saako täysin tuntematon aikuinen lähestyä lastasi ja missä tilanteessa

tuli tuolta äidinrakkausketjusta ja muista lapsista mieleen. Kun itse tunnen olevani se äiti ja vanhempi aina ja tietyt jutut tulee kaikkien lasten kanssa,
eli menen sanomaan tuntemattomallekin lapselle jos on vaarallisessa tai mahdollisesti vaaralliseksi muodostuvassa tilanteesa. Tai jos vaikka on kaatunut kesällä, niin katon lapsen kanssa naarmua, putsaan ja laitan laastarin jos käsilaukussa on laastaria ja puhdistuspyyheitä. vanhempi saa kotona uudelleen putsata mutta omilla olen oppinut että se laastari joskus jo parantaa tai ainakin vie kipua.
saako lapsillesi tehdä noin ja miten suhtaudut jos vieras puuttuu lastesi tekemisiin?

 

Samaan tapaan olen toiminut. Olen myös neuvonut lapsiani, että jos heillä on joku hätä yksin liikkuessaan ja voi valita kenen ohikulkijan puoleen kääntyä, niin pienten lasten kanssa kulkeva nainen on hyvä valinta. Olen selittänyt, että äiti tai hoitotäti yleensä ymmärtää lapsen hätää ja koittaa auttaa. En tarkoita etteivätkö muut osaisi ja haluaisi auttaa, mutta hätäneuvona tämä on toiminut hyvin.

 

ei muilla mielipiteitä asiaan?

 

ihan toivottavaa on jos esim.lapseni leikkivät ihan tien reunassa että joku varoittaisi tai muussa vastaavassa tapauksessa.ja myös jos lapsi on loukkaantunut niin silloin jos vaikka ohjaisi lapsen kotiin.

 

Saa minun lastani auttaa ja saa niille puhua. Komentaakin saa, jos ovat menossa tekemään jotain vaarallista tai tyhmää.

Mut siitä en tykkää, et joku humalainen yrittää ottaa mun lapsia syliin tai esim. koskea vauvan naamaan kusisilla käsilläänsä. :$ Niinkin on käynyt, onneksi mies oli mukana ja ärähti, että älä koske. Tämä ihanainen rouvashenkilö tietysti loukkaantui ja kirosi. Mutta kun se oli niin likainen, etten mä voinut antaa sen koskea.

Muutenkaan siitä en tykkää, että lapsen kasvoihin kosketaan, varsinkaan tolleen tarkotuksettamasti. Tietty jos on pipi, niin sitten.

 

ei muilla mielipiteitä asiaan?

Minä kerran sain haukut kaupassa, kun vein pienen lapsen neuvontaan, josta hänen isäänsä kuulutettiin. Lapsi oli talvella ison kaupan tuulikaapissa menossa jo ulos, ilman päähinettä, haalari vyötäisille sidottuna ja itkuisena. Kysyin, että hei onko äiti tai isä jossain lähellä, lapsi sanoi että ei tiedä, ei löydä. Mentiin neuvontaan ja siellä myyjä nätisti kyseli,että minkä ikäinen olet ja mikä on nimesi, jotta osasi kuuluttaa. Hetken kuluttua isä tuli kaupasta vihaisena, että mitä te täällä hänen lasta kuulustelette, lapsi olisi osannut mennä autolle, odottakoon siellä, jos eksyy. Lapsi oli kolmevuotias. Minulla tuli kyllä vähän paha mieli tuosta. Ei sen takia, että minulle huudettiin, vaan tuosta ettei isä tuntunut olevan moksiskaan. Mutta myöhemmin ajattelin, että ehkä hän vain säikähti ja siksi ensireaktio oli tuo. Oliko teistä väärin kysyä lapsen nimeä ja ikää? Olisihan sitä voinut kuuluttaa, että pieni punahaalarinen tyttö odottaa.

 

No kyllähän ne kaikki mummot tulee sille juttelemaan... Lapsi toki on niin pieni, että ei hän yksin ole liikenteessä. Mutta kyllä tuntemattomat saavat kieltää (esim hiekkalaatikolla heittelee hiekkaa ja minä en huomaa) ja auttaa tarvittaessa. Käsiksi ei saa tietty käydä, mutta laastarin laitto ei sitä ole.

