Säälittää kaverin lapset...ikäeroa 7v, ei mitään järkeä

Minä en ymmärrä mitä säälimistä tuossa on.
Omilla lapsillani on lyhyin ikäero seuraavaan 14 kk, pisin 8 vuotta, mutta se mikä sopii meille, sopii nimenomaan meille, ei kaikille.
Ja läheisiä ovat toisilleen nekin, joilla on ikäeroa 22 vuotta.

Siis ei kai kyse ollut siitä etteikö lapsella voi olla läheisiä ihmisiä, vaikka 22v vanhempi sisarus.

 

Siis ei kai kyse ollut siitä etteikö lapsella voi olla läheisiä ihmisiä, vaikka 22v vanhempi sisarus.

Ei toki. Mutta 7 vuotiaan ei katsottu kykenevän jakamaan mielekkäällä tavalla lapsuutta vauvan kanssa?

 

Hyvä että viihtyvät yhdessä. Mutta sen tietää jokainen ettei 11v saa mitään vastusta 4v:stä. Eli leikit ovat enemmänkin 4v:n viihdyttämistä.

Aijaa . Kyllä meidän 4v osaa pelata uunoa ihan hyvin, samoin veskana on hyvä. Pyöräillessä/polkiessakin kulkevat rinnakkain. Jos se vaan olisi viihdyttämistä, en usko että isompi vapaaehtoisesti kovinkaan usein ehdottelisi tekemistä veikalleen...

 

Aijaa . Kyllä meidän 4v osaa pelata uunoa ihan hyvin, samoin veskana on hyvä. Pyöräillessä/polkiessakin kulkevat rinnakkain. Jos se vaan olisi viihdyttämistä, en usko että isompi vapaaehtoisesti kovinkaan usein ehdottelisi tekemistä veikalleen...

Teidän 12v on sitten aika jäljessä kehityksestä jos on vielä 4v:n tasolla.

 

Teidän 12v on sitten aika jäljessä kehityksestä jos on vielä 4v:n tasolla.

Tai sitten 4v on huippuälykäs.

 

Teidän 12v on sitten aika jäljessä kehityksestä jos on vielä 4v:n tasolla.

Tai sinun lastasi edellä emotionaalisessa kehityksessä?

 

Tai sitten 4v on huippuälykäs.

Sitten kannattaa jo viedä tutkimuksiin jos on 12v:n tasolla . Tuskin nyt kuitenkaan.

 

Ei kaikki valitse sitä ikäeroa itse. Mulla on 12v lapsi ja nyt vasta olen sellaisessa uudessa parisuhteessa, että voisin saada toisen lapsen. Ei eron jälkeen voinut yksin tehdä lasta vaikka olisin halunnut ison perheen.

 

Sitten kannattaa jo viedä tutkimuksiin jos on 12v:n tasolla . Tuskin nyt kuitenkaan.

No kaipa se on vietävä, kun kerran 11v on aivan normaali poika. kiitos vinkistä

 

Serkullani on 4 lasta, vanhin 14 ja nuorin 5 v. Hyvin tulevat toimeen. Kaippa toimeentuleminen on ihan luonteesta ja ympäristöstä kii.

 

En jaksa lukea keskustelu, mutta miten tämä nyt siis menee? Eli jos on monta lasta niin nuorimman ja vanhimman välille tulee pakostikkin ikäeroa niin onko sekin säälittävää vai vain jos lähimmän sisaruksen kanssa on ikäeroa?

 

Ja mun mielestä "iso"ikäero on parempi. Ei ole sitä kiusaamista sisarusten välillä niin paljoa eikä kateutta. Paljon läheisempia heistä tulee tuolla tavalla vaikka 20-vuotta ei olisikaan kummosesti yhteistä.

 

Siis ei järkeä siinä mielessä että eihän niistä ole toisilleen mitään seuraa! Väittää kyllä että esikoinen (tyttö) ottaa leikkeihinsä 1-vuotiaan (pojan) aina välillä, mutta epäilen.

