Saamaton kaveri ärsyttää ihan kympillä! kuulostaako tutulta?

On sovittu jo aikoja sitten että nähdään. Edellisiltana siirtää kyläilyämme kahdella tunnilla koska ei ole saanut aikaiseksi käydä kaupassa. Aamulla siirtää vielä epämääräisen ajan, koska ei oo ehtinyt siivota. Laittaa tuntia myöhemmin et imuroi ja lähtee kauppaan. Oikeesti ärsyttävää!! Me on herätty jo kasilta ja oltu valmiita kymmenestä saakka. Sitten menee päivä vähän niinku odotellessa eikä viitsi tehdä mitään järkevää. Ja aina sama homma eri variaatioilla. Alan kohta harkita koko ystävyyssuhdetta. Kun sitten vihdoin tapaamme on kyllä tosi mukavaa ja viihtyisää, et sinänsä harmi.. Pitää vissiin vaan sitten opetella sietämään tuollaista vetelyyttä, vaikka ärsyttää tosi paljon!!!

Mitä tuollaiset ihmiset oikein ajattelee? Kuuluuko sun lähipiiriin tuollaisia ja miten kestät?

 

Ei kuulu, en ikinä olisi sellasen kaveri joka tuollaista touhaa. Jos jotain sovitaan, se pitää, ellei ole oikeasta syystä kyse siirtää asiaa.

 

Niin ja tässä välissä hän on facebookissa. Julkaisee jotain artikkeleita ja päivittää/tykkäilee/kommentoi..

 

Ei minulla ole tuollaisia kavereita. Aina on aikataulut pitäneet.

Voit sanoa kaverillesi, ettei käy. Tapaatte ensin ja vasta sen jälkeen hän voi käydä kaupassa ja siivota. Minä en ainakaan jättääisi omia tekemisiäni roikkumaan tuollaisen takia ja siirtäisi omia muita suunnitelmiani.

 

Ensinnäkin pidä sinä turpa kiinni! Et voi ahdistella ihmisiä noin, että jos esim. illalla on kaverilla tullut jotain, joka verottanut uniajasta (voi tulla useinkin ja yllättäinkin!!!) et voi vaatia toista heräämään kanssasi 8 aamulla silmät särkien ja juosta sun takia kauppaan ja ruveta siivoomaan! Sinä olet se ärsyttävä!

 

Ensinnäkin pidä sinä turpa kiinni! Et voi ahdistella ihmisiä noin, että jos esim. illalla on kaverilla tullut jotain, joka verottanut uniajasta (voi tulla useinkin ja yllättäinkin!!!) et voi vaatia toista heräämään kanssasi 8 aamulla silmät särkien ja juosta sun takia kauppaan ja ruveta siivoomaan! Sinä olet se ärsyttävä!

Jospa ne treffit sovitaan alunperinkin ihan tämän myöhästelijän aikatauluilla ja haluilla? Ja jos kerran jotain sopii, se pidetään ellei sairastu tms. ylipääsemätöntä, muut hommat hoidetaan sitten muuna ajankohtana.

 

Mulla oli samantapainen kaveri aiemmin, mutta lopetin koko ystävyyssuhteen lopulta kun tuntui että mikä tahansa tekeminen oli kiinnostavampaa ja tärkeämpää sillä hetkellä kun meidän olisi pitänyt nähdä. Seuraavaksi hän alkoi perumaan koko tapaamisia viime tingassa niin ettei koko päivälle voinut sopia mitään kun ei tiennyt milloin hän tulee tai tuleeko lainkaan. Tosi sääli, kun meillä oli myös hauskaa yhdessä sitten kun nähtiin.

 

Tämäkn saattaa perua viime tipassa. Enkä todellakaan odota, että kasilta pitää kenenkään herätä mun takia, vaan alunperinkin sovittiin hänen mukaansa koska nähdään. Jos tietää ettei ennen iltaa pysty tapaamaan niin ehkä olisi reilua sitten sopia vasta illaksi. Tosin silloinkin kyllä aikataulut venyy. Ehkä kannattaisi tehdä asioitaan, eikä roikkua netissä..

 

Mua kyllä kans alkaisi pitemmän päälle tympimään tuollainen jatkuva käytös. Muutenkin olen huono odottelemaan muita. Kertoisin varmaan tälle "odotuttajalle/ perujalle", mitä ajattelen asiasta.

Mutta en myöskään jaksa ymmärtää niitä, jotka viikonloppuisinkin (ne joilla se on siis vapaata töistä, hoidoista ym.) elävät minuuttiaikataululla kellon kanssa. Sovitaan tapaamisia ystävien ja tuttavien kans, ulkoilut ym. harrasteet kellontarkasti. Hikeä pukkaa pelkkä ajatuskin . Mutta tässä aloituksessahan ei siitä ollutkaan kyse.

