saame ja kaksikielisyys/monikielisyys

Kirjoitin kommenttia kaksikielisyyttä käsittelevään ketjuun (http://kaksplus.fi/keskustelu/t1455346,25), mutta haluaisin kuulla kokemuksia erityisesti saamen kielen osalta.

Mieheni on kaksikielinen ja puhuu siis toisen vanhempansa kanssa saamea ja toisen kanssa suomea. Itse olen supisuomalainen, mutta olen mieheni avustuksella opiskellut itsenäisesti saamea, että ymmärrän jo melko hyvin, mutta puhe takkuaa.

Perheenlisäystä odotellaan ja tuli sitten esille tämä kielikysymys. Minusta olisi hienoa, että lapsemme oppisi tuon harvinaisen kielen ja miehenikin oli kovasti samaa mieltä kunnes kävimme jokin aika sitten sukuloimassa pohjoisessa. Mieheni on nyt kovasti sitä mieltä, ettei opeta lapsellemme saamea. Eli kerrottuamme suunnitelmastamme kaksikielisyydestä, monet kommentoivat miehelleni, ettei hänen kannata puhua lapsilleen saamea, kun ei sitä kunnolla osaa, vaikka mieheni siis on lapsuudestaan saakka puhunut saamea. Lisäksi saimme kuulla kommenttia, että minäkin olen kuulemma wannabe-saamelainen kun olen opiskellut saamea itsenäisesti ja haluan mieheni puhuvan lapsellemme saamea. Olimme siis ajatelleet että minä puhuisin suomea ja mieheni saamea. Tämä ei kuulemma käy. Mieheni äiti on suomalainen ja jotkut jopa ilmoittivat, ettei meidän kannata saamea opettaa lapsillemme, koska lapsemme ei edes olisi saamelainen, kun tällä on vain saamelainen isoisä...

En sitten tiedä mitä tässä tekisi. Enhän minäkään lapselle voi alkaa saamea puhumaan, kun se ei ole äidinkieleni ja en edes ole saamelainen. Mieheni otti nuo tuttaviensa kommentit kovasti itseensä ja on nyt jyrkästi sitä mieltä, ettei ala puhumaan lapsellemme saamea...

Tämän saman tekstin kirjoitin myös suomi24:n sápmi-palstalle, missä on keskusteltu saamen kielen säilymisestä http://keskustelu.suomi24.fi/node/8506032

 

meillä en minä osaa saamea mutta mies osaa ,pyysin että olisi lapsille puhunut saameksi .mutta ei, kyllä harmittaa kun oli niin itsekäs että ei sitä lapsilleen suonut. olen aito lappilainen minäkin mut en saamenkieliseltä alueelta. toivottavasti joku tajuaa että ei se pahaa tee jos osaa molempien äidinkielen.

 

meillä en minä osaa saamea mutta mies osaa ,pyysin että olisi lapsille puhunut saameksi .mutta ei, kyllä harmittaa kun oli niin itsekäs että ei sitä lapsilleen suonut. olen aito lappilainen minäkin mut en saamenkieliseltä alueelta. toivottavasti joku tajuaa että ei se pahaa tee jos osaa molempien äidinkielen.

Perusteliko miehesi päätöstään mitenkään? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

Minusta olisi niin mukavaa, että lapsemme oppisivat myös isänsä toisen "äidinkielen" tai siis oikeastaan isänkielen. Valitettavasti mieheni lannistui kovin pohjoisesta saamastaan palautteesta ja nyt yritän kovasti saada hänen päätään kääntymään...

 

nyt lapset aikuisia. perusteluna se ettei sitä tartte. mut kumminkin itse lesottaa sillä että osaa saamea. (nyt ex-) ja kaiken huipuks hän ei ole saamelainen ei edes aito lappilainen syntyjään. vaan kasvattina oli saamelaisilla. lapset olisi halunneet osata. kun olen kysynyt. eli yrittäkää te edes jättää ilmainen perintö. toivotan teille onnea.

 

Surullista luettavaa. Minulla oli aikanaan hyvä kaveri, joka oli saamelainen taustaltaan, mutta ei osannut kieltä kuin vähän. Hän todella suri asiaa ja yritti saamea opiskella, mutta kun ei sitä vaan opi enää aikuisena. No joo, on noita joitain poikkeuksia, mutta kokemuksesta tiedän, että saamen oppiminen aikuisiällä on aivan hirvittävän vaikeaa (niin kuin ap varmaan olet huomannutkin...).

Yritä nyt ihmeessä saada miehesi ymmärtämään, että hän voi antaa lapselleen perinnöksi hienon kielen - ja jopa helposti! Pikkulapsi kun oppii kielen kuin kielen tuosta noin vaan.

