Saanko ilmaista kuinka huono äiti olen?

[Onneton Onnellinen]

:'(

Pakko purkaa fiilistäni jossain, jos et halua lukea ei luonnollisestikaan ole pakko.
Järkeviä vinkkejä ja kehoituksia otan sylikaupalla vastaan.

Minulla on 2 maailman suloisinta lasta; 3,9.v. poika ja 9kk tyttö. :heart:
Tytön syntymän jälkeen kaikki asiat ovat menneet suoraan sanoen perseelleen! (anteeksi kielenkäyttö)
Raskaus oli pitkän ajan jälkeen suunniteltu, pojan synnytys oli todella vaikea ja siitä jäi suuret traumat.Tytön synnytys oli "helppo" ja paranin nopeasti.
Alusta asti aika meni todella nopeasti enkä jotenkin saanut "otetta" tyttöön.Tuntuu että olemme aivan vieraita toisillemme. :| :ashamed:
Tuntuu että en tunne tyttöäni kohtaan "mitään", mutta poikani on minulle kaikki kaikessa.On todella surullinen ja myöskin ahdistunut näistä tuntemuksistani.

Tyttömme on varmaan maailman vaikein tapaus! Heti syntymänsä jälkeen neiti nukkui yöt kokonaan, mutta tätä ihanuutta kesti vajaat 2kk ja nyt heräilläänkin jopa 5x yössä.Suhteellisen raskasta...
No, jos tuo ei vielä riittäisi niin päivät ovat suoraa huutoa! Itkee lähes taukoamatta, voisi sanoa 24/7.Syytä näihin huuutoihin ei ole löytynyt, lääkärit on juostu ja kaikki tutkittu, mutta mitään ei löydy.Ainoa "näkyvä" syy tällä hetkellä taitaa olla hampaat, mutta aiheuttaako se tosiaan tollaset huudot... :|
On todella rankkaa kun tytön kanssa ei voi lähteä mihinkään juuri tuon huudon takia.Neidillä on äärettömän kova ääni ja varmasti jokainen kuulee kun tyttö aloittaa konsertin.Ja mitä esim. täälläkin kirjoitetaan kaupassa tms. huutavista lapsista...Huoh...Eli kotona 24h.

Nämä kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle ja siihen päälle vielä oma jaksaminen, oman pinnan pitäminen, pelko mitä naapurit ajattelevat --> nykyään tuntuu että lastensuojeluviranomaiset soitetaan paikalle liiankin helposti.Mutta mitä tässä voisi enää tehdä? Töihin paluu voisi olla ratkaisu, mutta entäpä siellä jaksaminen kun yöunet ovat niin katkonaiset? Ja noin pieni tarhassa tuntuu niin hurjalta...

Mies hoitaa oman osansa niin hyvin kuin pystyy, eli en ole täysin yksin tämän asian kanssa.Tämä vaan nakertaa pahasti avioliittoamme ja tuntuu ettei sekään enää toimi.Sekin vielä tämän päälle niin miten ihmeessä sitä jaksaa? :| :'(

Hoitaja ei ole tähän asiaan ratkaisu; sellaista emme saa koskaan!

Kiitos jos jaksoita lukea purkaukseni, asiallisia ja rakentavia kommentteja otetaan vastaan! :wave:

Mukavaa päivän jatkoa sinulle! :flower:

 

[aliisa]

meillä kaksi "helppoa" tyttöä ensin, nyt 2v erittäin suuritarpeinen poika. poikaan vahvin "side" koska hänetä eniten joutunu hoivaamaan. silti rakastan tyttöjäkin, mutta tiesin heti mitä tarkoitat. kai se on jotenkin kierosti suhteessa tuohon helppouteen? en usko että sukupuoli tekee tässä asiassa mitään.

 

[Been there done that]

Tutulta kuulostaa...Oli ihan sama tilanne. Tilanne helpottui ajan kanssa, imetyksen lopetuksella (mieliala virkosi) ja nyt tunnen rakkautta myös kuopustyttöä kohtaan, on yhtä rakas kuin isoveljensä.

Usko pois, aika auttaa.

 

[pakko harmailla]

mulla oli ihan sama tilanne: luulin että oon niin surkee äiti kun olla ja voi. Eikä tosiaankaan tunutunut samanlaista Suurta Rakkautta tokaan lapseen, joka oli myös kiukkuileva ja muutenkin hankala. Nyt poika on jo 1,5v ja kaikki on ihan muuttunut. Lapsia rakastan vieläkin eritavalla mutta kumpaakin ihan yhtä paljon. Mietin joskus että tää toka tuli niinkun tunkelemaan, en keksiny mitään muutakaan syytä. Onneksi tämä kaikki on jo ohi.

Että kyllä se sieltä vielä löytyy, jaksat vaan oottaa ja uskoa. Paljon tsemppiä ja jaksuja!

 

[IamWeasel]

:hug: Se kestää aikansa, tiedän kuinka se uuvuttaa. Oletko kokeillut antaa särkylääkettä, onko sillä mitään vaikutusta itkuihin? Herääkö tyttö öisin nälkäänsä eli syökö öisin vai itkee vaan?

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mä en jaksa aina esikoista niin kovin rakastaa...

 

[ehkä ulkoilu auttaa?]

hei, miten paljon ulkoilette? kannattaa lähteä ulos ihan sinunkin jaksamisen kannalta. ehkä lapsi on rauhallisempi ulkona. huutamiseen voi olla niin sata syytä, mutta vatsavaivat tai hampaat tulisi ekana mieleen.

 

[Onneton Onnellinen]

:hug: Se kestää aikansa, tiedän kuinka se uuvuttaa. Oletko kokeillut antaa särkylääkettä, onko sillä mitään vaikutusta itkuihin? Herääkö tyttö öisin nälkäänsä eli syökö öisin vai itkee vaan?

Nyt on viikon verran menty Pandolin voimalla eteenpäin, mutta tuntuu niin hurjalta kokoaikainen lääketseminen. :ashamed:
Syö kyllä öisin eli huuto loppuu kun saa maitopullon suuhunsa.Onneksi isänsä hoitaa aika pitkälle yösyötöt joten saan sen helpotuksen. :heart:

 

[Onneton Onnellinen]

hei, miten paljon ulkoilette? kannattaa lähteä ulos ihan sinunkin jaksamisen kannalta. ehkä lapsi on rauhallisempi ulkona. huutamiseen voi olla niin sata syytä, mutta vatsavaivat tai hampaat tulisi ekana mieleen.

Joka päivä ulkoillaan, mutta arvaapa mikä huutoraivari tulee pukemisesta tai rattaissa istumisessa? :| Mulla vois olla korvatulpille käyttöä.
Pukeminen on siis todella rankkaa ja rattaissa viihtyy jonkin verran, mutta hetken kuluttua huuto alkaa taas.

 

[vieras]

Hyvä, että voit rehellisesti tunnustaa tunteesi tällä palstalla, se helpottaa aina vähäsen. Varmaan tuossa on nyt väsymystä aika paljon pelissä, kaksi lasta hoidettavana tarkoittaa enemmän työtä kuin esikoisen kanssa. Öisin saa valvoa kahden lapsen kanssa, ja päivisin ei voi nukkua toisin kuin esikoisen ollessa vauva. Ja tämä tyttö on vähän vaativampikin vielä.

Riittää, kun teet parhaasi, ja kun tuntuu, ettet jaksa enää, ota tavalla tai toisella aikaa itsellesi. Ota säännöllinen vakioharrastus, johon lähdet vaikka useampana iltana viikossa. Lintsaa siivoiluista, tai jos voit, niin ota siivooja silloin tällöin. Mieti, mitä sellaista voisitte tehdä lasten kanssa, mistä sinäkin nauttisit (eikä vain lapset). Onko sulla autoa, voisitteko lähteä jonnekin meren rannalle lasten kanssa vaan kävelemään hissukseen? Ja sellaiseen paikkaan, missä ei tarvitsisi välittää, vaikka tytöstä lähtisi vähän ääntäkin.

 

[vieras]

hei, miten paljon ulkoilette? kannattaa lähteä ulos ihan sinunkin jaksamisen kannalta. ehkä lapsi on rauhallisempi ulkona. huutamiseen voi olla niin sata syytä, mutta vatsavaivat tai hampaat tulisi ekana mieleen.

Joka päivä ulkoillaan, mutta arvaapa mikä huutoraivari tulee pukemisesta tai rattaissa istumisessa? :| Mulla vois olla korvatulpille käyttöä.
Pukeminen on siis todella rankkaa ja rattaissa viihtyy jonkin verran, mutta hetken kuluttua huuto alkaa taas.

Varmasti kyllä tosi rankkaa... Onneksi tulee kevät, niin pukemiset helpottuvat. Jos vaan pystyt, niin yritä olla välittämättä siitä huudosta. Pidät vaan lujan, napakan otteen ja mielen ja puheen rauhallisena, vaikka hän huutaisi kuinka.

 

[IamWeasel]

:hug: Se kestää aikansa, tiedän kuinka se uuvuttaa. Oletko kokeillut antaa särkylääkettä, onko sillä mitään vaikutusta itkuihin? Herääkö tyttö öisin nälkäänsä eli syökö öisin vai itkee vaan?

Nyt on viikon verran menty Pandolin voimalla eteenpäin, mutta tuntuu niin hurjalta kokoaikainen lääketseminen. :ashamed:
Syö kyllä öisin eli huuto loppuu kun saa maitopullon suuhunsa.Onneksi isänsä hoitaa aika pitkälle yösyötöt joten saan sen helpotuksen. :heart:

Noh tämä nyt sitten ei tarkoita sitä että teillä olisi lapsella jokin sairaus mutta kerron meidän tarinasta pätkän. Minä itse heräilin pojan kanssa 6-15 kertaa yössä 1,5 vuoden ajan kunnes lääkitys hänen sairauteensa aloitettiin. annoin pojalle öisin velliä ja sillä rauhottui hetkeksi kunnes huuto jatkui taas. Yöt rauhottui heti kun aloitettiin särkylääke (pronaxen) jota poika nyt onkin 2,5 vuotta syönyt säännöllisesti päivittäin.

Tarkoitan vain että jos tuntuu tuo särkylääke auttavan niin menkää lääkäriin ja kertokaa tilanne, jos hän vois teille pronaxenia määrätä. Jos lapsella vaikka sitten hammassärky tms. on niin kovaa että itkettää. Ei se särkylääkkeen antaminen niin pahasta ole jos se tuntuu todella auttavan, sillonhan pienellä on kipuja. :hug: :hug:

 

[Sudenkorento]

maitoallergia?