 

Been there, don't do that anymore.

Yhdellä oli tapana perua pitkään odotetut tapaamiset ihan viime tingassa (asuimme eri paikkakunnilla), ja vielä useimmiten niin että oltiin sovittu että viestin kun lähden liikkeelle - kaveri vastaa että nyt ei käykään, koska on krapula/väsy/nälkä/univelkaa/tapellut poikkiksen kanssa yms. Hän ei siis edes itse viitsinyt ilmoittaa että tapaaminen peruuntuu! Nyt en olekaan kummasti enää "ehtinyt" näkemään kun käyn hänen kotipaikkakunnallaan...

Toinen taas itse halusi järjestellä tapaamisia ja tapahtumiin menoja, ja pahimmillaan perui tulonsa monta kertaa kun olin jo ko. tapahtumassa odottelemassa. Tai saattoi sanoa ettei pääse kun menee poikaystävän kanssa mökille, mutta kas kummaa olikin fb:n mukaan kotona kokoamassa huonekaluja tai pesemässä pyykkiä... Mulle riittu tämänkin kanssa, minä en ole mikään hemmetin varakaveri jota voi pitää odottelemassa ja hyllyllä milloin neideille sattuisikin sopimaan tavata sovitusti!

 

Miksi ette tapaa teillä?

 

Mulla on tällainen kaveri. Ei enää nykyisin nähdä usein juuri siksi että peruu viime hetkellä ja tapaamiset ovat aina yhtä vaikeita. On kuitenkin hyvä ystävä joten yritän pitää kiinni ystävyydestä.

 

Josko kuulee aapee olet se tylsä kaveri jota ei oikeastaan huvittais lainkaan tavata? Itse voisin käyttää tollasta taktiikkaa ihan karkottaakseni epätoivotun hännystelijäroikkuilijan.

 

Se sun kaveri saattaa olla erakko ja ei kehtaa sanoa päin naamaa, ettei jaksa tavata noin usein. Kyllä, liian usein voi olla jopa joka toinen kuukausi tai kerran puolessa vuodessa. Ehkä hänen kaikki kaverit ovat somessa?

 

Mulla oli nuorempana yksi äitipiireistä pompannut "kaveri" joka halus tavata minusta turhan usein, tulkitsi mun tällaiset nähdään joskus heitot sillai että okei mä tulen teille kello silloin ja silloin (tai pahempaa: tullaan lasten kanssa - hänen lapsia en olis halunnu meille ollenkaan). Pahinta oli aamut, kun he oli semmoisia aamuvirkkuja tyyppejä jotka ei ole kuulleetkaan leppoisista aamuista ja lehdenluvuista, ei kun vitonen silmässä olis tarvinnu painaa kuudesta lähtien... Niin hänkin tosiaan sopi niitä treffejä johonkin kymmeneksi jolloin meillä vasta ollaan aamutakissa ja hierotaan silmiä.

En kestäny. Eikä ystävyys tai tuttavuus mikä lie sitten jatkunutkaan.

 

Mulla on tälläinen ystävä ja oon tottunu siihen että jos pyydän syömään niin ruualla ei ole mikään kiire, alan yleensä valmistella ruokaa vasta vähän ennen kun alkuperäinen aikataulumme oli. Tai jos ei oo syömään tulossa niin touhuilen omiani, tulee sitten kun tulee.

 

Oliks se Annika? Aina se on tommonen.

 

[QUOTE="Pentti";30562256]Oliks se Annika? Aina se on tommonen.[/QUOTE]

 

Mä en ehdottele tälle ihmiselle tapaamisia, koska tällöin ei vastaa edes viesteihin. Olen monta kertaa miettinyt, ettei varmaan oikeastaan ole kiinnostunut mun seurasta, mutta sitten aina kuitenkin ehdottelee et nähtäisiin ja kyllä ihan suoraan sanoo et "nähdään ens lauantaina puolilta päivin". Ja hyvin esittää et viihtyy seurassa ku vihdoin tavataan. Jotenkin en siis usko ettei haluaisi tavata, sillä mun nykyisellä käytöksellä hänen olisi todella vaivatonta unohtaa minut.

Asiasta kukkapurkkiin inhoan muuten sitä tapaa, ku heitetään"nähää joskus", eikä tarkoiteta sitä todella. En koskaan osaa tulkita kuka oikeasti haluaa ja kuka ei halua tavata. Siksi en tällaisille ihmisille ehdota mitään enkä vastaa heittoihin mitään.

 

Oliko tämä kaveri se kauppalasagneihminen?

 

Joo, yksi tuollainen ystävä oli. Kuoli se ystävyys vähitellen, kun ikinä ei voinut luottaa mihinkään sovittuun.

