Saako mt-ongelmista kärsinyt hankkia lapsia?

Alttius noihin mielen sairauksiinhan on perinnöllistä.
Onko mielestäsi vastuutonta jos joku mielensairauksista kärsinyt tai kärsivä hankkii lapsia?

 

Riippuu sairauden laadusta. Esim. skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat sellaisia sairauksia joita potevien soisin ymmärtävän että lastenteko olisi viisaampaa jättää väliin. Silti kuitenkin tällaiset ihmiset lapsia tekevät ja tuntuvat sikiävän terveitä henkilöitä paremmin.

 

[QUOTE="vieras";29195238]Riippuu sairauden laadusta. Esim. skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat sellaisia sairauksia joita potevien soisin ymmärtävän että lastenteko olisi viisaampaa jättää väliin. Silti kuitenkin tällaiset ihmiset lapsia tekevät ja tuntuvat sikiävän terveitä henkilöitä paremmin.[/QUOTE]

Skitsofrenian/kaksisuuntaisenkin kohdalla taudin vakavuusaste vaihtelee aika paljon eri ihmisillä.
Jos sairaus on hyvässä hoidossa, ihminen käy normaalisti töissä,elää terveellisesti jne. en näe lastentekoa vastuuttomana.

 

Mielellään ei. Ei pelkästään perinnöllisyydestä vaan että niillä lapsila ei välttämättä ole kovin turvallinen lapsuus. Oma äitini kärsii mt-ongelmista joka selvisi mulle nyt vasta aikuisena. Lapsuus oli aika ikävä ja luulin äitini olevan vain ilkeä ja vastuuton.

 

[QUOTE="Vieras";29195249]Mielellään ei. Ei pelkästään perinnöllisyydestä vaan että niillä lapsila ei välttämättä ole kovin turvallinen lapsuus. Oma äitini kärsii mt-ongelmista joka selvisi mulle nyt vasta aikuisena. Lapsuus oli aika ikävä ja luulin äitini olevan vain ilkeä ja vastuuton.[/QUOTE]

Niin ja nyt saan pelätä että ongelmat periytyvät itselleni ja lapsilleni, great. Kyseessä siis ainakin kaksisuuntainen, ehkä myös skitsofenia.

 

Kaikki ei periydy.

Persoonallisuushäiriöt kannattaa hoitaa alta pois, ennen lasten yrittämistä.
Muiden ongelmien soisin olevan tasa-painossa ja hoidossa.
Esim. monet ahdistuneisuushäiriöt ovat kuitenkin vain lieviä mt-ongelmia.

Eli, jos sairaus/häiriö on jo hoidettu ja/tai tasapainossa, niin tottakai on oikeus yrittää lapsia.

 

Niin ja nyt saan pelätä että ongelmat periytyvät itselleni ja lapsilleni, great. Kyseessä siis ainakin kaksisuuntainen, ehkä myös skitsofenia.

No tuolla logiikalla sinunkin olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.
Ihan oikeasti, kuka tahansa voi sairastua tai olla sairastumatta.
Osalla on tietysti toisia suurempi riski mutta varmaan liki kaikkien sukujen jostain kohdasta löytyy vähintään yksi skitsofreenikko ja yksi alkoholisti.

Voithan sairastua itsekin... ei siksi kannata jättää elämättä elämäänsä...

 

[QUOTE="Vieras";29195249]Mielellään ei. Ei pelkästään perinnöllisyydestä vaan että niillä lapsila ei välttämättä ole kovin turvallinen lapsuus. Oma äitini kärsii mt-ongelmista joka selvisi mulle nyt vasta aikuisena. Lapsuus oli aika ikävä ja luulin äitini olevan vain ilkeä ja vastuuton.[/QUOTE]

Mullakin oli kurja lapsuus ja ikävä äiti, mutta äitini oli ihan terve.
Ketä minä voin syyttää?

Se että vanhemmat ovat näennäisesti terveitä,ei tee heistä hyviä vanhempia eikä sairaus taas automaattisesti huonoja.
Sairaus voi myös puhjeta vasta lastenhankinnan jälkeen.

