Saako pettäjä anteeksi?

[Pettäjä(kö)]

Olemme olleet rakkaani kanssa reilun pari vuotta nyt yhdessä, siitä puolitoista vuotta avoliitossa ja paria kuukautta vaille vuoden kihloissa. Kysyisin mielipidettänne melko arkaluontoiseen asiaan. Ensinnäkin: onko teitä ketään koskaan petetty? Oletteko ite pettäneet? - ja miten näistä selviää molemmat osapuolet. Itse tuossa taannoin kesällä tein varmasti elämäni suuimman virheen. Annoin meidän yhteisen "ystävän" ns. käyttää vakavaa humalatilaani hyväkseen ja näin päädyimme suutelemaan kun miehin ei ollut maisemissa. Tajusin koko "session" ajan, että se on hyvin väärin. En ymmärrä miksi jatkoin vaikka minua ällötti sen koko ajan aivan suunnattomasti ja toivoin vain että se on ohi kun olen niin huono sanomaan ei.. Kaipaan aina hyväksyntää ja huomioo läheisiltäni. Tätä herraa ei läheiseksi voi kutsua kun oli kutenkin itse selvemmässä mielentilassa, minä sammumispisteessä. Asia meinasi mennä ihan seksiin asti kunnes havahduin ja tajusin mitä olin tekemässä. Sanoin jyrkän ein ja onneksi hän tajusi sitten itekin.
Tietenkin olin järkyttynyt, minä niin pettämistä vastaan oleva naishenkilö. Itkin ja ajattelin jo päivieni päättämistä kun ajattelin soittaa rakkaalleni ja kertoa mitä tapahtui. Eihän siitä sitten mitään tullut kun itkin ja itkin vain puhelimeen. Yritin tosissani kertoa hänelle, mutta tiesin kuinka hän tästä murtuu. En vain pystynyt vaikka tiesin että kerrottavahan se on. Seuraavana aamuna kovasta kankkusestani selvittyäni päätin, että asia tulee kuitenkin joskus ilmi näín pienessä kylässä, joten jätin asian kertomatta vaikka omatuntoa painoi niin että pää meinasi haljeta- muustakin kuin krapulasta. Seuraava kuukausi menikin sitten itkeskellessä ja manatessa tyhmyyttään - tietenkin rakkaaltani salaa, en halunnut aiheuttaa hänelle huolta ja murhetta. Sitten koitti syksy ja masennuin, osa syynä pettämiseni, jota jouduin kantamaan sisälläni. Sitten masentui rakkaani kun hän ei tiennyt mikä minun on ja syytti itseään. No, sitten kun kaikki näytti taas olevan hyvin, tämä pommi iskettiin täysin vasten hänen kasvojaan. Kun hän tätä asiaa minulta kysyi niin tottakai myönsin, koska päätin silloin että en ala asiaa kieltämään. Arvaamani mukaan mieheni murtui aivan täysin, niinkuin minäkin hänelle aiheuttamastani tuskasta.
Nyt olemme ns. asumuserossa. Kultani haluaa vielä yrittää, mutta tarvitsee aikaa, jota hänelle annan. Olen käynyt tässä muutaman päivän aikana jo lähes kuoleman porteilla, tuskani on aivan suunnaton enkä epäile hänen tuskaansa alkuunkaan!! En vain ymmärrä miten ihminen voi näin mokata.. Kultani on elämäni tärkein ihminen ja viimeinen, jota halusin satuttaa. Mutta näin kuitenkin kävi. En välttämättä halua anteeksiantoa, vain sitä että kultani voisi taas olla onnellinen ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.

 

[Huono ihminen?]

Nyt haluaisin kysyä kysyjän ikää? Itsekin 2-kymppisenä olin sitä mieltä, että ei saa edes katsoa vieraita miehiä, mutta nykyään en pidä "normaalia" suutelua pettämisenä. En nyt sentään tekisi sitä puolison silmien edessä, mutta joskus harvoin tapahtuvana en anna asialle suurtakaan arvoa.

Niin ja en vetäisi herneitä nokkaan, jos kuulisin mieheni tekevän samoin. Suuteleminen ei olisi meillä syy eroon.

 

[Pettäjä(kö)]

Juu tota tota, itse ajattelin ihan samaa että taitaapi tämä meidän nuori ikä olla osa syy asian vakavuuteen. Olen itse 19 ja kultani 18.

