Lueskelin viime viikolla moneen otteeseen noita Chefin säästöketjuja ja päätin aloittaa säästökuun. Itsekurin tueksi ajattelin raportoida täällä. Jos Chefiä on haukuttu uusavuttomaksi tuhlaajaksi, niin nyt on haukuille syytä vielä paljon enemmän.
Meillä on aina ollut tapana laittaa menot tilikirjaan excelillä. Se kuulostaa kyllä hyvinkin säntilliseltä, mutta ei ole vuosikausiin johtanut minkäänlaiseen menojen tarkkailuun saati sitten säästämiseen. Perheessä on kaksi keskituloista ja kaksi lasta. Tulemme toimeen mukavasti , ja viime vuodet olemme kuluttaneet surutta. Taloustilanne on siis ok, mutta niukemmalla rahankäytöllä meillä olisi varmaan paljon säästöjä tai mahdollisuus esimerkiksi runsaampaan matkailuun. Nyt ylimääräiset menevät kurkusta alas ja vaatteisiin.
Nyt siis karuihin lukuihin: ruokakauppaan meni viime vuonna keskimäärin 607 euroa kuussa. Suurin luku oli elokuun 738 euroa ja pienin maalis- ja joulukuun 513 euroa. Tavoite on säästää tässä satanen eli saada maaliskuun ruokamenot alle 507 euron.
Noutoruokaan, ravintoloihin ja kahviloihin meni viime vuonna keskimäärin 224 e/kk. Suurin luku oli kesäkuun 364 euroa (loma-aikaa...) ja pienin tammikuun 124 euroa. Tavoite on nipistää tästäkin 100 euroa, joten maaliskuussa saisi kulua 124 euroa kodin ulkopuolella syömiseen. Sekin tuntuu isolta summalta!
Sitten pahin eli vaatteet. Nämä luvut järkyttivät minut täysin. Tiedän shoppailevani paljon etenkin lapsille, mutta tässä ei ole mitään järkeä! Meiltä meni viime vuonna 435 euroa/kk vaatteisiin. Kun vielä ottaa huomioon, että mieheni osti viime vuonna todella vähän vaatteita ja minäkin kohtuullisesti, niin nyt saa tulla lastenvaateintoiluun stoppi. Ostan vain tarpeeseen. Tavoite on säästää tästä 200 e/kk, joten maaliskuun vaatebudjetti on 235 euroa. Lasten kevätpuvut on jo ostettu.
Nolona täällä laskeskelen ja suunnittelen. Mutta suunta on uusi!
Meillä on aina ollut tapana laittaa menot tilikirjaan excelillä. Se kuulostaa kyllä hyvinkin säntilliseltä, mutta ei ole vuosikausiin johtanut minkäänlaiseen menojen tarkkailuun saati sitten säästämiseen. Perheessä on kaksi keskituloista ja kaksi lasta. Tulemme toimeen mukavasti , ja viime vuodet olemme kuluttaneet surutta. Taloustilanne on siis ok, mutta niukemmalla rahankäytöllä meillä olisi varmaan paljon säästöjä tai mahdollisuus esimerkiksi runsaampaan matkailuun. Nyt ylimääräiset menevät kurkusta alas ja vaatteisiin.
Nyt siis karuihin lukuihin: ruokakauppaan meni viime vuonna keskimäärin 607 euroa kuussa. Suurin luku oli elokuun 738 euroa ja pienin maalis- ja joulukuun 513 euroa. Tavoite on säästää tässä satanen eli saada maaliskuun ruokamenot alle 507 euron.
Noutoruokaan, ravintoloihin ja kahviloihin meni viime vuonna keskimäärin 224 e/kk. Suurin luku oli kesäkuun 364 euroa (loma-aikaa...) ja pienin tammikuun 124 euroa. Tavoite on nipistää tästäkin 100 euroa, joten maaliskuussa saisi kulua 124 euroa kodin ulkopuolella syömiseen. Sekin tuntuu isolta summalta!
Sitten pahin eli vaatteet. Nämä luvut järkyttivät minut täysin. Tiedän shoppailevani paljon etenkin lapsille, mutta tässä ei ole mitään järkeä! Meiltä meni viime vuonna 435 euroa/kk vaatteisiin. Kun vielä ottaa huomioon, että mieheni osti viime vuonna todella vähän vaatteita ja minäkin kohtuullisesti, niin nyt saa tulla lastenvaateintoiluun stoppi. Ostan vain tarpeeseen. Tavoite on säästää tästä 200 e/kk, joten maaliskuun vaatebudjetti on 235 euroa. Lasten kevätpuvut on jo ostettu.
Nolona täällä laskeskelen ja suunnittelen. Mutta suunta on uusi!