 

Yritä nyt ihmeessä saada miehesi ymmärtämään, että hän voi antaa lapselleen perinnöksi hienon kielen - ja jopa helposti! Pikkulapsi kun oppii kielen kuin kielen tuosta noin vaan.

Niinhän minä yritänkin, mutta heikolla menestyksellä. Siksi nyt kovasti yritän etsiä muiden kokemuksista... Jotenkin vain kamalan masentavaa lukea muualta netistä, että niin monet muut ovat päätyneet samaan ratkaisuun kuin mieheni... Eli eivät siirrä kieltä lapsilleen kun eivät muka osaa sitä täydellisesti.

Olisi mukava kuulla kokemuksia perheistä, missä on toisena kotikielenä saame, että onko heillä millainen tilanne? Kuinka "täydellistä" saamea pitää osata, että lapselle saa puhua sitä? Mietin, että mieheni on siis lapsuudestaan saakka puhunut saamea isänsä ja tämän suvun kanssa eli omasta mielestään puhuu äidinkielen tavoin saamea, niin nyt sitten saanut kommenttia, ettei pidä opettaa saamea, kun ei sitä osaa...

 

Miehesi on selvästikin kaksikielinen ja puhuu molempia kieliä yhtä hyvin.Mitään estettä ei ole sille, etteikö hän voisi ja saisi puhua lapselleen toista "äidin"kieltään. Onko ne tutut teille jotenki kateellisia, vai mistä siinä oikein on kyse? Kun niillä ei ole muuta taitoa kuin saamenkieli, niin kokevat jotenkin itsensä uhatuksi, jos joku ei saamelainen osaakin heidän kieltään. Oikeestihan tilanne on just päin vastoin. Se, että mahdollisimman moni osais saamea, takaisi kielen säilymisen. Törkeitä ihimisiä! Toivottavasti miehesi ei anna heidän vaikuttaa itseensä. Tulee kuitenkin myöhemmin katumapäälle ja sitten onkin jo liian myöhäistä. :ashamed: . Mun mielestä ette häviä siinä mitään, jos miehesi puhuu lapselle saamea. Päin vastoin.

 

saamenkieltä ei saanut puhua koulussa ,ei edes lapset keskenään. siitäkin vanhemmat ukot tietysti ovat saaneet kielteisen kuvan ja ei uskalla puhua . eikö anoppi tai muut suku voi vaikuttaa mieheesi .?

 

Mun mielestä on tosi surullista, että yhteiskunta laittaa kaiken rahan ja energian ruotsin kieleen, joka ei ole todellakaan mihinkään häviämässä, mutta saamen kielen hyväksi ei tehdä oikeastaan yhtään mitään, vaikka se on todella uhanalainen. Miksi nämä kielet ovat niin eriarvoisia, vaikka molemmat ovat Suomessa puhuttavia kieliä? Kuka uskaltaisi ehdottaa pakkosaamea peruskouluhin ???

 

.....nosto

 

Meillä on mies saamelainen ja minä etelästä. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja hänelle puhuu saamea isä, isovanhemmat (isoäiti kyllä enemmän) ja lisäksi hän on saamenkielisessä päivähoidossa.

Ehdottomasti olimme molemmat sitä mieltä että lapselle puhutaan molempia kieliä jotka kotiympäristöön kuuluvat. Lapselle on merkitty väestörekisteriin äidinkieleksi saame koska ilman sitä ei tässä kunnassa saa lasta saamenkieliseen päivähoitoon.

Itse ollaan yritetty pitää kiinni siitä että minä puhun suomea ja isä saamea. Lapsi on nyt kaksi vuotta ja puhua pälpättää suomeksi enimmäkseen mutta saamenkielisten keskuudessa vastailee saameksi myös. Välillä käyttää saamenkielisiä sanoja myös minun kanssani. Ja toisinaan saatan itsekin sanoa joitain sanoja haparoivalla saamellani

Töissä käytän norjaa ja nyt olen rohkaistunut saamenkielisten asukkaiden kanssa kokeilemaan myös saamea ja hyvin on sujunut, olen tullut ymmärretyksi. Valitettavasti vastaukseksi saamastani puhetulvasta en sitten ymmärrä suurinta osaa

 

Logotar , teillä on etuna, että ympärillä on saamenkielisiä. Tuntuu, että jos asuisimmekin saamenkielisellä alueella, niin tätäkään keskustelua miehen kanssa tai kommentteja miehen tuttavilta ei olisi tullut, vaan kaksikielisyyttä pidettäisiin luonnollisena valintana.