Ensik eivät halunneet toista ja kun toinen sai luvan tulla, kesti siinä sitten pari vuotta.

Omilla lapsilla ikäeroa alle 2v ja joo olihan se rankkaa mutta nyt leikkivät hyvin yksiin. Isolla ikäerolla isompi jää huonommalle huomiolle kun aina vaan pienempää huomioidaan ja kun on jo varmasti tottunut olemaan aina huomion keskipisteenä.

Sinun ei siis tarvitse huomoida ketään? Lapset leikkivät ja tappelevat keskenään ja sinä surffaat somessa ja säälit muita

 

No jopas oli provosointia taas aloittajalla. Meidän lapsilla ikäeroa on 5,5 vuotta. Nyt isompi 6-vuotias ja pienempi 1-vuotias. Osaa ne leikkiä yhdessä, isompi tykkää kun saa pienemmän nauramaan ja kikattamaan. Olisihan tuo ikäero pienempi, jos mulla olisi raskaudet onnistuneet niin kuin pitikin, mutta kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. No nyt onkin sitten kolmas tulossa, ja ikäeroa tulee keskimmäisen kanssa vain 1 v 5 kk. Ei tämäkään kyllä ihan suunniteltua ollut, mutta tuleepahan koettua tämä pienikin ikäero sitten.

 

No jopas oli provosointia taas aloittajalla. Meidän lapsilla ikäeroa on 5,5 vuotta. Nyt isompi 6-vuotias ja pienempi 1-vuotias. Osaa ne leikkiä yhdessä, isompi tykkää kun saa pienemmän nauramaan ja kikattamaan. Olisihan tuo ikäero pienempi, jos mulla olisi raskaudet onnistuneet niin kuin pitikin, mutta kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. No nyt onkin sitten kolmas tulossa, ja ikäeroa tulee keskimmäisen kanssa vain 1 v 5 kk. Ei tämäkään kyllä ihan suunniteltua ollut, mutta tuleepahan koettua tämä pienikin ikäero sitten.

Ei kai siitäkään ollut kyse että kaikkien pitää aina tehdä lapset n. 2v välein. Tietenkään kaikki ei siihen pysty/halua, syystä tai toisesta.

Pointti on se, että n. 2v ikäero on sisaruksille mukavin.

 

Hyvä että viihtyvät yhdessä. Mutta sen tietää jokainen ettei 11v saa mitään vastusta 4v:stä. Eli leikit ovat enemmänkin 4v:n viihdyttämistä.

Olen se, jolla on 6 vuotta nuorempi veli. Ei ollut ainakaan meillä leikit nuoremman viihdyttämistä. Vanhemman ehdoilla siinä tosin leikittiin eli minä ohjasin leikkien suuntaa, pienempi tuli perässä. Eli ei sen pienemmän tasoisesti tosiaankaan leikitty muuten kuin ihan 0-2 -vuotiaan kanssa. Tietysti se 11-vuotias on peleissä fiksumpi jne, mutta ei se kaikissa peleissä niin paljon ratkaise. Riippuu myös, mitä halutaan leikkiä.

 

Minulla on 10 kk nuorempi sisarus. Alle murkkuikäisinä touhuttiin aina yhdessä, sen jälkeen erkanimme ja kummallekin tuli oma kaveripiirinsä. Nykyään olemme tosi harvoin yhteydessä Sisko perheineen kävi meillä viimeksi kyläilemässä yli 10 v sitten, me käytiin heillä viime vuonna, kun lapsensa pääsi ripille .

 

Ei kaikki valitse sitä ikäeroa itse. Mulla on 12v lapsi ja nyt vasta olen sellaisessa uudessa parisuhteessa, että voisin saada toisen lapsen. Ei eron jälkeen voinut yksin tehdä lasta vaikka olisin halunnut ison perheen.

Lopettakaa se selittely, ette ole ap-trollille mitään velkaa.

Kai jokainen tajuaa ettei kaikki halua mitään lapsikatrasta pyöräyttää samantien, kun tekevät esikoisen. Paljon hienompaahan se on kun saa elää esikoisen kanssa vuosia ilman häiriötekijöitä, Jotkut eivät tee toista koskaan, se se vasta onkin ihan säälittävän hirveää.

