Kysyisin teiltä äideiltä!
Minun vaimo vieläkin vihainen minulle ja tiedän että hän on kertonnut tässä teille oman tarinansa.
Meillä on muuten kaikki hyvin, lapset kasvaa hienoosti ja ovat meidän tupsuja, vaimoni hoitaa heitä hyvin kotona ja kotin ulkopuolella .
Viha minun kohtaa on kuitenkin entinen ja syyttä minua aina kun jotain on vialla ja se ahdista meitä molempia.
Vihainen siitä että olin huolestunut hänestä ja laitoin hänet hoitoon (koska uhkailli tehdä itselleen jotain enkä minä voinut pitää sitä vitsinä, kun kahden lapsen äiti tollaisia puhuu), ja että raskaus ei mennyt, niin kuin vaimoni oli suunnitellut.
Meillä oli vaikea elämäntilanne ja stressejä sekä riitoja, useiten kämppien vaihdellusta. Sitten loppuraskaudessa hän luki että raskauden aikainen stressi voi aiheutta paljon pahaa vauvalle tulevaisuudessa. Siitäkin syyttä mua. Olen lohduttanut häntä ja kertonnut että kaikki on hyvin ja lapsemme voivat hyvin olen pyrkinnyt olema kärsivällinen, ymmärtäväinen, ja että elämä vois tästä muuttua paremmaksi jonaina päivänä olisi mun suurin toiveni. Eli voinko mä saada tämän kaiken jälkeen anteeksi?
Perheen ulkopuolisia hän kuuntelee kyllä paremmin ja siksi kirjoittelin tänne ja että hän näkisi...
Kiittäen jo etukäteen
T, Matti
Minun vaimo vieläkin vihainen minulle ja tiedän että hän on kertonnut tässä teille oman tarinansa.
Meillä on muuten kaikki hyvin, lapset kasvaa hienoosti ja ovat meidän tupsuja, vaimoni hoitaa heitä hyvin kotona ja kotin ulkopuolella .
Viha minun kohtaa on kuitenkin entinen ja syyttä minua aina kun jotain on vialla ja se ahdista meitä molempia.
Vihainen siitä että olin huolestunut hänestä ja laitoin hänet hoitoon (koska uhkailli tehdä itselleen jotain enkä minä voinut pitää sitä vitsinä, kun kahden lapsen äiti tollaisia puhuu), ja että raskaus ei mennyt, niin kuin vaimoni oli suunnitellut.
Meillä oli vaikea elämäntilanne ja stressejä sekä riitoja, useiten kämppien vaihdellusta. Sitten loppuraskaudessa hän luki että raskauden aikainen stressi voi aiheutta paljon pahaa vauvalle tulevaisuudessa. Siitäkin syyttä mua. Olen lohduttanut häntä ja kertonnut että kaikki on hyvin ja lapsemme voivat hyvin olen pyrkinnyt olema kärsivällinen, ymmärtäväinen, ja että elämä vois tästä muuttua paremmaksi jonaina päivänä olisi mun suurin toiveni. Eli voinko mä saada tämän kaiken jälkeen anteeksi?
Perheen ulkopuolisia hän kuuntelee kyllä paremmin ja siksi kirjoittelin tänne ja että hän näkisi...
Kiittäen jo etukäteen
T, Matti