Yksi perheenjäsen on samanlainen. Esim. tänään piti nähdä tiettyyn aikaan. Soittelin niihin aikoihin, että laitetaanko ruokaa hänellekin, onko nälkä jne. Tämä ilmoitti, ettei ollut vielä likellekään tulollaan - ei ollut sitten laittanut edes viestiä. Olisi vaan anatanu odottaa ilmoittelematta mitään. Tuli lopulta neljä tuntia alunperin itse ehdottamaansa aikaa myöhemmin. Eipä siinä, häntä varten en yleensä siivoile enkä puljaile mitään, sen verran rentoa on. Joten sellainen että häntä näkyy kun näkyy ei stressaa liikaa.

 

Minullakin oli aiemmin koulu-&opiskeluaikana kaveri, joka saattoi perua suunnitelmia tai tulla tuntikausia myöhässä. Esim silloin kun odottelin häntä kovassa pakkasessa (olimme sopineet sunnuntaina treffit ulkosalle, jotta menisimme yhdessä ulkoilemaan) ja hän odotutti noin tunnin...huoh. En muista, tuliko hän sitten edes loppujen lopuksi paikalle, tai ehkä itse hermostuin ja lähdin itsekseni ulkoilemaan.

Kerran olimme sopineet viettävämme vappua yhdessä ja hänen piti tulla junalla toiselle paikkakunnalle.
Eipä kuulunut ja kun kyselin, oli hän edelleen monen tunnin matkan päässä eikä sitten aikonutkaan tulla...oli tosi kiva vappu. Hän oli siis sitten myös vain itsekseen ilmeisesti.

Ystävyytemme loppuaikoina hän ei vastannut enää mihinkään puheluihin tai tekstareihin, esim jos kerroin naimisiinmenostanikin, tai sitten ihan vain kyselin kuulumisia. En ole edes yrittänyt pitää mitään yhteyttä vuosikausiin. Kai hänellä jotakin mielenterveysongelmia kenties on, en taida olla ainoa, jota on kohdeltu näin. Mutta kuinkas pidät yhteyttä kun ei toinen mitään vastaa. AIna välillä mietin, että mitähän hänkin elämässään tekee ja mitä kuuluu. Emme ole nähneet vuosiin, asumme siis (olettaakseni ainakin) eri paikkakunnilla.

 

Juu, tiedän tapauksen. Aikataulua mietitään vasta kun pitäisi jo olla menossa. Mutta älä hermostu. Ystäväsi edustaa vain yhden sortin ihmistyyppiä, jotka eivät ole ajoissa missään. Hyväksi ja toimivaksi keinoksi suosittelen , että sovi hänen kanssaan mihin mennessä hänen pitää tulla ja sitten et enää odota. Ja vältä täsmällisiä kellonaikoja. Älä pidä kiirettä ja jos ystäväsi saapuu kesken imuroinnin tai muun puuhastelusi kehoitat häntä odottelemaan sen aikaa sinua. Hän tuskin edes tajuaa, että käytöksessäsi on mitään omituista.

Minulla on asiakkaissa vastaavia, mutta koska teen kirjallisia soppareita heidän kanssaan, pitää soppari aina sisällään rahallisen korvauksen turhaan varatuista ajoista. MInulla on ehto, että peruutus pitää tehdä viimeistään 24 tuntia ennen tapaamistaja se tosi kummasti saa ystäväsi kaltaiset pysymään aikataulussa Mutta vapaa-ajalla on vaan tykitettävä samalla mitalla takaisin ja luovuttava täsmäajoista. Ja jos sinä alat ärsyttämään ystävääsi uudella taktiikallasi, niin käy sitten läpi mitä mieltä olet hänen käytöksestään.

Ystäväsi ei ole laiska, mutta todennäköisesti kokee ajanhallinnan vaativaksi ja stressaa varmasti monesta asiasta juuri siksi.

 

jade?

 

Tänne just eksyin tässä odotellessa vastausta kaveria, jonka kanssa piti nähä nyt iltapäivällä (kysyin puoleltapäivin että monelta ja kello on nyt jo yli 15, ei vastausta - kuitenkin jonkun verran kestäisi tuo völimatkakin taittaa autolla).

Tää toistuu ihan liian monesti. Eniten ärsyttää juuri tuo mistä ap ja moni muu täällä avautuu: päivä valuu hukkaan odotellessa että jotain tapahtuu.

Mun ratkaisu tähän on että keksii AINA tän Aikataulu-Arjan tapaamisehdotuspäiville rutiininomaisesti hemmetin kivan suunnitelma B:n. Lempiherkun leipomista, leffa jota rakastaa, kävelylle lempipaikkaan, palapeli. Jos Arjasta kuuluukin, niin kyllä hänenkin pitää maistaa omaa lääkettään.