 

Mulla on 5 vuotta väliä siskoon. Olemme erittäin läheiset, sisko on ainoa ihminen johon luotan täydellisesti tässä maailmassa. Ei ole koskaan pettänyt luottamustani, on ihana ja täydellinen, en voi edes ymmärtää miten joku vaan voi olla niin sikukas, auttavainen ja ihana.
Pienenä olin sellainen kuin isosiskon kuuluukin. Pidin siskosta huolta, mutta tietysti myös sivuhupina kujeilin paljon sen kustannuksella. Koskaan en tuntenut mustasukkasuutta siskostani, olin todella ylpeä ja onnellinen kun sisko syntyi. Muistan sen vauvantuoksun vieläkin.
Aikuisina on mennyt vähän niin päin, että sisko on saanut pitää musta huolta. Ilman siskoani en olisi selvinnyt aikuisena elämästä. Tuntuu ihan hirveeltä ajatella, että siskolle tapahtuis jotakin, en kestäis sitä.
Rakastan systeriä yli kaiken.

 

Mulla ja mun vanhemmalla sisaruksella on 13 vuotta ikäeroa. Mua ei säälitä meidän ikäero yhtään. Satutaan vielä olemaan samanlaisissa elämäntilanteissa - minä odotan toista ja hän ekaa.

 

Lopettakaa se selittely, ette ole ap-trollille mitään velkaa.

Kai jokainen tajuaa ettei kaikki halua mitään lapsikatrasta pyöräyttää samantien, kun tekevät esikoisen. Paljon hienompaahan se on kun saa elää esikoisen kanssa vuosia ilman häiriötekijöitä, Jotkut eivät tee toista koskaan, se se vasta onkin ihan säälittävän hirveää.

Aika säälittävää on kyllä tuo. Lapsemme 4v kaveri puhuu jatkuvasti siitä kun meidän tytöllä on pikkusisko, ja miten hänkin haluaisi.

 

Sinä siinä! Miten kehtaat? En ymmärrä sinun kaltaisia ihmisistä, suoraan sanottuna inhoan sinun kaltaisia idiootteja jolla ajatusmaailma pyörii ainostaan oman elämän ympärillä ja oma perhe elämä on niin helvetin täydellistä!
Mua oksettaa ajatus että lapsilla on "pakko olla" pieni ikäero.
Vituttaa että ajatusmaailma on noin pieni etteikö muilla olisi kaikki hyvin, ehkä jopa paremmin..
Ehkä se se ongelma onkin, että olet kateellinen! Ehkä ystäväsi perheessä ollaan rakastuneina ,vietetään aikaa ja huomiota annettaan puolin ja toisin!
Miten helvetissä voi verrata omaa perhe elämää toiseen, vielä ystävän ja vielä siihen päälle tuntea sääliä!
Et ole ystävyytenne arvoinen!
Keskity omiin lapsiisi ja perheeseesi.
En voi itse saada enää lapsia, mutta onneksemme meillä on 2 vuotiaamme luonamme.
Tunnen suurta surua välillä siitä että hän ei tule tuntemaan sisarus rakkautta, MUTTA jos ihme tapahtuisi ja toisin kävisi ikäero olisi kyllä viimeinen asia mikä kävisi mielessä.. Mitä vitun väliä sillä on?
Lapseni saa tällä hetkellä todella paljon huomiota ja rakkautta, meillä on mahtava suhde. Se ei siitä muuttuisi jos vaikka sisarus tulisi 10vuoden päästä.. lapsi saa seuraa vaikka kuinka paljon puistossa, kerhoissa jne. Kotona ollessa vanhemmat ovat ne jotka opettavat, sovittelevat, rahoittavat, me ollaan ne jotka antaa seuraa, leikitään ja tehdään palapelejä.
Se on MINUN Tehtäväni äitini, olla lähellä.
"Sisarukset antaa seuraa toiselle , parempaa seuraa jos ollaan tasaikäisi" ..
Miksi minun seurani,äitinä olisi millään tavalla huonompaa???
Minä vahdin lastani, ei hänen "siskonsa/veljensä"

