Saako naisella olla kavereita jos hän on parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja utelenpa tätä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
1. Nuori nainen rakastuu. Mies on ihana.
2. Nuori nainen ja mies muuttavat yhteen.
Pidetään illanistujaisia.
Mukana miehen opiskelukavereita tyttöystävineen.
Nuori nainen ystävystyy kaikkien kanssa.
3. Nuori nainen haluaa kutsua ystävättäriään kylään.
Ystävättäret tulevat. Kaikki menee hienosti.
Mies jää kotiin, tyttöporukka lähtee juhlimaan keskenään.
4. Ystävättäret lähtevät koteihinsa. Oli kivaa nähdä pitkästä aikaa.
5. Mies haukkuu kaikki ystävättäret:
yksi on euroopan omistaja, toinen hihhuli ja kolmas muuten vain kamala.
Ystävättäret eivät enää ole tervetulleita hänen kotiinsa.
Lopuksi mies haukkuu nuoren naisen, miten tämä on päällekäyvä,
ja miten tämä järjestää kaikki juhlatkin niin,
ettei kukaan muu kehtaa järjestää mitään kun meillä on seitsemän sortin tarjottavat.
6.Ystävätär soittaa ja pyytää kylään.
En pääse, mies keksii juuri sillä hetkellä muuta...
7. Vähitellen välit ystävättäriin viilenevät.
8. Nuoren naisen mustamaalaamiskampanja miehen ystäville ja vaimoille by mies.
...
...
9. Avioero
10. Miehen ystävien vaimot ovat tukena,
tuki loppuu vähitellen, miehet laittavat vaimonsa kuriin...
....
....
11. Omat harvat vanhat ystävät vähitellen kehiin takaisin
12. Parhaalla ystävättärellä uusi mies, joka ei siedä ystävättären ystävättäriä
...

Uskokaa tai älkää, ellit.
Tämä tarina on täysin tosi.

Nyt entisellä nuorella naisella uusi mies.
Ihmettelee, miksi naisella on ystäviä niin vähän.


 
Ei siis ollut edes miespuolisista kavereista..eli kysymyksesi on entistä hullumpi. Saako teidän mahd. lapsilla olla kavereita vai pitääkö niiden seurustella vain vanhempiensa kanssa?
Mä olen ihan aidosti tosi ihmeissäni, pitääkö joissakin parisuhteissa toisen osapuolen kysyä lupaa saako tavata kavereitaan? Ei sellainen ole parisuhde, se on holhoajan ja holhottavan suhde.

 
minä en oikeastaan yhtään ihmettelesitä, että ei luoteta. Kyllä tänä päivänä naisten moraali on tasolla nappi ja kivi. Oikeastaan tällaiset naiskerhot kokoontuu vain mustamaalatakseen miehiään ja vertaillakseen näiden miehisiä ominaisuuksia. Jos tuossa porukassa ei lähde mukaan mollaamaan miestään, niin on outolintu. Samoin on pettämisen hyväksyminen; huonossa suhteessa pitää pettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no niin:
minä en oikeastaan yhtään ihmettelesitä, että ei luoteta. Kyllä tänä päivänä naisten moraali on tasolla nappi ja kivi. Oikeastaan tällaiset naiskerhot kokoontuu vain mustamaalatakseen miehiään ja vertaillakseen näiden miehisiä ominaisuuksia. Jos tuossa porukassa ei lähde mukaan mollaamaan miestään, niin on outolintu. Samoin on pettämisen hyväksyminen; huonossa suhteessa pitää pettää.

Voisitko no niin jättää tämän keskustelun vaikka kokonaan rauhaan kun et yhtään tunnu ymmärtävän mistä on kyse. Pettäminen ei ollut tässä ketjussa (ihme kyllä) aihe ollenkaan, eikä sitä tarvitse väen väkisin siihen tunkeakaan.
 
No meidän naiskerhossa ei ainakaan puhuta KOSKAAN miehistä, mielenkiintoisempiakin aiheita on roppakaupalla. Pari meistä on eronneita yksineläjiä, yksi eronnut ja nyt seurusteleva, pari naimisissa uusintakierroksella ja kaksi on siinä ensimmäisessä avioliitossaan. Kaikilla on aikuisia lapsia ja osalla lapsenlapsia. Lähinnä puhutaan jälkikasvusta, heidän opiskeluistaan, työstään ym. ja omista työasioista, koska olemme kaikki joskus olleet samassa työpaikassa ja siitä tämä ystävyys on jäänytkin päälle.

