Saako isä kiukutella synnytyksessä?

Siis sanoin sanat " mua sattuu, mä haluan kuolla". Tämä oli miehestäni niiiiiin loukkaavaa, että oksat pois. En missään vaiheessa haukkunut häntä tms. Olin pääosin hiljaa ja itkin, tämän "sammakon" päästin suustani.

tiedätkö, oli ehkä arka aihe. ehkä aika moni mies varmasti pelkää tuota että vaimo kuolee synnytykseen. me äidit ei olla nähty meille elämämme tärkeimmän ihmisen synnyttävän. me keskitytään synnytyksessä siihen synnytykseen. mies ehtii pelkäämään enemmän niitä komplikaatioita ja varmasti se äidin tuska näyttää siltä että äiti kuolee siihe paikkaan. ehkä miehes reagoi huonosti, stressaava se tilanne oli miehellekin. koita nyt päästä yli siitä. mokasitte molemmat ja sillä selvä.

 

No tosi kauhee mies, synnytyksessä nainen tarvitsee kaiken tuen eikä tommosta renttumiestä. Taitaa olla kyseisellä miehellä omia ongelmia taustalla.

 

läheltä yhtä paria seuranneena jossa vaimo nyt viimesillään niin olisin jättänyt sen akan jo aikoja sitten..ja olen itse ollut 2 kertaa raskaana..sättii, nalkuttaa, komentaa, odottaa palveluksia jne..mies aivan loppu eikä voi nauttia heidän ekasta yhteisestä raskaudesta ja odotuksesta.naisella siis pari lasta aikasemmasta. En haluaisi olla paikalal kun synnyttää koska se on varmana kaiki miehen vika ja sieltä todennäkösesti tulee kaikki vääristä sukinväristä alkaen...:/...nainenhan se tosin joutuu sen kaiken kärsimään ..eihän miehellä ole kuin palvelijan rooli naisen raskaudessa..

Minäkään en ymmärrä tällaista. Ei se raskaus/synnytys nyt ihan mitä tahansa oikeuta.

Yhdessäkin ketjussa eräs kirjoitti jotakin tyylillä "sanoin kätilölle, että vedän sua turpaan v*tun h*uora!". Tuollainen ei todellakaan ole ok ja turha pistää sellaista synnytyksen piikkiin.

Itsekin olen synnyttänyt kaksi kertaa ja molemmissa synnytyksissä on myös tullut kiroiltua. Mutta vain yleisellä tasolla. Turha siinä on alkaa miestä tai kätilöä syyttämään.

 

plus se että, nainen tekee sen kaiken työn. Tottakai mies on hukassa ja avuton, saa ollakin. Mutta jos ei osaa sanoa kun pahasti, voi olla poissa tai hiljaa. sekin on parempi tuki kun se että on paikalla mutta ei auta.

Ihan totta!!!! Nainen siinä kärsii, kyllä isä voisi ihan ritarillisuuttaan pitää oman "pahan olon" sisällään ihan vaan vaikkapa myötätunnosta naistaan kohtaan. Ei siinä aleta miestä säälumään ja kuuntelemaan. Jos mies on oikeesti vihanen sen takia kun pelkää että vaimo kuolee, niin tuskinpa purkaa vihaansa niin rakastamaan vaimoonsa!!! Ei oo kyllä normaalia.

 

[QUOTE="vieras";25481792]tiedätkö, oli ehkä arka aihe. ehkä aika moni mies varmasti pelkää tuota että vaimo kuolee synnytykseen. me äidit ei olla nähty meille elämämme tärkeimmän ihmisen synnyttävän. me keskitytään synnytyksessä siihen synnytykseen. mies ehtii pelkäämään enemmän niitä komplikaatioita ja varmasti se äidin tuska näyttää siltä että äiti kuolee siihe paikkaan. ehkä miehes reagoi huonosti, stressaava se tilanne oli miehellekin. koita nyt päästä yli siitä. mokasitte molemmat ja sillä selvä.[/QUOTE]

hah hah joo varmaan synnyttäjän ois pitäny muistaa silitellä miestä päästä ja rauhoitella sitä! hah hah! mokasitte molemmat? justiinsa joo!

 

Niinpä!!!

 

mun mieskin vastasi tähän että ei saa, kyllä pitää sen verran munaa olla ja tajuta millon kiukuttelu on sopivaa ja tuossa tilanteessa se ei todellakaan ole..

 

Mielestäni en mokannut millään tavalla, synnytin lapsen. Ja muhun sattui, sen varmaan kaikki synnyttäneet ymmärtää.

 

kiitos <3

 

sanoin itsekkin varmaan kymmeniä kertoja että haluan kuolla mutta mies oli hiljaa ja antoi pusuja ja se oli mun mielestä oikein tehty! kaikki naiset eivät koe synnytystä samalla tavalla ja sen kyllä näistä vastauksista huomaa, ihmisillä on erilainen kipukynnys ja erilaiset synnytykset, eikä niitä voi keskenään verrata. mä en osaa ajatellakaan miltä tuntuu kun elämän tärkein ihminen hylkää silloin kun sitä eniten tarvis

 

Ei saa.

 

niimpä.. tässä muutenkin kaikenlaista, avioeroa pyöritellään. Asiat menneet pahasti solmuun ja tämä oli vain yksi esimerkki johon halusin mielipiteitä, että olenko itse vain liian herkkä vai käyttäytyykö mies kakasti..

 

Eli toisin sanoen mieheni on molemmissa synnytyksissä sekä nukkunut että ravannut p*skalla, kun minä olisin kaivannut MINUUN keskittyvää puolisoa enkä kuunnella ruikutusta kun "minua väsyttää" ja "maha on kipeä". NO SHIT?!
Ja kyllä ärsytti!

Onneksi on kuitenkin ponnistusvaiheeseen pystynyt itsensä kokoamaan.

Sama homma, yhden kerran vaan on tilanne kylläkin ollut.

 

niimpä.. tässä muutenkin kaikenlaista, avioeroa pyöritellään. Asiat menneet pahasti solmuun ja tämä oli vain yksi esimerkki johon halusin mielipiteitä, että olenko itse vain liian herkkä vai käyttäytyykö mies kakasti..

Ahaa, eli ei ollut vissiin ainutlaatuinen esim. jännityksestä johtunut suutahdus vaan on vastaavasti käyttäytynyt ennenkin. Siinä tapauksessa en hyväksy lainkaan että tommosessa tilanteessa lähtee päätään rääpimään vaikka minkälaisia juttuja oliskin hampaankolossa!

Mies käyttäytyi kakasti!

 

juu, ei ainoa kerta. Eikä viimeinen, pelkään. toinen lapsi syntyi onneksi niin vauhdikkaasti ettei mies "ehtinyt" alkaa kiukutella.. pelkäsin koko raskautta ja synnytystä kohtuuttomasti edellisen tapauksen muistaen. olin jo menossa sektioon kun pelkäsin niin kovin mieheni käytöstä. onneksi kätilöt sai suostuteltua luonnolliseen synnytykseen..

 

[QUOTE="vieras";25481792]tiedätkö, oli ehkä arka aihe. ehkä aika moni mies varmasti pelkää tuota että vaimo kuolee synnytykseen. me äidit ei olla nähty meille elämämme tärkeimmän ihmisen synnyttävän. me keskitytään synnytyksessä siihen synnytykseen. mies ehtii pelkäämään enemmän niitä komplikaatioita ja varmasti se äidin tuska näyttää siltä että äiti kuolee siihe paikkaan. ehkä miehes reagoi huonosti, stressaava se tilanne oli miehellekin. koita nyt päästä yli siitä. mokasitte molemmat ja sillä selvä.[/QUOTE]

Jospa nyt kuitenkin vain se mies mokasi.