Olen huono äiti!

[zxc]

Itkin eilen koko illan ja nytkin on ihan huono olo...
Meillä on 1v10kk ja 1,5kk pojat. isompi löi ja puri jo ennen pikkuvelin syntymää,mutta nyt se on voimistunut. Eilen hän taas kiukkutteli,mä huusin joskus...iltäpäivällä heitti mua päin kännykällä,niin että mulla on nyt silmän alla mustelma. Eilen isovanhemmat ottivat hänet täksi päiväksi hoitoon ja kun keroin päivällä että isoisä tule hakemaan hän oli jo heti valmis lähtemään, otti kaikki vaatteet esiin ja oli eteisessä oven vieressä.

Tuntuu niin pahalta, rakastan häntä mielettömmästi,mutta unettomat yöt, jatkuva kiire, palavat hermot pakottavat joskus huutamaan,mutta hänkin kiukkuttele, heittele tavaroita.Rakastan häntä ,mutta tuntu että hän jää jostain paitsi, että hän ei tunne sitä mun rakkautat häntä kohti. Mitä mun pitäis tehdä , miten "saan häntä takaisin" mun ihanaa pikkuista!?

 

["vieras"]

Voimia sinulle! Just eilen illalla kun pikkuiseni (reilu 1v) vihdoin oli nukahtanut,mietin että ymmärtääköhän se että oikeiasti rakastan sitä poikaa ihan valtavasti. On vaan elämäntilanne nyt sellanen että mulla on jatkuvasti pinna kireellä ja hermostun pienelle liian helposti. Sitten tulee ihan mieletön syyllisyys kun eihän se tarkota pahaa,se on niin pieni vielä ettei se ymmärrä esim mikä sattuu jne,ja tutkimishalu on niin suuri ettei kiellot pysy mielessä. Oliskohan mahdollista sun saada järkättyä aikaa kaksin isomman pojan kanssa? Tekisitte jotain oikein kivaa,esim pulkkamäkeen eväiden kanssa tms. Isovanhempiin on helppo kiintyä koska lapsi saa yleensä heidän täyden huomionsa heidän kanssaan ollessaan. Isovanhemmat jaksaa leikkiä (vaikka vuorotellen) ja touhuta lapsen kanssa,kun taas äidin pitää hoitaa pienempää lasta,laittaa ruokaa jne. Lapsi ajattelee helposti että isovanhemmat on tosi kivoja ja on siksi "aina valmiina" lähtemään mummilaan hoitoon,mutta se ei kuitenkaan tarkota ettei äiti olisi lapselle rakas ja tärkeä. Voimia voimia voimia sinulle,sitä me kaikki äidit tarvitaan!

 

["lina"]

Otat vastaan kaiken avun, minkä saat. Väsyneenä kaikki on paljon hankalampaa, etenkin kun palapelissä on mukana pieni uhmis. Kyllä lapsi varmasti tietää, että häntä rakastat.

Nyt vaan tosiaan kaikki apu vastaan, minkä vain saat ja keskityt lepäämiseen aina kun mahdollista. Ja pinnan alkaessa kärytä siirryt toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan, lasket vaikka rauhassa kymmeneen ja juot lasin vettä, ja palaat sitten takaisin lisäpinnojen kanssa. Toista tarvittaessa.

Ja muista pyrkiä rauhallisuuteen, vaikka se todellakin tuntuu joskus älyttömän vaikealta, kun lapsi vain kirkuu, potkii ja riehuu. Otat tiukasti mutta lempeästi lapsen syliin, pyrit juttelemaan rauhallisesti samalla ja estät lyömästä ja puremasta.

Jaksamista ja iso halaus!