 
Jos mies ei pidä minun ystävistäni, miehistä ja naisista, ei suhde silloin toimi. Se on kuulkaa niin yksinkertaista. Ja erittäin hyvä tapa arvioida miestä...

Eli ehdottomasti omat kaverit ovat tärkeitä, tulevat heti rakkaan ja perheen jälkeen.

Ei saa alistua miehen kaveripiiriin. Omat kaverit on säilytettävä ja se mies on opetettava olemaan niiden kanssa.



 
En oikein tiedä, mitä AP ajoi kysymyksellään takaa. Minusta on RIKKAUTTA, jos on kavereita ja ystäviä. Tietysti parisuhteessa ollessa ei olla sinkkuja, sillä sinkuillahan ystävät saattavat olla tärkeimpiä ihmisiä, mutta parisuhteessa puolison pitäisi olla tärkein. Silti hyvässä parisuhteessa on tilaa vanhoille ja miksei uusillekin ystäville.

Jos esimerkiksi tiedän, että tulossa on vaikkapa kolmevuotishääpäiväni, niin tietysti juhlin silloin mieheni kanssa enkä edes suunnittele sille päivälle meneväni kaverini Tupperware-kutsuille tai 3 kaverista koostuvan tyttöporukan kanssa lenkille. Sen sijaan, jos mies haluaa jäädä katsomaan ehdottomasti viikonloppuna kotiin vaikkapa lätkän MM-kisoja, niin miksen voisi silloin käydä shoppailemassa tyttökavereitteni kanssa sen sijaan, että tylsistyisin kotona kuoliaaksi, kun en tykkää lätkästä.

Käytännön kokemuksesta tiedän, että sinkkuaikana on enemmän aikaa ystäville ja kavereille. Uuden miessuhteen alussa mies vie lähes koko ajan ja suhteen vakiintuessa sitä taas yrittää löytää aikaa ystävien tapaamiselle.
 
Tarkennanpa vielä tilannetta. Joskus kuulee valitusta siitä kuinka naiset mennessään parisuhteeseen unohtavat ystävänsä ja elävän vain miehelleen. Meillä minä haluaisin pitää omat ystäväni, tutustua miehen ystäviin ja myös tutustuttaa mieheni minun ystäviin. Kuitenkin käytännössä jos suunnittelemme jotain viikonloppumenoja tai juhlia yms. tuntuu että mieheni ja hänen ystävänsä haluavat että kaikki tapahtuu sen mukaan mikä heille sopii eikä minun toiveita ystävien suhteen haluttaisi ottaa huomioon. Joskus jopa kuulen miehen kavereilta hienoista piruilua siitä minullakin on ystäviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Epäilevä Tuomas:
Jos puoliso on toiseksi paras ystävä, niin parinvalinta on pahasti epäonnistunut.

Ei suinkaan. On se silti ihmisistä paras ystävä.

Koira nyt vaan sattuu olemaan ykkönen aina ja ikuisesti. Puoliso hyväksyy asian, ja on itse yhtä hullaantunut koiraamme (eli olen itse hänelle toiseksi paras ystävä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pöh:
Alkuperäinen kirjoittaja no niin:
minä en oikeastaan yhtään ihmettelesitä, että ei luoteta. Kyllä tänä päivänä naisten moraali on tasolla nappi ja kivi. Oikeastaan tällaiset naiskerhot kokoontuu vain mustamaalatakseen miehiään ja vertaillakseen näiden miehisiä ominaisuuksia. Jos tuossa porukassa ei lähde mukaan mollaamaan miestään, niin on outolintu. Samoin on pettämisen hyväksyminen; huonossa suhteessa pitää pettää.

Voisitko no niin jättää tämän keskustelun vaikka kokonaan rauhaan kun et yhtään tunnu ymmärtävän mistä on kyse. Pettäminen ei ollut tässä ketjussa (ihme kyllä) aihe ollenkaan, eikä sitä tarvitse väen väkisin siihen tunkeakaan.