Suomessahan mt-ongelmia löytyy joka suvusta.
Yleisimpiä skitsofrenia/kaksisuuntainen ovat luovissa ja taiteellisissa suvuissa.

 

Täällä taas mielenkiintoisia kommentteja, huomaa hyvin ettei ole omakohtaisia kokemuksia paljoakaan. Jos mt-ongelmista kärsivä kokee, että kykenee vanhemmaksi, ja haluaa, niin kyllä hän saa tehdä lapsen. Mielenterveysongelmat ei vaikuta välttämättä vanhemmuuteen ollenkaan. Varsinkin jos on hoitotasapaino ok ja muuten. Voihan sitä itse kukin sairastua vaikka on vanhempi. Syöpään tai ihan mihin tahansa muuhun. Riippuu tietysti paljon mikä sairaus on kyseessä. Kyllä mt- ongelmista kärsivät tietävät aika hyvin oman toimintakykynsä, ja sen kannattaako lapsia hankkia. Jos on riittävä tuki, puolison ja muun osalta varmuuden vuoksi, niin siitä vaan lapsia hankkimaan. Lasten hoito ja kasvatus on tietysti haastavampaa ja hieman rankempaa, jos on taustalla jotain mt-problematiikkaa. Helpolla ei siis pääse.

 

Kyllä saa,siinä missä muutkin.Kaikki jotka kykenevät hoitamaan lastaja jaksavat hoitaa saavat tehdä lapsen. Kunhan jaksaa ja ymmärtää ottaa vastuuta lapsesat.Tämä okskee myös ihmisiä ilman mt tai muita ongelmia.

 

Riippuu sairaudesta ja sen vakavuudesta. Esim. skitsofreenikolla voi olla todella epärealistiset käsitykset omasta toimintakyvystään, samoin vakavasti masentunut voi ajatella lapsen "parantavan" ja lopputulos voi olla kummassakin todella traaginen (itse työni puolesta nähnyt pahoinpitelyitä ja huostaanottoja, jotka kohdistuneet vauvoihin).

 

[QUOTE="mie vaan";29195405]Riippuu sairaudesta ja sen vakavuudesta. Esim. skitsofreenikolla voi olla todella epärealistiset käsitykset omasta toimintakyvystään, samoin vakavasti masentunut voi ajatella lapsen "parantavan" ja lopputulos voi olla kummassakin todella traaginen (itse työni puolesta nähnyt pahoinpitelyitä ja huostaanottoja, jotka kohdistuneet vauvoihin).[/QUOTE]

Entäs jos sairastuu skitsofreniaan vasta lastenhankinnan jälkeen, tulisiko lapset antaa pois?

 

Itselläni on. Ja olisi toki ollut kiva tajuta asia aimemmin, mutta tajusin vasta lapsen saamisen jälkeen.
Kaikki tuntui kaatuvan päälle, nyt yritän saada asiat järjestykseen. Todella paljonhan näihin vaikuttaa se lapsuus. Lapsemme on nyt vielä pieni, toivon että mitään ei periydy.
Kyseessä siis rajatilapersoonallisuus.

Sen aiheutti vanhempieni käytös ja omat ongelmansa.
Mieheni on ihana, vakaa. Se varmasti tasapainottaa paljon, vaikka oma oloni on nyt kurja.

 

Tottakai voi! Jos sairaus on tasapainossa ja tukiverkko on hyvä, niin tietenkin! Olisihan se suotavaa, että "terveenkin" henkilön elämä olisi ennen lapsen syntymää tasapainossa. Uskon myös, että moni mielenterveysongelmainen teettää "turhan" abortin ja katuu sitä myöhemmin - ei vain ole uskonut omiin kykyihinsä vanhempana ja panikoituu. Tosiasiassa pahatkin mt- ongelmat on hallittavissa. Suomessa saa apua, kun sitä osaa pyytää. Kun on rehellinen itselleen, käsittelee asioita lähipiirin ja ammattiauttajien kanssa ja on tarvittaessa valmis lääkitykseen, mikä tahansa sairaus on hoidettavissa ja mt-ongelmainen voi olla hyvä äiti ihan siinä, missä muutkin.

