljoa arvostaa itseäsi?
 
Tiedätkö, sen vieraan miehen muna on hyvin pitkälle samanlainen kuin miehesi muna. Mitä lisäarvoa elämääsi saat siitä, että joku lykkii sinua pari minuuttia samanlaisella vehkeellä, kun mieheltäsikin löytyy? Onko kokemus tosiaan sen arvoinen, että sen takia kannattaa tehdä maailman pa**kaisin ja selkärangattomin temppu ihmiselle, joka on kumppani, paras ystävä, luotettu ja rakkain? Jos miehesi ei ole noita asioita sinulle, lopeta suhde. Sen jälkeen pane ketä haluat.
 
Kuulostaa ihan kauhean kivalta haaveelta ja fantasialta. Kannattaa pitääkin se sellaisena. Jos oikeasti heittäydyt tuollaiseen suhteeseen, niin se voi pilata aika paljon. Kannattaa miettiä, onko se sen arvoista vain siksi, että sattui hetken aikaa panettamaan.
 
Jep, tiedän juuri mistä kirjottelet. Pitkä suhde oman miehen kanssa eikä siinä enää ole sitä kipinää joka tulee kun asiat ovat uusia. Kaikki toisen hyvät ja HUONOT puolet tunnetaan jo ja arki on sitä samaa.

Sitten tulee joku vanha ihastus ja kaikki onkin yhtäkkiä uutta ja jännittävää. Tällaista ei ole ikinä oman miehen kanssa. Jep.

Kyseessä on se ihastuminen, uutuuden viehätys. Sitä ei ikinä ole pitkässä suhteessa enää pitemmän päälle. Kyse onkin siitä kun kaikki on vielä uutta ja outoa ja jännittävää. Se lakkaa kuitenkin olemasta sitä sen toisenkin henkilön kanssa. Pitkään parisuhteeseen vaan pitää etsiä niitä kipinöitä ja asioita jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Se pitää tehdä valintana itse.

Jos haluaa sitä uutuuden jännitystä on lähdettävä uuden henkilön matkaan. Ei kuitenkaan ole oikein tehdä sitä pitkän suhteen rinnalla toiselta salaa. Se on joko-tai. Et valitettavasti voi saada uutuuden viehätystä ja pitkää parisuhdetta samassa paketissa. Kummassakin on omat hyvät puolensa. Kannattaa kuitenkin harkita mitä jää jäljelle uutuudenviehätyksen jälkeen.

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja jäin mieheni kanssa. En antanut periksi houkutukselle vanhan tuttavuuden kanssa. Enkä kadu, tämä tuttavuus ei olisi ollut sen arvoinen. Ymmärrän miksi se houkutti, se kipinä ja jännitys uuden henkilön kanssa on jotain huumaavaa. Kuitenkin se on vain hetken juttu ja parisuhde on arvokas asia. Mieheni kanssa meillä on jotain jonka eteen on nähty vaivaa vuosikaudet, ei tämä olisi voinut sitä korvata.
 
hekumoi nyt muistoissasi, mutta älä tee muuta.

Mäkin aina väliin "rakastun" vanhaan heilaani, mutta käsitän toki, että kyseessä on muisto, haavekuva - ei todellinen arki-ihminen. (näen siis tätä entistäni silloin tällöin ja aina se on niiiiin ihana. Mutta ihan omasta päätöksestäni meidän seurustelu päättyi ja se syy oli hyvä.)
 
[QUOTE="Marilyn";24748884]Miten niin en arvosta? Sullapa ei taida olla ees kokemusta molemminpuolisesta seksuaalisesta jännitteestä joka on peräisin jo 15 vuoden takaa ja joka ei koskaan päässyt purkautumaan.[/QUOTE]

Mullapa on, joten tiedän varsin hyvin mistä puhut. Mutta me pidettiin järki päässä kumpikin, eikä mitään ole tehty, eikä tullakaan tekemään. Meillä tosin on parin tunnin välimatkakin joten mikään pikapano ei edes tulisi kyseeseen.
 
Ymmärrän monien mielipiteet tässä ja olen itse pääosin samaa mieltä. Tiedän, että on fantasiaa vain tuo mielikuva hänestä. Mut en mä aio miestäni jättää. Mut mun on vaan pakko tehdä se... Muuten mä tulen hulluksi. Tiedän, että sekoan jos en tee sitä... en pääse siitä millään yli se on varma. On vain yksi keino. Sitä en tiedä mihin se johtaa, mutta ei me kiinni tulla jäämään. Siitä tää nyt ei ole kiinni.

Mut nyt mä yritän mennä nukkumaan, tarvinnee ottaa unitabletti. Huomenna sitten... voi kunpa yö toisi jonkun ratkaisun... mutta toisaalta luulen että se ratkaisu on jo tullut.

Ja noi "sama se mikä muna" ja "piirakka"-puheet on pakko olla provoa tai sitten semmosten ihmisten kirjoituksia, jotka eivät tiedä purkautumattomasta vuosien jännitteestä mitään. Ja sitäpaitti, ei tää oo mikään kouluaikojen ihastus joka nyt palas mun elämään. Se on aina ollut siellä jotenkin...
 
Muista et joudut elämään uskottomuutesi kanssa loppuelämäsi. Ja voi kauheeta jos teillä ei synkkaakaan sängyssä tai mies on huono. Voi ehkä pikkasen jälkeenpäin vituttaa.
 
Tuo tunne, että "tulee hulluksi jos ei tee sitä" menee ohi. Sille ei tarvi antaa lopulta edes kovin paljoa aikaa kun näkee sen tunteen valheellisuuden. Se tunne syntyy useiden asioiden yhteisvaikutuksesta. Tiedän itse kokemuksesta. Olen vain todella onnellinen että en antanut sille periksi vaan odottelin pari kuukautta ja se meni ohitse.

Tuo tunne on se joka kävelee järjen ja sydämmen ohi. En tiedä mikä piru siinä istuu olkapäällä, mutta se ei ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu, vaikka tuntuu ettei sillä hetkellä muka muuta voi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tuossa tilanteessa. Mieti miltä tuntuisi jos miehesi tekisi sinulle samalla tavalla. Ei ole mikään puolustus tai oikeutus että tietää ettei jäisi kiinni.

Sitä joko on parisuhteessa tai ei. Jos ei halua olla niin sitten hoitaa sen ensin loppuun ja lähtee vasta sen jälkeen uuden matkaan. Jos haluaa olla parisuhteessa niin sitten on siinä. Kiusauksia tulee kaikille, olisi tekopyhää ajatella että niitä ei ikinä voisi tulla. On vain sitten oma valinta mitä sellaisissa tilanteissa tekee, valitseeko parisuhteen vai jotain hetkellistä jännää tai uuden parisuhteen. Hetkellinen jännä ja parisuhde vain eivät oikein toimi yhdessä.
 

Yhteistyössä