 

[Zii]

Olisit tunnustanut heti. Mitä myöhemmin totuus tulee ilmi, sitä vaikeampaa sitä on sulatella. Sinä et antanut miehellesi silloin aikanaan mahdollisuutta käsitellä asiaa ja miettiä miten hän siihen suhtautuu. Hän ei voinut valita antaako anteeksi vai ei, koska häneltä ei kysytty. Ainut keino olla satuttamatta toista valehtelulla on, että hän kuolee asiasta tietämättömänä.

Mutta tämähän on vain minun näkemykseni...

 

[aiwa]

olen itse elänyt suhteessa jossa mies petti minua useamman vuoden ajan. tätä en koskaan tule antamaan anteeksi, en hänelle vaikka hyvissä väleissä muuten olemme enkä myöskään itselleni koska olisi pitänyt tajuta että olen paljon onnellisempi muualla kuin siinä suhteessa. itse olen päättänyt että se kenen kanssa mä elän, sitä en petä. jos mieli tekee vieraisiin niin sitä ennen poikkastaan suhde.

mutta missä menee sen pettämisen raja? tähän on varmaan niin monta vastausta kuin on lukijaakin. ja se teidän olisi hyvä ollut kenties keskustella jo aiemmin. toisia ei hetkauta vaikka vähän pussailisikin jotain vierasta, toisilla keittää jo siinä vaiheessa kun toinen pikkuisen vilkaiseekin vastakkaista sukupuolta. ja toi että on tooooosi humalassa, luulisi pikkuisen lieventävän asia, kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa viinan piikkiin.

jos mun nykyinen mies menisi oikein kunnolla imuttamaan jotain toista naista ja se homma kuitenkin jäisi siihen, niin siinä vaiheessa mä olisin valmis antamaan toisen mahdollisuuden mutta tuskin enään kolmatta. jos he päätyisivät sänkyyn, anteeksi en antaisi koska se sattuu tosi paljon.

luottamus on ansaittava, myös sinun mutta yrittänyttä ei laiteta. mä luulen että se että olet jättänyt asian kertomatta loukkasi miestäsi vielä enemmän kuin se että sä suutelit toisen kanssa.
toivottavasti asianne selviävät ja pääsette etäänpäin elämässänne, joko yhdessä tai erikseen =)

 

[Pettäjä(kö)]

Voi kun asia olisi noin yksinkertainen.. Kyllähän sitä yritin, mutta on se vaan niin vaikeaa sanoa toiselle jotain sellaista minkä tietää satuttavan. Eli enää ei ole mitään mahdollisuutta saada anteeksi?

 

[Pettäjä(kö)]

Juu, puhuimme asiasta jo suhteemme alkumetreillä ja hän sanoi jo silloin, ettei tule hyväksymään edes yhtäkään pusua. Itse olen taas ehkä vähän vapaamielisempi ja oma rajani kulkee siinä, ettei sänkyyn mennä. Eihän tämä tietenkään oikeuttanut mua tekeen mitä tein, mutta tajuapa se sillä hetkellä. Kuuntelin tällöin ehkä vähän liikaa ystäviäni, jotka sanoivat että varmaan parempi etten kertoisi vaikka itse tiesin, että olis parasta kertoa, mutta olin liian raukka. Ja kun asiaa tarpeeksi kauan lykkäsin, ajattelin että se on jo myöhäistä. No saapi nähdä kuinka käy. Pääasia on että miehini saisi vielä joskus elämänsä nurkasta kiinni ja voisi luottaa naisiin - jos ei minuun, niin sitten johonkin toiseen. Kunhan on onnellinen.

 

[Idotea]

Minäkin pidänn tässä tapauksessa suurempana rikosta sitä, ettet kertonut kuin itse tekoa. Humalatilaasi käytettiin hyväksi, etkä edes itse halunnut. Se on ihan eri juttu kuin jonkin salarakkaan pitäminen. Jos kerran tiesit, että asia tulee ilmi niin olisi ehdottomasti kannattanut kertoa itse heti.

Mutta tehty mikä tehty. Jos olisin poikaystäväsi niin antaisin sinulle uuden tilaisuuden, niin paljon lieventäviä asianhaaroja tuossa mielestäni on. Yritä puhua hänen kanssaan tai kirjoita vaikka jos puhuminen ei onnistu.

