saatiin toimeentulotukipäätös

[väliaikaisesti köyhä]

Jouduin nöyrtymään sossun luukulle. Viimeiseen asti yritin, käytin pienet säästöt, elimme jopa kulutusluoton avulla. Sain tänään päätöksen, toimeentulotukea myönnetty 1700€. Ollaan kitkuteltu muutamalla satasella kuussa. Onneksi tätä ei pitäisi jatkua kuin pari kuukautta enää. Kukaan tuttu ei ikinä tätä meistä uskoisi, asiat näyttäisi olevan kunnossa. Joskus pienetkin asiat kasautuvat suuriksi.

 

["Selina"]

Hienoa että saitte apua.

 

["Viivi"]

Käytä kuitenkin viisaasti nuo rahat, ettei mitään hussaamista. Ruokaa pakkanen ja kuivakaappi täyteen! On ruokavarasto tulevaa varten jos tilanne ei siinä parissa kuukaudessa hellitäkään.

 

["toinen"]

Luuseri =)

 

[jaassi]

Suomen sosiaalinen turvaverkosto on tehty juuri ko. tilanteita varten. Itse olin aina peruskoulusta asti toissa, kunnes muutin viime vuonna takaisin suomeen (siis on kotimaani juu) raskauden takia, ja jain tyottomaksi. Ensin hapesin asiaa mutta sitten ajattelinkin sen niin pain etta taman takia maksoin isoa veroprosenttia aikaisemmin, ja esim. isani verot vastaa jo oikeastaan sita summaa minka saan verovaroin tukea kuukaudessa.

 

["a p"]

[QUOTE="Viivi";26143751]Käytä kuitenkin viisaasti nuo rahat, ettei mitään hussaamista. Ruokaa pakkanen ja kuivakaappi täyteen! On ruokavarasto tulevaa varten jos tilanne ei siinä parissa kuukaudessa hellitäkään.[/QUOTE]

Ehdottomasti! Lapset kyllä tarvitsevat kenkiä ja vaatteita, mutta ostelen nekin säästäväisesti. Itku pääsi kun päätös tuli. Tosin kyllä itketti hakemusta tehdessä ja viedessäkin. Ja nolotti. Täytyy olla todella kiitollinen Suomen sos. turvalle. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että liian moni saa tukia turhaan... Omasta halusta tehdä elämälleen jotain riippuu niin paljon. Sos. työntekijä ihmetteli miten ollaan pärjätty näinkin kauan. Itse taas ihmettelin kuinka hirvittävän paljon tuota tukea saa.

 

["a p"]

Suomen sosiaalinen turvaverkosto on tehty juuri ko. tilanteita varten. Itse olin aina peruskoulusta asti toissa, kunnes muutin viime vuonna takaisin suomeen (siis on kotimaani juu) raskauden takia, ja jain tyottomaksi. Ensin hapesin asiaa mutta sitten ajattelinkin sen niin pain etta taman takia maksoin isoa veroprosenttia aikaisemmin, ja esim. isani verot vastaa jo oikeastaan sita summaa minka saan verovaroin tukea kuukaudessa.

Näin minäkin olen saanut itseni ajattelemaan Töitä on tullut paiskittua jo ihan koululaisesta lähtien, välillä kahtakin työtä. Tästä huolimatta en koskaan ikinä halua, että läheiseni saavat asiasta tietää, niin paljon asia hävettää.