 

Minä olen sitä mieltä että ei pitäisi. Miehen ex ei ole ihan terve päästään (käy terapiassa) ja kyllä se näkyy lapsissa. Ei selkeästi tajua, mitä 8- ja 10-vuotiaiden lasten kuuluu kantaa ja millaisi asiot tuon ikäisille voi puhua. Sitä on tosi kuja katsella ja kuunnella. Elämänhallinta on myös kateissa, vaikka omasta mielestään varmasti onkin esimerkillinen vanhempi.

 

[QUOTE="vieras";29195417]Entäs jos sairastuu skitsofreniaan vasta lastenhankinnan jälkeen, tulisiko lapset antaa pois?[/QUOTE]

Tätä minäkin jäin miettimään... Kysely on varsin yksioikoinen ja leimaava. Mt-ongelmien kirjo kun on hyvin laaja! Samallahan voisi kysyä, saako työorientoitunut "tehdä" lapsia tai suuren verenpaine- tai diabetesriskin omaavat?

 

mulla mies jolla on kaksisuuntainen mielenterveyshäiriö. jaksaa peuhata lasten kanssa enemmän kuin minä. nytkin lähti ulos lasten kaa. mä jäin koneelle..

 

Kannattaa etsiä myös hyviä puolia. Monet mt-ongelmaiset on empaattisia, ymmärtäväisiä, sympaattisia ja pehmeitä arvoja arvostavia. Fiksuja, luovia, suvaitsevaisia.

Harva kuuluu siihen ryhmään, missä on vaikeuksia itsehillinnässä, väkivaltaisuutta/rikoksia, tunne-elämän ongelmia _vakavalla tasolla_ jne. Siksi sanoinkin, että suurin osa persoonallisuushäiriöistä kannattaa hoitaa, jos mahdollista, ennen lasten saamista... Osahan häiriöistä ei periydy mutta vanhemmat voi siirtää tiedostamatta traumojaan jälkeläisilleen.

Jotkut mt-ongelmaiset ovat jopa tarkempia vanhemmuudessaan mitä terveet.

Että ei tässä nyt voi kieltää lisääntymistä terveiltä, eikä mt-ongelmaisilta. Kaikki yksilöitä.

 

[QUOTE="Vieras";29195249]Mielellään ei. Ei pelkästään perinnöllisyydestä vaan että niillä lapsila ei välttämättä ole kovin turvallinen lapsuus. Oma äitini kärsii mt-ongelmista joka selvisi mulle nyt vasta aikuisena. Lapsuus oli aika ikävä ja luulin äitini olevan vain ilkeä ja vastuuton.[/QUOTE]


[QUOTE="Mielipide";29195895]Minä olen sitä mieltä että ei pitäisi. Miehen ex ei ole ihan terve päästään (käy terapiassa) ja kyllä se näkyy lapsissa. Ei selkeästi tajua, mitä 8- ja 10-vuotiaiden lasten kuuluu kantaa ja millaisi asiot tuon ikäisille voi puhua. Sitä on tosi kuja katsella ja kuunnella. Elämänhallinta on myös kateissa, vaikka omasta mielestään varmasti onkin esimerkillinen vanhempi.[/QUOTE]

Kaikilla ei selkeästikään ole kokemusta mielenterveysongelmista, eikä siitä, että ne voivat tulla myös aivan täysin terveelle ihmiselle, esimerkiksi jos elämässä tapahtuu äkisti jotain järkyttävää. Näin kävi esimerkiksi eräälle tuntemalleni henkilölle. Hän oli täysin terve ja jopa "mallioppilas" aikuisena ihmisenä siinä, että millainen aikuisen ihmisen kannattaisi olla. Ei moitteen sijaa, ei sitten minkäänlaista. Hän valitettavasti joutui kokemaan sitten todella järkyttäviä asioita, jotka johtivat mielenterveysongelmiin. Eikä ollut pätkääkään perinnöllisyyttä mukana. Hän kävi läpi pitkät hoidot ja toipui lopulta täysin kuntoon, mutta kauan se kaikkiaan kesti.