 

Sinä siinä! Miten kehtaat? En ymmärrä sinun kaltaisia ihmisistä, suoraan sanottuna inhoan sinun kaltaisia idiootteja jolla ajatusmaailma pyörii ainostaan oman elämän ympärillä ja oma perhe elämä on niin helvetin täydellistä!
Mua oksettaa ajatus että lapsilla on "pakko olla" pieni ikäero.
Vituttaa että ajatusmaailma on noin pieni etteikö muilla olisi kaikki hyvin, ehkä jopa paremmin..
Ehkä se se ongelma onkin, että olet kateellinen! Ehkä ystäväsi perheessä ollaan rakastuneina ,vietetään aikaa ja huomiota annettaan puolin ja toisin!
Miten helvetissä voi verrata omaa perhe elämää toiseen, vielä ystävän ja vielä siihen päälle tuntea sääliä!
Et ole ystävyytenne arvoinen!
Keskity omiin lapsiisi ja perheeseesi.
En voi itse saada enää lapsia, mutta onneksemme meillä on 2 vuotiaamme luonamme.
Tunnen suurta surua välillä siitä että hän ei tule tuntemaan sisarus rakkautta, MUTTA jos ihme tapahtuisi ja toisin kävisi ikäero olisi kyllä viimeinen asia mikä kävisi mielessä.. Mitä vitun väliä sillä on?
Lapseni saa tällä hetkellä todella paljon huomiota ja rakkautta, meillä on mahtava suhde. Se ei siitä muuttuisi jos vaikka sisarus tulisi 10vuoden päästä.. lapsi saa seuraa vaikka kuinka paljon puistossa, kerhoissa jne. Kotona ollessa vanhemmat ovat ne jotka opettavat, sovittelevat, rahoittavat, me ollaan ne jotka antaa seuraa, leikitään ja tehdään palapelejä.
Se on MINUN Tehtäväni äitini, olla lähellä.
"Sisarukset antaa seuraa toiselle , parempaa seuraa jos ollaan tasaikäisi" ..
Miksi minun seurani,äitinä olisi millään tavalla huonompaa???
Minä vahdin lastani, ei hänen "siskonsa/veljensä"

No johan sinulle kolahti .

 

Meillä on monta lasta. Läheisimpiä toistensa kanssa ovat ne, joilla on keskenään viiden vuoden ikäero ja seitsemän vuoden ikäero. Eivät ne joilla parin vuoden ikäero. Yksi lapsista on vammainen, hän on läheisin nuorimman kanssa isolla ikäerolla. Ja se jos mikä on molemminpuolinen rikkaus. Aina ei kaikki mene kuten suunnittelee ja elämä opettaa ja yllättää.

 

No ei voi todellakaan lähteä yleistämään kuten ei voi lähteä yleistämään sitäkään, että lyhyempi ikäero toisi automaattisesti tullessaan sisaruksien välisen läheisyyden.

Kyllähän toi asia niin riippuu siitä, miten perheessä asiaan suhtaudutaan ja miten esim. annetaan sille esikoiselle ei ainoastaan tilaa omille jutuille ja aikaa hänellekin vaan myös siitä, miten hänet huomioidaan vauvan tullessa taloon ja miten hän saa olla mukana heti alusta lähtien tutustumassa uuteen perheenjäseneen. Ja esikoinen joka on "jo" seitsemän vanha, on kuitenkin jo sen verran ymmärtäväinenkin, että osaa suhteuttaa asioita eri tavalla ja ymmärtää senkin, että totta kai se pienempi vaatii huomiota vanhemmiltaan eri tavalla kuin hän.

Sen sijaan säälin aihetta tuosta ei saa niin millään, mutta jos sitä ylimääräistä energiaa on tuommoiseenkin asiaan tuhlattavaksi, niin - siitä vaan