Meidän perhe on syönyt jätskit lasten leikkipuistossa aiemmin ja aiomme varmaan syödä jatkossakin. Samoin olemme olleet puistossa ilman eväitä ja joku toinen on tullut syömään jotain herkkua. Arvatahan sen saattaa, että omatkin lapset siinä vaiheessa kateellisena katsovat ja pyytävät, josko hekin saisi, mutta minulla ei ole suurikaan voiman ponnistus sanoa, että tällä kertaa eivät saa. Katsotaan sitten toisena päivänä tai kotona ruoan jälkeen jälkiruoaksi. Kyllä lasten täytyy oppia, että maailmassa on paljon asioita joita voi haluta ja joita toiset saa, mutta itse ei voi saada kaikkea heti nyt mulle.
Samoin se äiti jonka lapset saa herkkuja vain erikoistilanteissa törmää väistämättä tilanteeseen, jossa joutuu selittämään lapselleen, että toisissa perheissä on toisenlaiset tavat ja ehkä myös perustelemaan tämän tavan lapsilleen.
