Säälittää toi pieni :(

[siis]

Minulle jäi taas tänä iltana lasten 2v4kk ja 5kk nukutus... tuloksena, että vauva huutaa sylissä, sitä ei voi laskea alas esikoisen nukutuksen ajaksi, koska muuten puklaa iltapuuron ulos (refluksi).

Esikoinen joutui siis pukemaan itse yövaipan, yöpuvun, menemään sänkyyn ja vetämään peiton päälle, ilman satua ja hampaat pesemättä. Minun piti vielä aika vihaisesti komentaa, että asiat oikeesti tapahtui.

Säälittää se pieni, nyt on ihan hirvee paskamutsimorkkis, tekisi mennä herättää tyttö ja halaamaan... Se on raukka jo oppinut, että kiukuttelu tässä asiassa ei kannata, joten nukahti hiljaa yksin omaan huoneeseen. Mistä minä tiedän, miten paha mieli sille jäi

hyvä äiti olet. mieti mitä moni muu lapsi kokee. välinpitämättömyyttä, väkivaltaa jne.


Kaksi lasta on jo kovaa työtä. sitä väsyy eikä jaksa olla täydellinen. kuten yhdelle.

huomenna parempi päivä.

Minusta ap:n käytös on nimenomaan välinpitämättömyyttä, henkistä väkivaltaa. Itse ap sanoi, että tämä sama toistuu usein. Ei tuon ikäinen lapsi osaa ajatella, mikä on todellinen syy äidin käytökseen ja ärjymiseen. Se syyttää pieni reppana itseään.

no tarkoitin että ap :n käytös todennäköisesti johtuu väsymyksestä. kun taas on äitejä, jotka ovat ilkeitä omille lapsilleen vaikka elämä olisi jo helpompaakin.

 

[vieras]

voi hyvänen aika.. Sinun täytyy opetella toimimaan molempien kanssa yhtäaikaa. Mulla on kolme, olen yh ja nuorimman kanssa olen aina ollut ainoa huoltaja. Pakko siinä on oppia niitä menetelmiä, ei voi jättää isommalta hampaita pesemättä ja iltatoimia hoitamatta.

 

[Rouva]

Minusta ap:n käytös on nimenomaan välinpitämättömyyttä, henkistä väkivaltaa. Itse ap sanoi, että tämä sama toistuu usein. Ei tuon ikäinen lapsi osaa ajatella, mikä on todellinen syy äidin käytökseen ja ärjymiseen. Se syyttää pieni reppana itseään.

no tarkoitin että ap :n käytös todennäköisesti johtuu väsymyksestä. kun taas on äitejä, jotka ovat ilkeitä omille lapsilleen vaikka elämä olisi jo helpompaakin. [/quote]

Ja minä tarkoitin, että ap:n käytös on välinpitämättömyyttä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Oli syy sitten väsymyksessä tai jossain muussa. Ei 2-vuotiaan kuulu vaihtaa itse itselleen vaippoja.

 

[...]

olenko ainut, joka on sitä mieli, että vauva voi olla sitterissä tai lattialla viltin päällä tai vaikka rattaissa sen aikaa kun isomman hampaat pestään, puetaan yhdessä ja mennään sänkyyn...? vaikka sitten itkisi miten? ja sen iltapuuron antaisin sitten vasta sen jälkeen... ei asioista nyt oikeesti niin kamalan vaikeita tarvi tehdä =)

Ai refluksi vauvan vaunuihin tai viltin päälle tukehtumaan omaan pukluun.. hemmetin hyvä idea taas...

 

[Rouva]

olenko ainut, joka on sitä mieli, että vauva voi olla sitterissä tai lattialla viltin päällä tai vaikka rattaissa sen aikaa kun isomman hampaat pestään, puetaan yhdessä ja mennään sänkyyn...? vaikka sitten itkisi miten? ja sen iltapuuron antaisin sitten vasta sen jälkeen... ei asioista nyt oikeesti niin kamalan vaikeita tarvi tehdä =)

Ai refluksi vauvan vaunuihin tai viltin päälle tukehtumaan omaan pukluun.. hemmetin hyvä idea taas...

Ei, vaan rytmittää vauvan ruokailu niin, ettei isompi lapsi jää heitteille. Eli isomman iltatoimien jälkeen. Kukaan tässä ole sanonut, että vauva pitää tappaa omaan oksennukseensa.