 

[Pettäjä(kö)]

Niinpä, tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisi. Ehkä olisin nyt viisastuneempana tehnyt toisin, KAIKEN! Uskon, että poikaystäväni saatta pystyä jatkamaan kanssani, onhan meillä kuitenkin niin paljon ihania asioita takana ja vielä toivottavasti edessä päinkin, mutta en usko että helposti anteeksi saan vaikka olen yrittänyt puhua ja hän on kyllä ymmärtänytkin, mutta onhan se varmasti vaikea antaa asiaa anteeksi. On nää kyllä sit vaikeita asioita. Kyllä ihmisenä olo on hankalaa..

 

[ruskeatukka(a)netti. fi]

Saattaisin voida antaa pettäjälle anteeksi ja jatkaa hänen kanssaan, miljoonasta asiasta riippuen, mutta valehtelijan kanssa en. Valehtelu sisältää myös tuon, ettei kerro pettämisestä.

 

[Pettäjä(kö)]

Hyvin ymmärrettävää. Eipä tässä voi muuta kun nyökkäillä ja tajuta koko ajan enemmän ja enemmän kuinka väärin oon tehnyt. En tullut silloin ajatelleeksi että valehtelen.. Mutta tottahan se on. Joka sana.

 

[kuule]

Jos suhteenne tuohon kaatuu, niin sen pitääkin kaatua.
Aika ison asian olette tehneet kysymyksestä.

Kyllä sinusta näkee miten pahoillasi olet tapahtuneesta; jos se ei miehelle riitä, niin anna mennä.

Ette ilmeisesti pääse eteenpäin ja olette hysteerisesti kuin maailmanlopussa, mitä se ei missään tapauksessa ole.

 

[Pettäjä(kö)]

Sanopa tuo miehelleni. Olen yrittänyt hänelle hokea, että jos minulla olis taipuvaisuutta (jos sitä nyt siksi voi kutsua) pettämiseen niin olisin tasan tämän puolen vuoden aikana jo pettänyt. Ehkä sain vain niin kovan kolauksen omaantuntooni jo tuosta kerrasta etteipä tule enää mieleenkään pettää uudelleen. Viinakaan ei enää maistu samalla lailla ja osaan ottaa kohtuudella jos mieheni ei ole paikan päällä. Mutta no, saas nyt nähdä kuinka käy.

 

[kuule]

Lopeta hokeminen miehellesi, mielestäni asia on tullut hänelle selväksi ja pallo on hänellä. Yritä elää ihan normaalisti ja yritä unohtaa asia, enkä poika (mies) tajuaa asian suhteellisuuden, jos ei tajua, niin älä ole surullinen; olisitte törmänneet myöhemmin kiistaan, joka johtaisi samaan tulokseen. Anteeksiantaminen ja ymmärrtäminen ovat inhimillisiä ominaisuuksia ja aivan vältäämättömiä tulevalla puolisolla.

Tilanne ei ole kohdallasi ollenkaan paha; se antaa suuntaa.

Tsemppiä.

 

[kuule]

korjaus:
ehkä poika tajuaa...

 

[Pettäjä(ko)]

Niin no, eipä tässä voi muuta kuin odottaa, antaa ajan kulua ja parantaa haavat. Toivoisin vaan, että hän olisi taas onnellinen.. voisin sitten ehkä itekin hieman hengähtää ja ajatella positiivisimpiakin asioita. Oon tehnyt pahimpani ja parhaimpani asian eteen, joten eipä täsä tosiaan voi muuta kun odotella lopullisista "tuomioo". Asumuseroa on jatkunut nyt melkeinpä viikon.. Mitä nyt välillä hän on halunnut pedin lämmittäjää eli kelpaan päivisin viereen, mutta iltaisin saan hipsiä takaisin äiteni luokse.Mikä jurppii mua tajuttomasti. Ensinnäkin a) hän sanoi, ettei varmaan enää pysty koskemaan muhun, mutta silti kelpaan sänkypuuhiin ja toisekseen b) jurppii asustella äipän nurkissa kun tiedän, että kotimme on kuin pommin jäljiltä jos sinne nyt joskus enää pääsen, vaikka yhteinenhän se on. Kai tää tilanne tästä..