Jotenkin mieheni tuntuu kovin järkähtämättömältä asian suhteen. Totesi minulle, että turhaahan hän puhuisi lapselle saamea, kun ei kenenkään muun kanssa lapsi sitä kotona voisi käyttää. Eli meillä ei ole saamenkielisiä tuttavia kodin lähipiirissä. Yritän kovasti vakuutella, että olisihan se hyvä, että lapsi osaisi puhua myös isoisänsä puolen sukulaisten kanssa heidän äidinkielellä, mutta sain vastaukseksi, että osaavathan ne suomeakin...

eikö anoppi tai muut suku voi vaikuttaa mieheesi .?

Mieheni äiti on suomenkielinen, joten anopin sanomisilla ei paljoa ole apua ollut. Kovasti hänkin koittanut kannusttaa, mutta he ovat fyysisesti niin etäällä... Olisihan se mukavaa muuttaa lähemmäs heitä, mutta nyt työtilanne molemmilla sellainen, että täällä etelässä ollaan ja pysytään.

 

Jos tätä viestiä joku saamelainen lukee, niin olisi mukava kuulla mielipiteitä.

Mieheni on saamelainen, mutta hänen äitinsä ei ole saamelainen. Tarkalleen ottaen siis mieheni on puolisaamelainen, mutta mieheni sanoin "miten olla jotain vain puoliksi?" eli hän tuntee olevansa saamelainen. Minä olen suomalainen. Miten siis tulevan lapsemme laita on? Meillä kun on nyt tämä "kielikriisi" meneillään, niin miehelleni on sanottu myös, ettei hänen kannata puhua lapsellemme saamea, kun ei lapsemme edes olisi kunnon saamelainen... :/

 

En ole saamelainen, mutta tutuistani moni on. Enkä ole kyllä ikinä kuullut, että rajaisivat joukostaan jonkun pois vain osasaamelaisena! Varmasti jokainen, joka saamea osaa ja on edes jonkin verran saamelainen, kelpaa kyllä heidän joukkoonsa. Ei noin pienellä kansalla ole varaa heittää väkeä joukostaan pois...

 

muistaakseni saamelaisen määritelmänä oli, et jos jompikumpi vanhemmista tai isovanhemmista on puhunut äidinkielenään saamea, olet saamelainen... tällä määritelmällä minäkin olisin saamelainen, vaikken kieltä osaa kuin hyvin vähän (kuuntelen kyllä sujuvasti )

 

minä hain oulunhiippakunnasta todistuksen että olen aito lappilainen ,isän sukujuurien kautta. eli siinä mielessä riittää, että jommankumman vanhemman kautta sukujuuret ovat jostai niin sillon tietää omat juuret. ja juurethan on monesti eri suunnilta. eikä samalta kylältä. aika itsekästä mieheltäsi, ap ,kun ei miehesikään äiti ole saamelainen. (kuten syytän edelleen , lasteni isää)

 

Laitoin sinulle yksityisviestin =)

 

muistaakseni saamelaisen määritelmänä oli, et jos jompikumpi vanhemmista tai isovanhemmista on puhunut äidinkielenään saamea, olet saamelainen... tällä määritelmällä minäkin olisin saamelainen, vaikken kieltä osaa kuin hyvin vähän (kuuntelen kyllä sujuvasti )

Joo näin se menee. Eilen keskusteltiin asiasta mieheni kanssa ja hänkin totesi, ettei ole olemassa mitään puoli tai neljäsosasaamelaista. Sitä ollaan tai ei olla ja määritelmä on juurikin tuo että jos toinen isovanhemmista on puhunut äidinkielenään saamea, on tämä lapsi saamelainen.

 

Eilen keskusteltiin asiasta mieheni kanssa ja hänkin totesi, ettei ole olemassa mitään puoli tai neljäsosasaamelaista.

Noin miehenikin asian on ilmaissut minulle, mutta sukulointi reissullamme saimme sitten kuulla vähän toisenlaisia kommentteja, niin alkoi mietityttämään, että onko se kuitenkin jotenkin määritelty... Eli meille sanottiin mm. että aivan turhaa mieheni on lapsellemme sitten saamea puhua, kun kuulemma lapsemme ei edes ole saamelainen, kun vain isoisä on saamelainen. Mieheni otti sen loukkauksena, koska hän itse on aina pitänyt itseään saamelaisena, vaikka äitinsä onkin suomalainen. Eniten vain ihmetyttää että eräälläkin tuota mieltä olevalla on vastaavasti isä suomalainen ja äiti saamelainen, mutta kovasti tuntuu pitävän itseään saamelaisempana kuin miestäni... Ota noista sitten tolkkua :headwall:

Pitäisi varmaan tyhmän etelän riu'un / lantalaisakan olla hiljaa...

