En usko että lapsen tekoon on koskaan oikeasti valmis. Teki ne milloin tahansa. Itse kuvittelin olevani ihan valmis lapseen ja toiseenkin ja kymmeneen, mutta lapsiluku jäi kahteen kun alkoi olla koliikkia, korvakierrettä ja allergioita ja vasta nyt kun nuorin on pian kuusi vuotias on saatu nukkua välillä kokonaisia öitä . Kokoajan kasvan tässä samalla kun kasvatan lapsia. Joka ikään mahtuu kaikkea uutta, kumpikin lapsi on vielä niin yksilöitä että molemmilla on omat juttunsa (kuten oppimis vaikeuksia) joita ei edes osannut kuvitella kun alkoi odottaa vauvaa. Onneksi on tukena lasten neuvola, päiväkodin väki ja koulussa opettajat ja muu henkilöstö jotka neuvoo ja ohjaa ja tsemppaa kun itse on ymmärtämätön. Jos haluaa olla ihan valmis kaikkeen mihin lasten kanssa törmää olisi pitänyt valita ammattinsa toisin. Lukea terveydenhoitajaksi, lastenlääkäriksi, psykologiksi, kasvatustieteiden maisteriksi, liikunnanohjaajaksi ja fysioterapeutiksi... Mutta vanhemman pääasiallinen tehtävä on taata lapselle turvallinen lapsuus. Se onnistuu keneltä vain jolla on oma psyyke kunnossa, ikään katsomatta.