 

No, lapset on vielä aika pieniä, mutta...

Kyllä mä tykkäisin, että jos apua tarvitsisivat joskus, sitä saisivat, kuten itsekin autoin pientä pyörällä kaatunutta poikaa viime kesänä.

Toivon myös, että jos lapseni tekevät jotain miksi täytyy komentaa enkä itse ole paikalla, niin joku komentaa sitten heitä.

Ja itse komennan myös muita lapsia alvariinsa.

 

Ei 3v saa yksin mennä kaupasta ulos ja vielä parkkipaikalle jossa voi jäädä auton alle!

 

ei muilla mielipiteitä asiaan?

Minä kerran sain haukut kaupassa, kun vein pienen lapsen neuvontaan, josta hänen isäänsä kuulutettiin. Lapsi oli talvella ison kaupan tuulikaapissa menossa jo ulos, ilman päähinettä, haalari vyötäisille sidottuna ja itkuisena. Kysyin, että hei onko äiti tai isä jossain lähellä, lapsi sanoi että ei tiedä, ei löydä. Mentiin neuvontaan ja siellä myyjä nätisti kyseli,että minkä ikäinen olet ja mikä on nimesi, jotta osasi kuuluttaa. Hetken kuluttua isä tuli kaupasta vihaisena, että mitä te täällä hänen lasta kuulustelette, lapsi olisi osannut mennä autolle, odottakoon siellä, jos eksyy. Lapsi oli kolmevuotias. Minulla tuli kyllä vähän paha mieli tuosta. Ei sen takia, että minulle huudettiin, vaan tuosta ettei isä tuntunut olevan moksiskaan. Mutta myöhemmin ajattelin, että ehkä hän vain säikähti ja siksi ensireaktio oli tuo. Oliko teistä väärin kysyä lapsen nimeä ja ikää? Olisihan sitä voinut kuuluttaa, että pieni punahaalarinen tyttö odottaa.

Ihan oikein teit kyllä. Hirveä isä sillä lapsella.
Totta kai sen ikä ja nimi piti kysyä.

 

Ihan oikein teit kyllä. Hirveä isä sillä lapsella.
Totta kai sen ikä ja nimi piti kysyä.

Ehkä heidän autonsa oli ihan siinä eka rivissä ja siellä vaikka äiti vauvan kanssa odottamassa tai jotain muuta loiventavaa. Tai sitten tosiaan vain pelästyi. Toisaalta tosin olisi ihan voinut kuuluttaa ilman sitä nimeäkin, ei vaan heti tullut mieleen.

 

No kyllä mun mielestä 3 vee on liian pieni menemään pakkasela puolipukeissa marketin pihaan, oli siellä auto tai ei. Voi olla vanhempien mielestä hyvä systeemi, mut eihän se kyllä oikeesti ole.. Liian vaarallista. Jokuhan ois voinut esim. napata sen tytön tms. Hyvä että kuulututit tytön, ehkä vanhemmat herää huomaamaan että 3 vee on kuitenkin vielä aika pieni vaikka osaakin jo helpottavan paljon asioita :|

 

kyllä saa, mutta kun puutut jonkun asiaan hyvää tarkoittaen voi saada paskaa silmilleen. olin muutama vuos sitten menossa kukkakauppaan, siinä pihalla oli lapsia pienin jotain alle vuoden vanha istu rattaissa ja siskot ja veljet iältä noin 3-10 vuotiaat. viisi lasta kaikenkaikkiaan. äiti oli mennyt sisälle kukkakauppaan. isommat sit touhus omiaan ja pienin oli jäänyu oman onnensa varaan. läks kiipeämään ulos rattaista ja oli juuri tippumassa asfalttiin päälleen kun tulin paikalle ja nappasin lapsen kiinni. totta kai lapsi arkoi ison äänekkään parkumisen kun säikähti sitä kun meinas tippua ja istä kun vieras ihminen ottaa syliin. siihen sit äiti juoksi kukkakaupasta ja alkoi mua sättimään ja haukkumaan kun menen koskemaan vieraaseen lapseen. sanoin, että olis tippunut asfalttiin, että otin vain kiinni. johon äiti tokas, että mitä sitten hänen lapsensa se olis ollut ja mun ei olis kuulema tarvinnu puuttua asiaan. itse olisin ollu kiitollinen jos joku olis lapsen onnettomuudelta pelastanut.