 

[Pettäjä(kö)]

Mutta päätin, etten mene hänen luokseen enää vaikka pyytää, siis ennenkuin ollaan saatu asiat kondikseen. Vaikuttaa se sit suuntaan tai toiseen, mutten halua olla vain pelkkä sänkykaveri.

 

[kuule]

Niin no, eipä tässä voi muuta kuin odottaa, antaa ajan kulua ja parantaa haavat. Toivoisin vaan, että hän olisi taas onnellinen.. voisin sitten ehkä itekin hieman hengähtää ja ajatella positiivisimpiakin asioita. Oon tehnyt pahimpani ja parhaimpani asian eteen, joten eipä täsä tosiaan voi muuta kun odotella lopullisista "tuomioo". Asumuseroa on jatkunut nyt melkeinpä viikon.. Mitä nyt välillä hän on halunnut pedin lämmittäjää eli kelpaan päivisin viereen, mutta iltaisin saan hipsiä takaisin äiteni luokse.Mikä jurppii mua tajuttomasti. Ensinnäkin a) hän sanoi, ettei varmaan enää pysty koskemaan muhun, mutta silti kelpaan sänkypuuhiin ja toisekseen b) jurppii asustella äipän nurkissa kun tiedän, että kotimme on kuin pommin jäljiltä jos sinne nyt joskus enää pääsen, vaikka yhteinenhän se on. Kai tää tilanne tästä..

No mietipäs vähän. Ei sinun pidä suostua mihinkään sänkyhommiin, jos seura ei muuten kelpaa. Jätkähän pettää itse, kun käyttää hyväkseen. Ei muuta kuin äidin luokse vain, sieltä on hyvä suunnitella tulevia. Sinulta vaaditaan nyt lujuutta, poika osoittaa halunsa jatkaa, mihinkään puolinaiseen ei kannata suostua. Sanot seuraavalla kerralla hänelle, että olet pyytänyt anteeksi ja jos se ei riitä, niin ei voi sitten mitään. Unohda se kaveri, jos hän ei tule vastaan, usko, että se on sinun parhaaksesi. Itse antaisin sinulle anteeksi, mutta minä en olekaan possu.

 

[Pettäjä(kö)]

Jotenkin vaan tuntuu, että mun on vaan pakko suostua ja tehdä kaikkeni et se antais anteeks... Mutta nyt alkaa tuntuu siltä, että kyllä mullakin on pakko joku ihmisarvo olla eikä heti tarvitse alkaa kohtelee kun jotain yleistä huoraa jos kerran pettää ja HUOM. KATUU! mutta kaikilla on oma näkemyksensä/kokemuksensa asiaan, tämä on mun. Itse en ehkä käyttäisi itseäni sanaa pettäjä, ennemminkin vaikka sitten mokaaja.

 

[kuule]

Jotenkin vaan tuntuu, että mun on vaan pakko suostua ja tehdä kaikkeni et se antais anteeks... Mutta nyt alkaa tuntuu siltä, että kyllä mullakin on pakko joku ihmisarvo olla eikä heti tarvitse alkaa kohtelee kun jotain yleistä huoraa jos kerran pettää ja HUOM. KATUU! mutta kaikilla on oma näkemyksensä/kokemuksensa asiaan, tämä on mun. Itse en ehkä käyttäisi itseäni sanaa pettäjä, ennemminkin vaikka sitten mokaaja.

Et sinä ole pettänyt, se on aivan selvä asia. Jos sinä olisit pettänyt kännissä suudellessa, niin mitä se on kun mennään suunnitelmallisesti sänkyyn. Kysyn vaan. Kyllä petoksessa pitää olla henkisesti mukana ja teko pitää olla vakava; suutelu ei ole sitä sinun tapauksessasi.

Jatka tältä pohjalta, olet joutunut kärsimään ihan turhaan ja turhasta asiasta.
Tsemppiä

 

[Pettäjä(kö)]

Yritetään ja toivotaan parasta.
Kiitos vastauksistasi, ne on helpottaneet oloani ehkä jo asteen enemmän eli voiton puoella ollaan. Eiköhän se elämä tästä ala pian maistuun taas paskan sijaan mantsikalle.