 

Vaikka tähän keskusteluun ei moni osallistunutkaan, ajattelin ilmoittaa, että päädyimme siihen, että molemmat puhumme lapsellemme suomea. Appiukko on hieman pettynyt poikansa päätöksestä, mutta totesi minulle, ettei aikuista miestä voi pakottaa...

 

tällä määritelmällä minäkin olisin saamelainen, vaikken kieltä osaa kuin hyvin vähän (kuuntelen kyllä sujuvasti )

Et siis itse pidä itseäsi saamelaisena? Silloinhan ei Saamelaiskäräjälain mukaan ole saamelainen...


Laki saamelaiskäräjistä 17.7.1995/974
3 §
Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

 

Ehdottomasti kannattaa opettaa lapselle saamen kieltä! Otan tähän esimerkin. 1950- ja 80-luvuilla saamen kieltä ei haluttu opettaa lapsille mm. vanhempien asuntolakokemusten takia. Tilanne nykyään 2000-luvulla on se, että saamen kieli on erittäin pop ja kaikille saamen kielisille ihmisille löytyy töitä!! Kun siis osaat saamen kieltä, työmarkkinat ovat hyvät Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Itse olen nyt töissä saamen kielen taitoni takia Norjassa hurjan hyvällä palkalla.

Kielten opetus kannattaa aina, sillä pääsee hyvin pitkälle elämässä. Saamelaiset ovat aina olleet monikielisiä. Vaikka miehesi ei omasta mielestään osaisikaan saamea "kunnolla", niin ainakin lapsesi saisi ilmaiseksi "jonkinlaisen" saamen kielen kieliopin päähänsä. Tunnen monia aikuisia, jotka nyt surevat, kun heille ei ole opetettu lapsena saamea. Kun he nyt yrittävät opetella äidinkieltään, he tuntevat itsensä toivottamaksi, sillä he olisivat lapsena voineet oppia kielen "ilmaiseksi" .

Kuin luin tätä keskustelua, masennuin. Meitä saamenkielisiä ei ole enää montaa ja jos kaikki ajattelevat noin kuin miehesi, kohta kukaan ei enää puhu saamea. Saamenkielisiä on niin vähän, että kaikkien valinnat vaikuttavat! Tätä mieltä olen minä 100 prosenttinen saamelainen, joka olen oppinut suomen kielen 7 -vuotiaana. Saamen kielellä kyllä pärjää vaikka missä!!!

 

Tottakai kannataa puhua saamea!!! Ja vaikka ei osaisikaan sitä ihan täydellisesti, se ei haittaa. Lapsi oppii sauomen sinulta ja ympäristöstään ihan täydellisesti ja varmasti. Hieman vaillinainenkin saame on lapselle pelkkä etu ja jos joskus pääsee sukulaisten jne. kanssa puhumaan saamea, lapsi kyllä oppii nopeasti lisää. Kaikkien nykyaikaisten kaksikielisyys- ja lapsenkielenkehitystutkimusten mukaan kaksikielisyydestä on hyötyä koko aivojen kehitykselle. Usassa on tutkittu myös ei-ihan-täydellisesti-kaksikielisten (englanti-espanja, pasiivinen toinen kieli) lasten kehitystä, ja hekin olivat saaneet huomattavaa etua kielitaidostaan - tämä näkyi mm. parempina tuloksina kielellisessä päättelykyvyssä ja matematiikassa yksikielisen verrokkiryhmän kanssa.

Suosittelen kyllä rohkeasti puhumaan lapselle saamea. Miehesi ehtii vielä vaihtaa, jotkuvat ovat vaihtaneet saamen vielä 2-vuotiaankin kanssa. Sukulaisten kommentit jääkööt omaan arvoonsa.

 

On ikävää kun niin moni saamelainen jankuttaa tuota että jos suomalainen haluaa oppia saamelaisen puolisonsa vuoksi saamen kielen niin on wannabe-saamelainen. Minun mielestä kuka tahansa saa opetella saamen kieliä, ja on tosi hienoa jos oikeasti suomalaisia kiinnostaa saamelaiskulttuuri, koska ite oon saamelaisena törmänny tosi kummallisiin stereotypioihin, eikä yleensä suomalaiset tunnu tietävän meistä oikein mitään. Todellaki kannattaa opettaa lapsillekki se saamen kieli mitä ite puhuu, nykyään on iso rikkaus osata saamen kieliä, kun saamelaisia on niin vähän enää. Mutta saamelaisuuteen kuuluu toki muutaki ku kieli vaikka sen perusteella se lain mukaan määritellään. Nykyään harva saamelainen puhuu saamea. Ilman muuta kannattaa opettaa lapsellekki!