"No niin" on entinen "mr", joka paasasi ennen jokaisessa pettämisketjussa ja puhui pettämisestä niissäkin ketjuissa, joissa pettämisestä ei edes ollut kyse...
 
Älä unta näe. minä olen minä ja on hölmöä olla sinisilmäinen. Itsekkyys on tänäpäivänä yleisempää kuin uskollisuus ja on turha alkaa väittämään, että viihteellä oleva tyttöporukka olisi pyhäkoulukerho, kyllä se muistuttaa lähinnä irtipäässyttä mullilaumaa ihan kaikissa ominaisuuksissaan.

Sinkut ovat asia erikseen, heidän käytöksensä on harkitsevaa ja todella ovat ajattelevaisia naisia, koska ei ole varaa ihan pahasti töpeksiä, kun joutuu yksin kohtaamaan vaikeudet mitä järjestää.
 
Meillä on myös silloin tällöin kokoontuva "marttakerho", jonka puitteissa kokoonnumme aina jonkun kotiin syömään - ja joskus myös juomaan - ja usein menemme sen jälkeen baariin. Meistä jokainen on avio- tai avoliitossa oleva, valtaosalla on myös lapsia ja joillakin myös lastenlapsiakin, emmekä koskaan hauku miehiämme, emmekä myöskään heitä petä! Ja näitten "marttailtojen" jälkeenkin jos baariin lähdetään, treffataan yleensä miehemme siellä! Eli kyllä meitä on sellaisiakin parisuhteessa olevia, jotka eivät muistuta irtipäässyttä mullilaumaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja no niin:
Älä unta näe. minä olen minä ja on hölmöä olla sinisilmäinen.

Kyllä minä näen unta melkein joka yö!! Sehän on hyvä, että sinä olet sinä, niim minäkin olen minä ja välillä useamman nimimerkin voimin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja no niin:
Mistäs tänne palstalle on noin siveitä ihmisiä ilmestynyt. Laitetaanko tytöt pystyyn gallub; oletko pettänyt?

Eikös tämä gallub kannata laittaa omaksi aloituksekseen? Ei sitä täältä toisen keskustelun keskeltä kaikki löydä.
 
Entäpä jos valitset juhlien viettoon sellaisen päivämäärän miehesi kanssa, joka sopii sekä sinulle että miehelle välittämättä siitä, mikä muille sopii? Ne tulevat paikalle, joilla ei ole silloin menoa. Yksi tuttu pariskunta viettää "pikkujouluja" tammikuun lopussa, koska silloin yleensä ihmisillä ei ole menoja, kun taas joulukuussa on ihan kyllästynyt jatkuviin menoihin.

Olen joskus ollut juhlissa, joissa on kummankin puolison kavereita, mutta siitä tahtoo aiheutua sitä, että tulee kuppikuntia eli miehen kaverit ovat omassa porukassaan ja naisen kaverit omissaan. Tietysti jos juhlia alkaa järjestämään esim. 1-2 kertaa vuodessa, niin kyllähnä sitä sitten pikkuhiljaa juttelua syntyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no niin:
Älä unta näe. minä olen minä ja on hölmöä olla sinisilmäinen. Itsekkyys on tänäpäivänä yleisempää kuin uskollisuus ja on turha alkaa väittämään, että viihteellä oleva tyttöporukka olisi pyhäkoulukerho, kyllä se muistuttaa lähinnä irtipäässyttä mullilaumaa ihan kaikissa ominaisuuksissaan.

Sinkut ovat asia erikseen, heidän käytöksensä on harkitsevaa ja todella ovat ajattelevaisia naisia, koska ei ole varaa ihan pahasti töpeksiä, kun joutuu yksin kohtaamaan vaikeudet mitä järjestää.

Onpa naiivia kuvitella, että ystävien tapaamisen kieltämisellä voisi estää jotakuta pettämästä. Pettäjä pettää kuitenkin, aikuista ihmistä ei sillä tavalla saa kontrolloitua. Ja vaikka saisikin, niin jos tietäisit, että toinen on uskollinen vain sen takia, että kontrolloit häntä, niin haluatko olla sellaisen ihmisen kanssa.