 

[Pettäjä(kö)]

Elämä on liian lyhyt vihanpitoon.. Koskaan ei voi tiedä milloin on viimeinen päivä.. Mieluiten viettäisin ne päivät rakkaiden ihmisten kanssa kun taas heidän kanssa riidellen, sillä jos se toinen joutuukin lähtemään niin mieluummin olisi varmasti halunnut sanoa rakastavansa kuin jotain muuta. Tämä on oma pointtini!! Eli jos mieheni olisi pettänyt niin pystyisin antamaan hänelle anteeksi. Elämä on vain liian lyhyt ja jokainen päivä on elettävä kuin viimeistä! Ottakaa kantaa.

 

[berttas]

Kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot miten suuria omantunnon tuskia tekosi on aiheuttanut ja kuinka kadut tapahtunutta ja tekisit sen tekemättömäksi jos voisit. Jos teidät on yhteen tarkoitettu, ei suhde voi pelkkään pussailuun kaatua. Toisaalta en kyllä hyväksykään tekoasi, vaikka samaa niin valitettavan moni harrastaakin. Kokoa kuitenkin itsesi. Sinä lähdit mukaan pussailuun. Sinä et ollut mikään uhri. Ota vastuu teostasi. Anna kirje pojulle kun lähdet äidin luokse, älä jää selittelemään sitä. Älä suostu pelkkään seksiin. Anna pojalle sulattelutaukoa vaikka yhden päivän verran ja sinä päivänä et suostu minkäänlaiseen tapaamiseen. Sitten menet takaisin kotiin ja kysyt että jäänkö tänne asumaan vai lähdenkö lopullisesti pois.

 

[Pettäjä(kö)]

Olisipa kaikki noin yksinkertaista. Olen monet kerrat selittänyt asian poitsulleni, toisinaan hän ei halua edes kuunnella, joten jätän asian siihen. Toisinaan sitten hän taas kyselee asiasta ja vastaan tottakai rehellisesti, eipä tässä enää mitään hävittävää ole. Uskon, että hän tietää kuinka pahoillani olen, sillä en ole pystynyt muuta kuin itkemään asian tultua ilmi, eli kokonaiseen viikkoon en ole muuta tehnyt. Ja sitten kun hän on halunnut nähdä niin olen tyhmänä mennyt vaikka tiedän että olisi fiksumpaa olla erossa kunnolla. Sitten se johtaa aina siihen yhteen asiaan ja eipä se minua sinänsä haittaa, saanhan ainakin jollain lailla olla kultaani lähellä. Kova ikävä on hänen kainaloonsa muutenkin kun sänkypuuhien merkeissä, mutta aika näyttää onko se paikka vielä varattu minulle vai viekö sen joku muu. Toisaalta en kyllä ansaitse hänen rakkauttaan enää..

 

[lilliputtilutti]

Olisipa kaikki noin yksinkertaista. Olen monet kerrat selittänyt asian poitsulleni, toisinaan hän ei halua edes kuunnella, joten jätän asian siihen. Toisinaan sitten hän taas kyselee asiasta ja vastaan tottakai rehellisesti, eipä tässä enää mitään hävittävää ole. Uskon, että hän tietää kuinka pahoillani olen, sillä en ole pystynyt muuta kuin itkemään asian tultua ilmi, eli kokonaiseen viikkoon en ole muuta tehnyt. Ja sitten kun hän on halunnut nähdä niin olen tyhmänä mennyt vaikka tiedän että olisi fiksumpaa olla erossa kunnolla. Sitten se johtaa aina siihen yhteen asiaan ja eipä se minua sinänsä haittaa, saanhan ainakin jollain lailla olla kultaani lähellä. Kova ikävä on hänen kainaloonsa muutenkin kun sänkypuuhien merkeissä, mutta aika näyttää onko se paikka vielä varattu minulle vai viekö sen joku muu. Toisaalta en kyllä ansaitse hänen rakkauttaan enää..

Jos nyt anelet ja suostut pelkäksi panoksi, et tule koskaan saamaanhäenltä kunnioitusta ja suhde tulee kaatumaan siihen, tai sitten olet voimattona vuosikaudet.
Nyt tyttö: Ota itseäsi niskasta kiinni ja pysy pois sen pojan luota ennen kun hän anelee sinut takaisin. Mitä enemmän "roikut" hänessä, sen enemmän hän sinua halveksuu. Jatka elämääsi pää ystyssä. Jos teidät on toisillenne tarkoitettu, hän saa luvan alkaa kunnioittamaan sinua ja antaa anteeksi tapahtuneesta huolimatta.