Itse en koskaan arvostele mielenterveysongelmaisia, koska esimerkiksi tuo tuttavan tapaus on osoittanut, että mielenterveysongelmiin voi oikeasti olla jokin painava syy, miksi niitä mielenterveysongelmia on tullut.

 

[QUOTE="sairaanhoitaja";29195924]Tätä minäkin jäin miettimään... Kysely on varsin yksioikoinen ja leimaava. Mt-ongelmien kirjo kun on hyvin laaja! Samallahan voisi kysyä, saako työorientoitunut "tehdä" lapsia tai suuren verenpaine- tai diabetesriskin omaavat?[/QUOTE]

En mitenkään näe, että äidin työrientaatio tai diabetes tuhoaisi lapsen mieltä kuten mielenterveysongelma voi tehdä.

 

[QUOTE="vieras";29196133]Kaikilla ei selkeästikään ole kokemusta mielenterveysongelmista, eikä siitä, että ne voivat tulla myös aivan täysin terveelle ihmiselle

.[/QUOTE]

Tuota...eikös nyt ollut kyse siitä, että pitäisikö lapsia hankkia jos ne ongelmat on jo todettu. Ja siihen vastaan, että ei pitäisi. Ei kenekään lapsen ole hyvä olla mieleltään sairaan ihmisen vaikutusvallan alla.

 

[QUOTE="Mielipide";29196392]En mitenkään näe, että äidin työrientaatio tai diabetes tuhoaisi lapsen mieltä kuten mielenterveysongelma voi tehdä.[/QUOTE]

Et taida olla terveysalanammattilainen/perehtynyt sairauksiin/häiriöihin syvästi?
Lukuisat fyysiset sairaukset altistavat mt-ongelmille, lisäävät riskiä niihin.
Toisaalta lukuisat fyysiset sairaukset laskevat elinikää, altistavat vakavammille sairauksille. Osa fyysisistä sairauksista/vammoista, aiheuttaa (vakavaa) psyykkistä oireilua, jopa persoonallisuuden muutoksia.

Lisäksi, osaan fyysisistä sairauksista voi kuolla, aika piankin toteamisen jälkeen ja tällainen menetys traumatisoi lasta/läheisiä.

Mt-ongelma, esim. rajatila hoitamattomana ja osin tiedostamattoma voi aiheuttaa laajaa tuhoa lapsen persoonallisuudelle. Mutta yhtä hyvin, sitä voi aiheuttaa, esim. vanhemman saama vakava aivovaurio.

Mustavalkoisuus ei ole hyvästä. Ja diabetes ei ole kevyt homma

 

[QUOTE="Mielipide";29196407]Tuota...eikös nyt ollut kyse siitä, että pitäisikö lapsia hankkia jos ne ongelmat on jo todettu. Ja siihen vastaan, että ei pitäisi. Ei kenekään lapsen ole hyvä olla mieleltään sairaan ihmisen vaikutusvallan alla.[/QUOTE]

Eli jos minulla on todettu rajatila 12-vuotta sitten ja se on hoidettu pois/ts. ei täytä enää diagnostisia kriteereitä, en saa koskaan lisääntyä - sinun mielestäsi?

Tai minulla on sos.fobia, mikä on hoidossa terapian ja lääkityksen avulla, hoidettu liki oireettomaksi- en saa koskaan lisääntyä, sinun mielestäsi?

 

Kannattaa ottaa huomioon myös se, että oma lapsi voi sairastua elämänsä varrella. Osa fyysisiin, osa psyykkisiin sairauksiin. Sanotteko te jotkut syömishäiriöiselle lapsellenne, että hei, koskaan et muuten voi lapsia yrittää.

 

Kaikilla meillä on riski sairastua! Jos ei nyt mitään niin vuoden päästä voi jo puhjeta jotain. Taatusti jokaisesta suvusta löytyy niin mielenterveys ongelmia kuin muitakin sairauksia jotka periytyy jos ovat periytyäkseen. Eiköhän me ihmiset kuoltais sukupuuttoon jos se ois perusteena lapsen hankkimiselle.