 

kyllä saa, mutta kun puutut jonkun asiaan hyvää tarkoittaen voi saada paskaa silmilleen. olin muutama vuos sitten menossa kukkakauppaan, siinä pihalla oli lapsia pienin jotain alle vuoden vanha istu rattaissa ja siskot ja veljet iältä noin 3-10 vuotiaat. viisi lasta kaikenkaikkiaan. äiti oli mennyt sisälle kukkakauppaan. isommat sit touhus omiaan ja pienin oli jäänyu oman onnensa varaan. läks kiipeämään ulos rattaista ja oli juuri tippumassa asfalttiin päälleen kun tulin paikalle ja nappasin lapsen kiinni. totta kai lapsi arkoi ison äänekkään parkumisen kun säikähti sitä kun meinas tippua ja istä kun vieras ihminen ottaa syliin. siihen sit äiti juoksi kukkakaupasta ja alkoi mua sättimään ja haukkumaan kun menen koskemaan vieraaseen lapseen. sanoin, että olis tippunut asfalttiin, että otin vain kiinni. johon äiti tokas, että mitä sitten hänen lapsensa se olis ollut ja mun ei olis kuulema tarvinnu puuttua asiaan. itse olisin ollu kiitollinen jos joku olis lapsen onnettomuudelta pelastanut.

:headwall: Hulluja...

 

kyllä saa, mutta kun puutut jonkun asiaan hyvää tarkoittaen voi saada paskaa silmilleen. olin muutama vuos sitten menossa kukkakauppaan, siinä pihalla oli lapsia pienin jotain alle vuoden vanha istu rattaissa ja siskot ja veljet iältä noin 3-10 vuotiaat. viisi lasta kaikenkaikkiaan. äiti oli mennyt sisälle kukkakauppaan. isommat sit touhus omiaan ja pienin oli jäänyu oman onnensa varaan. läks kiipeämään ulos rattaista ja oli juuri tippumassa asfalttiin päälleen kun tulin paikalle ja nappasin lapsen kiinni. totta kai lapsi arkoi ison äänekkään parkumisen kun säikähti sitä kun meinas tippua ja istä kun vieras ihminen ottaa syliin. siihen sit äiti juoksi kukkakaupasta ja alkoi mua sättimään ja haukkumaan kun menen koskemaan vieraaseen lapseen. sanoin, että olis tippunut asfalttiin, että otin vain kiinni. johon äiti tokas, että mitä sitten hänen lapsensa se olis ollut ja mun ei olis kuulema tarvinnu puuttua asiaan. itse olisin ollu kiitollinen jos joku olis lapsen onnettomuudelta pelastanut.

No jo on kummaa käytöstä Jos siis näkee että jonkun lapsi on juoksemassa auton alle niin kiinni ei pidä ottaa, katella vaan että sinne se nyt juoksee auton eteen, näittekö? :/

 

Asian takia saa lähestyä. Jos meidän lapsi törttöilee, saa vieraskin puuttua asiaan asiallisesti ja toki toivonkin ihan että jos lapseen sattuu etä itse ole heti paikalla, joku antaisi sen ensimmäisen avun. Muutenkin, vaikka maailma on paha paikka, en suostu hysteerisesti pelkäämään ja sen takia sulkeutumaan tynnyriin. Lapsille kun on rehellinen ja avoin eikä aliarvioi lapsen älyä ja tilannetajua niin jokaista vierasta ei tarvitse lähtökohtaisesti pelätä.

Vähän tietysti tämä on sellainen veteen piirretty viiva.

 

Ihan oikein teit kyllä. Hirveä isä sillä lapsella.
Totta kai sen ikä ja nimi piti kysyä.