 

[siis]

Minusta ap:n käytös on nimenomaan välinpitämättömyyttä, henkistä väkivaltaa. Itse ap sanoi, että tämä sama toistuu usein. Ei tuon ikäinen lapsi osaa ajatella, mikä on todellinen syy äidin käytökseen ja ärjymiseen. Se syyttää pieni reppana itseään.

no tarkoitin että ap :n käytös todennäköisesti johtuu väsymyksestä. kun taas on äitejä, jotka ovat ilkeitä omille lapsilleen vaikka elämä olisi jo helpompaakin.

Ja minä tarkoitin, että ap:n käytös on välinpitämättömyyttä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Oli syy sitten väsymyksessä tai jossain muussa. Ei 2-vuotiaan kuulu vaihtaa itse itselleen vaippoja.[/quote]


tää on kyllä totta. Tosin itsekin olin huono äiti esikoiselle, kun kuopus syntyi.

Aina puhutaan vaan siitä ekan vauvan saamisesta. Että siinä on oppimista ja jotain uutta.

Mutat kukaan ei koskaan puhu, että ekan kanssa kaikki voi olla täydellistä ja ihanaa vaikka mitään kokemusta ei ole vauvoista (kuten useimmilla onkin) mutta 2 kanssa opettelu äitinä olemiseen alkaa. Kun ei riitäkään. siitä ei puhuta mitään.

 

[siis]

Minusta ap:n käytös on nimenomaan välinpitämättömyyttä, henkistä väkivaltaa. Itse ap sanoi, että tämä sama toistuu usein. Ei tuon ikäinen lapsi osaa ajatella, mikä on todellinen syy äidin käytökseen ja ärjymiseen. Se syyttää pieni reppana itseään.

no tarkoitin että ap :n käytös todennäköisesti johtuu väsymyksestä. kun taas on äitejä, jotka ovat ilkeitä omille lapsilleen vaikka elämä olisi jo helpompaakin.

Ja minä tarkoitin, että ap:n käytös on välinpitämättömyyttä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Oli syy sitten väsymyksessä tai jossain muussa. Ei 2-vuotiaan kuulu vaihtaa itse itselleen vaippoja.[/quote]


tää on kyllä totta. Tosin itsekin olin huono äiti esikoiselle, kun kuopus syntyi.

Aina puhutaan vaan siitä ekan vauvan saamisesta. Että siinä on oppimista ja jotain uutta.

Mutat kukaan ei koskaan puhu, että ekan kanssa kaikki voi olla täydellistä ja ihanaa vaikka mitään kokemusta ei ole vauvoista (kuten useimmilla onkin) mutta 2 kanssa opettelu äitinä olemiseen alkaa. Kun ei riitäkään. siitä ei puhuta mitään.

 

[:)]

Ap. Vauva sylissä voi IHAN VARMASTI pestä toisen lapsen hampaat, lukea iltasadun, auttaa pukemisessa ja niin edelleen.

Kyllä välillä tulee oltua turhan kova isompaa lastaan kohtaan ja mentyä vauvan ehdoilla. Joskus ihan omaa väsymystäänkin. Mutta on siitä seurauksia. Ei välttämättä hirveän isoja ja pitkäkestoisia, mutta joka tapauksessa tänä iltana niin sinulla, kun isommalla lapsellasi on paha mieli

Menisin lapsen viereen ja ottaisin hänet kainaloon. Toivoisin, että hän heräisi hetkeksi ihan vaan tunteakseen, että äiti on vieressä.

 

[metsänpeitto]

olenko ainut, joka on sitä mieli, että vauva voi olla sitterissä tai lattialla viltin päällä tai vaikka rattaissa sen aikaa kun isomman hampaat pestään, puetaan yhdessä ja mennään sänkyyn...? vaikka sitten itkisi miten? ja sen iltapuuron antaisin sitten vasta sen jälkeen... ei asioista nyt oikeesti niin kamalan vaikeita tarvi tehdä =)

Ai refluksi vauvan vaunuihin tai viltin päälle tukehtumaan omaan pukluun.. hemmetin hyvä idea taas...

Täähän jatkoi, että iltapuuro/ruokailu vauvalle vasta sen jälkeen. Pientä järjestelmällisyyttä ja aikataulujen fiksaamista, niin sen illan voi saada sujumaan paremminkin. Ei nyt ehkä lähellekään täydellisesti, mutta niin että homma menee niin ettei toinen joudu yksin suoriutumaan.

 

[siis]

voi hyvänen aika.. Sinun täytyy opetella toimimaan molempien kanssa yhtäaikaa. Mulla on kolme, olen yh ja nuorimman kanssa olen aina ollut ainoa huoltaja. Pakko siinä on oppia niitä menetelmiä, ei voi jättää isommalta hampaita pesemättä ja iltatoimia hoitamatta.

No olitko 2 ekan kanssa yhtä hyvä? vai oliko silloin aina teitä 2 hoitamassa iltatoimet?

Ihailen kyllä, kun jotkut osaavat olla rentoja ja hyviä äitejä vielä 2 lapsellekin. kun 2 äitinä olo on uutta.

 

[hmm]

Juu mäkin periaatteessa vastustan huudattamista, mutta joskus on vaan pakko. Meillä tuo kuopus on ollu aina todella itkuinen ja kiukkuinen ja alkuunhan sitä olikin helppo liinassa kantaa kotihommia tehtäessä, mutta kun ikää alkaa olla 9kk ja painoa 10 kiloa niin hankalaksi käy jos koko ajan kantaa, vessassakin on ihan kiva käydä ilman että lapsi on sylissä, joten kyllä välillä on vaan pakko antaa pienen huutaa.

Niin, onhan sekin totta. Vaikka onhan 10kk aika paljon isompi jo kuin 5kk. 10kk tulee jo persässäkin vaikka yrittäis karkuun

Tää meitin tapaus ei vielä tuu perässä, sen sijaan hän huutaa sydäntä raastavasti jos sattumoisin viihtyy lattialla ja äiti erehtyy ottaa askeleenkin pois päin :/
ja niitä askeleita olis vähän pakko joskus ottaa, meillä viisi lasta ja kädet täynnä kotihommia..

 

[Kippuravarvas]

Tää meitin tapaus ei vielä tuu perässä, sen sijaan hän huutaa sydäntä raastavasti jos sattumoisin viihtyy lattialla ja äiti erehtyy ottaa askeleenkin pois päin :/
ja niitä askeleita olis vähän pakko joskus ottaa, meillä viisi lasta ja kädet täynnä kotihommia..

No voi toista. Joo, myönnän minäkin hetken ajateluani että joskus on pakko jättää huutamaan.

 

[vieras]

voi hyvänen aika.. Sinun täytyy opetella toimimaan molempien kanssa yhtäaikaa. Mulla on kolme, olen yh ja nuorimman kanssa olen aina ollut ainoa huoltaja. Pakko siinä on oppia niitä menetelmiä, ei voi jättää isommalta hampaita pesemättä ja iltatoimia hoitamatta.

No olitko 2 ekan kanssa yhtä hyvä? vai oliko silloin aina teitä 2 hoitamassa iltatoimet?

Ihailen kyllä, kun jotkut osaavat olla rentoja ja hyviä äitejä vielä 2 lapsellekin. kun 2 äitinä olo on uutta.

Ei ollut kahdenkaan kanssa sitä toista vanhempaa ja itse nostelukiellossa supistuksien vuoksi. Kas kummasti sitä silti keksii ne keinot kun on pakko En tiedä olisko mulla tullut mieleen että jätänpä hampaat pesemättä ja annan taaperon itse hoitaa iltatoimet..

 

[siis]

Yksi perhepäivähoitaja kerran sanoi että kaikki lapset pukevat viimeistään 3v ja kaikki pukivat hänen hoidokeistaan jo 2v yksin... aloitti pukemisen pienimmästä ja siirtyi isompiin ja site oppivat. karua näin jälkikäteen ajatellen.

 

[hmm]

Tää meitin tapaus ei vielä tuu perässä, sen sijaan hän huutaa sydäntä raastavasti jos sattumoisin viihtyy lattialla ja äiti erehtyy ottaa askeleenkin pois päin :/
ja niitä askeleita olis vähän pakko joskus ottaa, meillä viisi lasta ja kädet täynnä kotihommia..

No voi toista. Joo, myönnän minäkin hetken ajateluani että joskus on pakko jättää huutamaan.

Hän on mitä ilmeisimmin päättänyt varmistaa että jää perheen kuopukseksi sen verran hankala tapaus ettei ihan heti pääse vauvakuume iskemään, vaikka tottakai aivan ihana ja rakas vaikka hankala onkin

 

[vieras]

Yksi perhepäivähoitaja kerran sanoi että kaikki lapset pukevat viimeistään 3v ja kaikki pukivat hänen hoidokeistaan jo 2v yksin... aloitti pukemisen pienimmästä ja siirtyi isompiin ja site oppivat. karua näin jälkikäteen ajatellen.

