Hauskin on se että meillä miehen kanssa jotain voi sanoa kerran vuodessa ja olikin ehkäisy, silti. Sterilisaation en tee. Mutta jotain on keksittävä. Tämä oli sellainen shokki mulle että edelleen en voi kovin hyvin. Alussa itkin ja ajattelin aborttia, siksi kun olen kiireinen ja minulla jo on 4 lasta jotka vaati muuta kun ikuisesti kiireistä äitiä, sekä tämä sama pahaa olo mitä todellakin ei ole mitenkään helppo mulle, mutta abortti kuitenkin en voinnut tehdä, liian raskas juttu ja tiedän kärsin loppu elämän asti, niin kai parempi vielä kärsiä se 5,5 kuukautta, sellainen tarkoitus on sitten että tämäkin vauva halua tulla maailmaan. Rankkaa kirjoittaa abortista ja joku voi ajatella miten omasta lapsesta niin voi puhua. Mutta en ole täydellinen ihminen, täydellisten ajatusten kanssa, enkä robotti joka ei voi kun lapsia tehdä ja terveys silti aina hyvää, valitettavasti se on rankkaa mulle fyysisesti kuin psyykkisesti. Mutta jos se alku olo edes paranee niin koko tilanne kai sitten helpompi hyväksyä.