Ehkä heidän autonsa oli ihan siinä eka rivissä ja siellä vaikka äiti vauvan kanssa odottamassa tai jotain muuta loiventavaa. Tai sitten tosiaan vain pelästyi. Toisaalta tosin olisi ihan voinut kuuluttaa ilman sitä nimeäkin, ei vaan heti tullut mieleen.

se lapsihan oli itkuinen. hädissään.
eikä 3 v voi eikä sen ikäinen edes saa olla niin omatoiminen, että eksyessään saa tai osaa mennä parkkipaikalle autolle??!! "jos meidän 3v on niin typerä että menee eksymään kauppakeskuksessa, niin selviytykööt itse, kyllä se osaa itsensä kotiin hoitaa jos kerran osaa eksyäkin" - isin ajattelutapa, niinkö???

 

Jos lapseni ovat vaarassa (purjehtivat esim. pakastimella lähipurolla) toivon totisesti jonkun puuttuvan asiaan.
Jos lapseni ovat pahanteossa kiusaamassa ihmisiä tai eläimiä, niin toivon että joku tulee ja viheltää pelin poikki.

Itse olen mm. antanut euron bussirahansa hukanneelle 10-vuotiaalle, auttanut ventovierasta pientä kiinnittämään pyöräilykypärän, huutanut yhden kerrostaloalueen pihalla henkensä uhalla potkulautailevalla poikaporukalle ja vienyt pieniä erilaisissa paikoissa infoon josta heidän äitiä ja isää on kuulutettu jne.

 

ihan toivottavaa on jos esim.lapseni leikkivät ihan tien reunassa että joku varoittaisi tai muussa vastaavassa tapauksessa.ja myös jos lapsi on loukkaantunut niin silloin jos vaikka ohjaisi lapsen kotiin.

Asumme omakotialueella, tie on kapea eikä siinä ole jalkakäytävää. Naapurin lapset leikkivät omien kotitalojensa edessä olevassa aika syvässä ojassa. Kesällä ja talvella. talvella rakentelevat siihen kaikkea mitä esim. viime talven vähäisistä lumista pystyi ja jättivät lumilapionsa.

Lapset leikkivät siinä ojassa ajoradan vieressä ihan vanhempiensa luvalla. Pitäisikö minun tehdä tästä lastensuojeluilmoitus?

 

Mä huusin yhden kerran kurkku suorana kauempaa,että "Hei kenen lapsi tuolla on menossa tielle!" Keskustassa vilkasliikenteisellä paikalla äiti seisoo autonsa vieressä ja mietiskelee ties mitä kun n. 1,5 itsekseen juoksentelee tietä kohti. Ihan kauhelta näytti kun äiti sai viime hetkessä napattua lapsen puvusta kiinni ettei auton alle jäänyt.
Kyllä mulla adrenaliinit nousi ja ääni kohosi koska oli itse niin kaukana etten juoksemallakaan ois paikalle itse ehtinyt!! Äiti nappas lapsen äkkiä autoon ja kaasutti paikalta. Varmaan säikähti tottakai itsekin, ymmärrän täysin, mutten ymmärrä tuollaista,että noin pieni lapsi yksin kävelee kaupungin keskustassa- kädestä pitää aina pitää kiinni, ne on niin nopeita liikkeissään kuitenkin,eivätkä ymmärrä vielä vaaraa!!
Nähtävästi äiti oli kävellyt auton luo odottamaan lasta ja sit ajatuksissaan hetken oli ja siinä silmän räpäyksessä lapsi jo väärään suuntaan juoksikin.

Sorry, tää paasaus,mut vieläkin sielun silmin nähtynä tilanne saa tunnekuohun aikaan. Mitä oisitte itse tehneet? En muuta voinut kuin huutaa, että äiti älyää!

 

Mä huusin yhden kerran kurkku suorana kauempaa,että "Hei kenen lapsi tuolla on menossa tielle!" Keskustassa vilkasliikenteisellä paikalla äiti seisoo autonsa vieressä ja mietiskelee ties mitä kun n. 1,5 itsekseen juoksentelee tietä kohti. Ihan kauhelta näytti kun äiti sai viime hetkessä napattua lapsen puvusta kiinni ettei auton alle jäänyt.
Kyllä mulla adrenaliinit nousi ja ääni kohosi koska oli itse niin kaukana etten juoksemallakaan ois paikalle itse ehtinyt!! Äiti nappas lapsen äkkiä autoon ja kaasutti paikalta. Varmaan säikähti tottakai itsekin, ymmärrän täysin, mutten ymmärrä tuollaista,että noin pieni lapsi yksin kävelee kaupungin keskustassa- kädestä pitää aina pitää kiinni, ne on niin nopeita liikkeissään kuitenkin,eivätkä ymmärrä vielä vaaraa!!
Nähtävästi äiti oli kävellyt auton luo odottamaan lasta ja sit ajatuksissaan hetken oli ja siinä silmän räpäyksessä lapsi jo väärään suuntaan juoksikin.

Sorry, tää paasaus,mut vieläkin sielun silmin nähtynä tilanne saa tunnekuohun aikaan. Mitä oisitte itse tehneet? En muuta voinut kuin huutaa, että äiti älyää!

Hyvin tehty. Sitääitiä luultavasti hävetti se tilanne, eikä se halunnut, että joku tulee sanomaan jotain. Sen lapsen henkihän siinä tilanteessa oli kaikkein tärkein.

 

Piika-äidin kirjoituksesta muistui mieleen tapaus länsi-vantaalla myyrmannin oven edessä.

Seisoin Paalutorilla ja odotin yhdessä muiden aikuisten kanssa pääsyä ennakkonäytökseen leffateatteriin (on samassa rakennuksessa kuin kirjasto). Kello oli kait jotain 19 tai vastaavaa, mutta meitä odottajia oli paljonlaisesti ja sitten tietysti kaikkii muut ihmiset mitä siinä oven edessä tulee ja menee ja seisoskelee.

Siihen tuli kakaralauma, noin 12-vuotiaita, jotka alkoi uhittelee aran oloiselle tytölle. piirittivät, uhkailivat. Taisivat aloittaa tönimisenkin. Hetken ihmettelin, sitten puutuin tilanteeseen. En muista mitä sanoin, mutta tyttö lähti pois paikalta, joukon päämelskaaja oli lyhyenläntä 12 v tyttö, joka oli maalannut silmänsä mustaksi kajalilla jne, alkoi huutaa että tiiätsä mitä se on tehnyt, haukkunut mua /jotain toista huoraksi koulussa jne jne. Sanoin että ihan sama mitä on tehnyt, mikään ei oikeuta lyömään toista. asiat pitää pystyä selvittää puhumalla.
Kun lapset eivät alkuun meinanneet uskoa, että jättäisi rauhaan sen tytön, sanoin, että voidaan tämä hoitaa toisellakin tapaa, voin minä kutsua tähän vartijankin. Se säikäytti, ja sitten kun olin puhelimessa, soitin miehelle, lapset säikähti. Ja kun mun mies, liki kaksimetrinen, harteikas ja siiliksi päänsä ajellut partasuinen äijä tuli, lapset oli jo peloissaan, että nyt TUO tulee nyt se soittaa tänne poliisit.

Tilanne oli minulle uusi ja outo, vähän pelottavakin, mutta en näyttänyt sitä ja pysyin koko ajan älyttömän rauhallisena ja järkevänä, enkä mennyt mukaan niihin kakaroiden selittelyihin, pysyin järkähtämättömänä kannassani, että hakkaamalla ei asioita hoideta, tai että jos tiedät että valehtelee, niin mitä sitten, anna olla, sinähän tiedät mikä on totuus.

Kummallista oli se, ettei kukaan, ei kukaan, puuttunut tilanteeseen!! He olisivat kait katsoneet kun parikymmentä varhaisteiniä alkaa muljuttaa yhtä hentoa onnettoman ja kiltin näköistä tyttölasta!

 

Muistui mieleen kertoma on kyllä arkipäivää jokapaikassa...todella ihmettelen onko suomessa enää yhteisöllisyyttä ollenkaan kukaan ei välitä kuin omista asioistaan eikä halua,että muut puuttuvat heidän asioihinsa. Siksihän noita teinihakkaajia jotka keski-ikäisiä hakkailee illanpimeydessä on pilvin pimein kohta kun kukaan ei koskaan rajoita teinien väkivaltaistakäytöstään siinä vaiheessa kun siihen vielä vosi puuttua ja käytöksen suuntaa muuttaa pysyvästi.