Kumma kyllä, minä ainakin sinkkuna käyttäydyin "töpeksien" ja kannoin seuraukset itse (tosin en ihan nyt pysy kärryillä, että mitä "vaikeuksia" esim. deittailusta ja irtoseksistä automaattisesti seuraa). Eikös ne suurimmat vaikeudet tule nimenomaan pettämisestä, tai sen paljastumisesta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tarkennanpa vielä tilannetta. Joskus kuulee valitusta siitä kuinka naiset mennessään parisuhteeseen unohtavat ystävänsä ja elävän vain miehelleen. Meillä minä haluaisin pitää omat ystäväni, tutustua miehen ystäviin ja myös tutustuttaa mieheni minun ystäviin. Kuitenkin käytännössä jos suunnittelemme jotain viikonloppumenoja tai juhlia yms. tuntuu että mieheni ja hänen ystävänsä haluavat että kaikki tapahtuu sen mukaan mikä heille sopii eikä minun toiveita ystävien suhteen haluttaisi ottaa huomioon. Joskus jopa kuulen miehen kavereilta hienoista piruilua siitä minullakin on ystäviä.

Uuh, jotenkin patriarkaalista. Tunnistan kyllä tilanteen. Älä anna periksi, vaan joskus kertakaikkiaan valitkaa kaksista bileistä ne sinun ystäviesi bileet.

Silloin miehesi kaveritkin huomaavat, "etteivät ne aina tulekaan". Teillä on vapaus valita. Usein nuorilla miehillä on juuri tuo, että ei uskalleta tehdä omia päätöksiä vaan halutaan olla kavereiden kanssa.

Hei, teillä on suhde ja vapaus valita!




 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tarkennanpa vielä tilannetta. Joskus kuulee valitusta siitä kuinka naiset mennessään parisuhteeseen unohtavat ystävänsä ja elävän vain miehelleen. Meillä minä haluaisin pitää omat ystäväni, tutustua miehen ystäviin ja myös tutustuttaa mieheni minun ystäviin. Kuitenkin käytännössä jos suunnittelemme jotain viikonloppumenoja tai juhlia yms. tuntuu että mieheni ja hänen ystävänsä haluavat että kaikki tapahtuu sen mukaan mikä heille sopii eikä minun toiveita ystävien suhteen haluttaisi ottaa huomioon. Joskus jopa kuulen miehen kavereilta hienoista piruilua siitä minullakin on ystäviä.

Ainakin sulla on todella tervehenkinen asenne seurusteluun. Älä anna miehelle periksi, mene vaikka välillä yksin ystäviesi kanssa jos et saa miestäsi mukaan. Ja koita vääntää tilanne hänelle rautalangasta: kysy mille hänestä tuntuisi jos aina mentäisiin sinun kaveriesi kanssa eikä koskaan hänen. Hän ei välttämättä ymmärrä tilannetta sinun näkökulmastasi ennen kuin ajattelee sen omalle kohdalleen.
 
Otsikon kysymykseen vastaan. Keskusteluja en ole lukenut.

Olen 30v mies ja vaimoni 28v. Hän tekee töitä miesvaltaisella alalla ja harrastaa metsästystä. Jahtiporukkaan kuuluu n. 30 miestä ja 2 naista. Kyllä vaimo on lemmekkäällä tuulella kun palaa jahdista kotiin. Usein nuollessa maistuu lievästi kumi. Kerran oli vissiin kumi pettänyt tai unohtunut, kun pääsin heti liukkaille. Miksi kieltäisin häneltä hyvän harrastuksen?
 
Meillä on myös silloin tällöin kokoontuva "marttakerho", jonka puitteissa kokoonnumme aina jonkun kotiin syömään - ja joskus myös juomaan - ja usein menemme sen jälkeen baariin. Meistä jokainen on avio- tai avoliitossa oleva, valtaosalla on myös lapsia ja joillakin myös lastenlapsiakin, emmekä koskaan hauku miehiämme, emmekä myöskään heitä petä! Ja näitten "marttailtojen" jälkeenkin jos baariin lähdetään, treffataan yleensä miehemme siellä! Eli kyllä meitä on sellaisiakin parisuhteessa olevia, jotka eivät muistuta irtipäässyttä mullilaumaa...
♥️
 

Similar threads

Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V
S
Viestiä
12
Luettu
20K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä