mulle on puheterapeutit sanonu samaa.Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:50 Äippä kirjoitti:Lapselle pitäisi puhua oikeilla sanoilla selkeästi äänensävyjä vaihdellen. Puhe jossa vaihdellaan äänensävyjä edeistää puheen kehitystä, koska sellainen kiinnostaa lasta enempi kuin tasapaksu puhe. Varsinkaan puheviivästymä lapsille ei saisi lässyttää "tiinä on hauva" tyyliin, eikä käyttää heppa, hauva, mamma, poppa jne. sanoja.
Siis onko hauva ja heppa lässyttämistä? En oo ikinä tullut ees ajatelleeksi noin.. Meillä on käytössä hauva ja koira sanat mut kaikit hepat on heppoja..Tai poneja..Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:15 Vieras kirjoitti:Mulle sanottiin pojan 2v neuvolassa, että kannattaa käyttää oikeita sanoja eikä esim. poppa, hauva, mamma, heppa. Eikä myöskään kannata puhua niin, että korvaa r ja s kirjaimet esim. "valo te on poppa" "onko te heppa".
ku eivät oo mitään oikeita sanoja, niin kyllä niitä voi sanoa lässytyssanoiksi.Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2007 klo 09:19 Emmaliina kirjoitti:\Siis onko hauva ja heppa lässyttämistä? En oo ikinä tullut ees ajatelleeksi noin.. Meillä on käytössä hauva ja koira sanat mut kaikit hepat on heppoja..Tai poneja..Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:15 Vieras kirjoitti:Mulle sanottiin pojan 2v neuvolassa, että kannattaa käyttää oikeita sanoja eikä esim. poppa, hauva, mamma, heppa. Eikä myöskään kannata puhua niin, että korvaa r ja s kirjaimet esim. "valo te on poppa" "onko te heppa".
En kyllä oo ikinä ymmärtäny tota miks lapsille pitäs opettaa toi poppa. Anoppi sen tuolle meidän esikoiselle joskus opetti ja mä näin niin punasta. Ihmettelin, miksei voi vaan sanoa, että se hella on kuuma ja siksi siihen ei saa koskea kun pitää sanoa, että se on poppa. Tajuaako se lapsi sen muka paremmin jos se on poppa? Yhtä helposti tuo meidän poika ainakin oppi sanomaan sen poppa ja kuuma..Nykyään käyttää molempia..Koitan kyllä karsia sitä poppaa pois kun niin ärsyttää.
Ovat, ne ovat oikeita sanoja. Ne ovat sanoja, jotka elävät kansan suussa ja puhekielessä ja monet niistä ovat vanhempia kuin aika. Ne ovat kulkeneet suusta suuhun sukupolvelta toiselle. Miten siis kukaan voi sanoa, että ne eivät olisi oikeita sanoja. Tiedäthän sinäkin mitä ne tarkoittavat ja miten niitä käytetään. Eikö niitä siis ole olemassa?Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2007 klo 09:24 vieras kirjoitti:\ku eivät oo mitään oikeita sanoja, niin kyllä niitä voi sanoa lässytyssanoiksi.Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2007 klo 09:19 Emmaliina kirjoitti:\Siis onko hauva ja heppa lässyttämistä? En oo ikinä tullut ees ajatelleeksi noin.. Meillä on käytössä hauva ja koira sanat mut kaikit hepat on heppoja..Tai poneja..Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:15 Vieras kirjoitti:Mulle sanottiin pojan 2v neuvolassa, että kannattaa käyttää oikeita sanoja eikä esim. poppa, hauva, mamma, heppa. Eikä myöskään kannata puhua niin, että korvaa r ja s kirjaimet esim. "valo te on poppa" "onko te heppa".
En kyllä oo ikinä ymmärtäny tota miks lapsille pitäs opettaa toi poppa. Anoppi sen tuolle meidän esikoiselle joskus opetti ja mä näin niin punasta. Ihmettelin, miksei voi vaan sanoa, että se hella on kuuma ja siksi siihen ei saa koskea kun pitää sanoa, että se on poppa. Tajuaako se lapsi sen muka paremmin jos se on poppa? Yhtä helposti tuo meidän poika ainakin oppi sanomaan sen poppa ja kuuma..Nykyään käyttää molempia..Koitan kyllä karsia sitä poppaa pois kun niin ärsyttää.
Tässä on asiaa. Lisään hyvään tekstiin vain sen, että sama pätee tuohon, kun aikuinen huomaamattaan asettuu kasvot tosi lähelle vauvaa ja esimerkiksi puhuttaessaan vakavammin pientä lasta asettuu kohtisuoraan ja konkreettisesti laskeutuu lapsen korkeudelle. Hellittelypuhe, voimakkaat äännevaihtelut ja hepat, hauvat yms. ovat siis täysin ok ja itse asiassa puheen ja tunne-elämän kehitykselle hyväksi. Taaperoikäiseltä viimeistään kannattaisi äännevirheet jättää pois, mutta hellittelyjä ja siihen liittyviä äänenpainoja saa ja pitääkin vapaasti "tuhlailla" =) .Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:26 vieras kirjoitti:Pienelle vauvalle on ihan luonnollista ja oikein puhua sellaisella korostetun vaihtelevalla äänenpainolla ja intonaatiolla. Tutkittu juttu: vauva tajuaa paremmin jutustelun hänelle osoitetuksi, seura puhetta tarkemmin ja saa apua omaan puheenkehitykseensä.
"Lastensanoista" kuten heppa, hauva, poppa, ei ole mitään haittaa. Normaali lapsi oppii aivan varmasti sekä nämä, että asioiden "viralliset nimet" ja saa vain rikkautta sanavarastoonsa.
Ainoa huono juttu on varsinainen väärin ääntäminen, siis pikku kullanmuru -> pittu kullanmulu, söpö koira -> töpö koila.
Juuri näin. Tässäpä asia on ilmoitettu lyhykäisyydessään erittäin ytimekkäästi.Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2007 klo 09:27 tietoa kirjoitti:\Tässä on asiaa. Lisään hyvään tekstiin vain sen, että sama pätee tuohon, kun aikuinen huomaamattaan asettuu kasvot tosi lähelle vauvaa ja esimerkiksi puhuttaessaan vakavammin pientä lasta asettuu kohtisuoraan ja konkreettisesti laskeutuu lapsen korkeudelle. Hellittelypuhe, voimakkaat äännevaihtelut ja hepat, hauvat yms. ovat siis täysin ok ja itse asiassa puheen ja tunne-elämän kehitykselle hyväksi. Taaperoikäiseltä viimeistään kannattaisi äännevirheet jättää pois, mutta hellittelyjä ja siihen liittyviä äänenpainoja saa ja pitääkin vapaasti "tuhlailla" =) .Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:26 vieras kirjoitti:Pienelle vauvalle on ihan luonnollista ja oikein puhua sellaisella korostetun vaihtelevalla äänenpainolla ja intonaatiolla. Tutkittu juttu: vauva tajuaa paremmin jutustelun hänelle osoitetuksi, seura puhetta tarkemmin ja saa apua omaan puheenkehitykseensä.
"Lastensanoista" kuten heppa, hauva, poppa, ei ole mitään haittaa. Normaali lapsi oppii aivan varmasti sekä nämä, että asioiden "viralliset nimet" ja saa vain rikkautta sanavarastoonsa.
Ainoa huono juttu on varsinainen väärin ääntäminen, siis pikku kullanmuru -> pittu kullanmulu, söpö koira -> töpö koila.
Näiden kanssa samaa mieltä. Jos vain kylmästi jostain kaukaa puhuu kirjakieltä, tuskin lapsi siitä paljoa hyötyy varhaisessa vaiheessa. Myös eleiden, rytmin ja koskettelun yhteys puheeseen pienille hyväksi.Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2007 klo 09:27 tietoa kirjoitti:\Tässä on asiaa. Lisään hyvään tekstiin vain sen, että sama pätee tuohon, kun aikuinen huomaamattaan asettuu kasvot tosi lähelle vauvaa ja esimerkiksi puhuttaessaan vakavammin pientä lasta asettuu kohtisuoraan ja konkreettisesti laskeutuu lapsen korkeudelle. Hellittelypuhe, voimakkaat äännevaihtelut ja hepat, hauvat yms. ovat siis täysin ok ja itse asiassa puheen ja tunne-elämän kehitykselle hyväksi. Taaperoikäiseltä viimeistään kannattaisi äännevirheet jättää pois, mutta hellittelyjä ja siihen liittyviä äänenpainoja saa ja pitääkin vapaasti "tuhlailla" =) .Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 23:26 vieras kirjoitti:Pienelle vauvalle on ihan luonnollista ja oikein puhua sellaisella korostetun vaihtelevalla äänenpainolla ja intonaatiolla. Tutkittu juttu: vauva tajuaa paremmin jutustelun hänelle osoitetuksi, seura puhetta tarkemmin ja saa apua omaan puheenkehitykseensä.
"Lastensanoista" kuten heppa, hauva, poppa, ei ole mitään haittaa. Normaali lapsi oppii aivan varmasti sekä nämä, että asioiden "viralliset nimet" ja saa vain rikkautta sanavarastoonsa.
Ainoa huono juttu on varsinainen väärin ääntäminen, siis pikku kullanmuru -> pittu kullanmulu, söpö koira -> töpö koila.