No hyvänen aika, ihan kytännöllinen järjestelyhän tuolla pph:lla on ollut? Meinaat, että isommille ensiksi vaatteet päälle ja sitten hikoavat ja odottavat kun nuorempia puetaan??

 

[Kippuravarvas]

Hän on mitä ilmeisimmin päättänyt varmistaa että jää perheen kuopukseksi sen verran hankala tapaus ettei ihan heti pääse vauvakuume iskemään, vaikka tottakai aivan ihana ja rakas vaikka hankala onkin

Ovela siis

 

[joopajoo]

Ap:lle heti alkuun halaus-tiedän mitä tuo on, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Esikoinen oli 2v3kk kuopuksen syntyessä ja kuopuksella heti syntymästä alkaen refluksi, joka paheni pahenemistaan ennenkuin viimein helpotti kun saatiin puolivuotiaalle diagnoosi ja oikea lääkitys. Ja kyllä, illat yksin lasten kanssa oli ennen lääkityksen aloittamista ihan helvettiä. Pienempää ei voinut laittaa lattialle, kaukaloon, eikä myöskään liinaan, koska oksensi tolkuttomasti ja huusi joka paikassa-että venymistä ja melkoista suunnittelua vaativat iltahommat meillä, eikä ne aina putkeen menneetkään. Joskus onnistui sadun lukeminen vauva kainalossa, aika usein ei-eihän sadun kuuntelusta mitään tule, jos toinen huutaa pää punaisena. Joskus taistelin ensin pienemmän nukkumaan, tässä meni helposti tunti, koska vaakatasossa hapot nousi pienen kurkkuun ja huusi eikä pystynyt nukkumaan-isompi katseli tämän aikaa dvd:tä. Erään kerran oli pakko jättää pienempi itkemään sänkyynsä hetkeksi, että sai isomman rauhoitettua nukkumaan. Itku tuli itseltäkin moneen kertaan kun juoksi huoneiden väliä rauhoittelemassa kumpaakin.

Että ei se niin yksinkertaista ole kuin monet tuntuu täällä kuvittelevan. :/

 

[minä]

Jos olet yksin illan lasten kanssa:
Yövaatteet päälle jo ennen iltapalaa.
Isomman iltapala ja hammaspesu.
Pienemmän iltapala ennen tai jälkeen sadun.
Iltasatu. Vauva sylissä ja isompi vieressä

 

[coatrack]

Ei ollut kahdenkaan kanssa sitä toista vanhempaa ja itse nostelukiellossa supistuksien vuoksi. Kas kummasti sitä silti keksii ne keinot kun on pakko En tiedä olisko mulla tullut mieleen että jätänpä hampaat pesemättä ja annan taaperon itse hoitaa iltatoimet..

Nyt sulla ois hyvä tilaisuus jakaa hyväksi havaitsemiasi keinoja ap:lle, jotta hampaidenpesut ja muut ei jäisi välistä.

 

[metsänpeitto]

Että ei se niin yksinkertaista ole kuin monet tuntuu täällä kuvittelevan. :/

Eihän se yksinkertaista ole, mutta voi esimerkiksi koittaa ajoittaa. Isompaa voi auttaa hampaiden pesussa ja iltatoimissa, vaikka vauva olisi sylissä, tuon ikäistä kantaa kuitenkin vielä yhdellä kädellä varsinkin lyhyen aikaa. Ei huutavan vauvan kanssa olekaan mitään järkeä lukea satua, eihän siinä saa vanhempikaan rauhoitettua. Mutta joku välimuoto pitää olla, niin ettei isompi joudu luopumaan kaikesta. Vaan saa esim iltapuuhiin apua, tulee peitellyksi ja saa sitten kuunnella vaikka levyltä satua, tai äiti voi kantaa vauvaa ja laulaa.

 

[joopajoo]

Jos olet yksin illan lasten kanssa:
Yövaatteet päälle jo ennen iltapalaa.
Isomman iltapala ja hammaspesu.
Pienemmän iltapala ennen tai jälkeen sadun.
Iltasatu. Vauva sylissä ja isompi vieressä

Mutta kun se tämä ei vaan toiminut uhmaikäisen 2-vuotiaan ja refluksivauvan kanssa...Ilman refluksia ei varmasti olisi mitään ongelmaa meilläkään ollut iltatoimien ja satujen lukemisen kanssa, mutta refluksin kanssa ei koskaa tiennyt onko pienemmällä huono vai erittäin huono ilta-valitettavan usein ilta oli jälkimmäistä sorttia.

