Olipa karvainen odottaja pahalla päällä kun tulin kotiin. Ei se vaan viihdy yksinään!
Ihan selkeesti sanoi mulle että haista pas*a!
Autossahan se yleensä oottelee ja on lähes aina mun mukana.
Outoa olla ilman sitä.
Huhhuh, oli sen verran energiaa tuolla koiralla ku veettiin lenkki, että jos ois ollu purje messissä tuolla tuulella ni oisin ollu melko korkeella!
Pitihän se taas vapaaks laskea toisten mailla, ilman mitään lupia!
Hyvännäköstä kun valo liikkuu tuhatta ja sataa, ei siellä pimeydessä erota mustaa koiraa ollenkaan. Karvavauva on ku amerikkalainen joulukuusi valojensa puolesta.
Yhteen valoon en enää turvaudu kun muutamasti on valo jääny oksaan ku se painelee ryteikössä.
Pitäisköhän sitä sitte vielä iltakahveet keitellä ennen ku mänee suihkuun.