 

[joopajoo]

Että ei se niin yksinkertaista ole kuin monet tuntuu täällä kuvittelevan. :/

Eihän se yksinkertaista ole, mutta voi esimerkiksi koittaa ajoittaa. Isompaa voi auttaa hampaiden pesussa ja iltatoimissa, vaikka vauva olisi sylissä, tuon ikäistä kantaa kuitenkin vielä yhdellä kädellä varsinkin lyhyen aikaa. Ei huutavan vauvan kanssa olekaan mitään järkeä lukea satua, eihän siinä saa vanhempikaan rauhoitettua. Mutta joku välimuoto pitää olla, niin ettei isompi joudu luopumaan kaikesta. Vaan saa esim iltapuuhiin apua, tulee peitellyksi ja saa sitten kuunnella vaikka levyltä satua, tai äiti voi kantaa vauvaa ja laulaa.

Kyllä kuule yritettiin ajoittaa, oltiin sitten miehen kanssa yksin tai kaksin, mutta kipujaan suoraa huutoa huutavan ja oksentavan lapsen kanssa ei valitettavan usein ajoituskaan auttanut. Ei meillä isompi kaikesta joutunut luopumaan, hampaat harjattiin ja satu luettiin tavalla tai toisella kun olin yksin, mutta liikaa joutui esikoinen joustamaan kaksivuotiaaksi.

 

[.]

Jos olet yksin illan lasten kanssa:
Yövaatteet päälle jo ennen iltapalaa.
Isomman iltapala ja hammaspesu.
Pienemmän iltapala ennen tai jälkeen sadun.
Iltasatu. Vauva sylissä ja isompi vieressä

Mutta kun se tämä ei vaan toiminut uhmaikäisen 2-vuotiaan ja refluksivauvan kanssa...Ilman refluksia ei varmasti olisi mitään ongelmaa meilläkään ollut iltatoimien ja satujen lukemisen kanssa, mutta refluksin kanssa ei koskaa tiennyt onko pienemmällä huono vai erittäin huono ilta-valitettavan usein ilta oli jälkimmäistä sorttia.

Mutta voi ne yövaatteet laittaa isommalle jo ennen, kun alkaa pienempää syöttämään... Niin pienempi voi sitten tyhjän mahan kanssa olla vaikka lattialla , sängyllä, sitterissä... Kun tietää, että syömisen jälkeen pienempää ei voi laittaa pois sylistä.
Itselläni on kokemusta. Koska kolmonen oli kova pulauttelija ja itki mahaansa iltaisin. Miehellä oli iltavuoroja..
Iltapalaleivät tein välillä jo alkuillasta jääkaappiin valmiiksi ja yövaatteet laitoin valmiiksi sohvalle.
Satu luettiin joskus jo ennen iltapalaa.

 

[metsänpeitto]

Että ei se niin yksinkertaista ole kuin monet tuntuu täällä kuvittelevan. :/

Eihän se yksinkertaista ole, mutta voi esimerkiksi koittaa ajoittaa. Isompaa voi auttaa hampaiden pesussa ja iltatoimissa, vaikka vauva olisi sylissä, tuon ikäistä kantaa kuitenkin vielä yhdellä kädellä varsinkin lyhyen aikaa. Ei huutavan vauvan kanssa olekaan mitään järkeä lukea satua, eihän siinä saa vanhempikaan rauhoitettua. Mutta joku välimuoto pitää olla, niin ettei isompi joudu luopumaan kaikesta. Vaan saa esim iltapuuhiin apua, tulee peitellyksi ja saa sitten kuunnella vaikka levyltä satua, tai äiti voi kantaa vauvaa ja laulaa.

Kyllä kuule yritettiin ajoittaa, oltiin sitten miehen kanssa yksin tai kaksin, mutta kipujaan suoraa huutoa huutavan ja oksentavan lapsen kanssa ei valitettavan usein ajoituskaan auttanut. Ei meillä isompi kaikesta joutunut luopumaan, hampaat harjattiin ja satu luettiin tavalla tai toisella kun olin yksin, mutta liikaa joutui esikoinen joustamaan kaksivuotiaaksi.

Niih, ja minä kirjoitin että joku välimuoto. Siihen kuuluu sekin että joutuu joustamaan, valitettavasti. Ap:n kuvauksessa se vaan näyttäis menevän niin, että vanhempi joustaa kaikessa. Ja tuon ikäinen on vielä pieni itsekin.