Saako äiti tuntea ylpeyttä?

Kun melkein 6-vuotiaan hampaat on kehuttu ehjiksi, hyvin hoidetuiksi ja tyttöä oikein reippaaksi ja hyvin käytäytyväksi. Ja lääkärissä todettu että lisää tälläisiä lapsia, kun oli niin reipas ja yhteistyökykyinen. Ja eskarin palaverissa huomattu että rasti on osaa-sarakkeessa joka ikisessä kohdassa ja kovasti kehuttu taitavaksi, tarkaksi ja mukavaksi leikkijäksi:heart:

 

Saa tuntea ylpeyttä ja hyvänen aika, onko se sinunkin pikkuisesi jo kuusivuotias. Kylläpä aika kuluu nykyään nopeasti.

 

Saa tietenkin! Kiva juttu =)

 

Oikeasti kiva tehdä tälläinen aloitus, kun tuntuu että aina saa tehdä niitä "kuinka kestää uhmaa?"-aloituksia. Ja tosiaan, eikö ole aika uskomatonta että kohta täyttää 6 v!

 

vautsika vau vau :flower:

 

Totta kait saat olla ylpeä lapsestasi. Olisi mukavaa jos tuollaisia äitejä ja lapsia olisi enemmänkin.

 

Saa olla ylpeä ja pitääkin olla aina kun vain siihen on mahdollisuus =)

 

Ihanan iloinen viesti. <3

 

Kyllä saa. Mä olen myös ylpeä lapsestani. On hyvä tapainen, sosiaalinen, kiinnostunut taiteista ja luonnon ihmeistä, osaa lukea ja kirjoittaa jne jne
Tyttö on vajaa 7v.
Mun vauva <3

 

Tottakai saa tuntea ylpeäksi ! =)

 

Saa ja pitääkin.
Hienoa!

 

Tietysti ja pitääkin olla ylpeä!:flower:

 

Saa tuntea ylpeyttä ja pitääkin tuntea. Ja pitää muistaa kertoa se myös sille lapselle! Mä olen sitä mieltä, että lapselle ei voi koskaan kehittyä liian hyvä itsetunto, päinvastoin siinä olisi aika paljonkin parannettavaa.

 

Ihan ehdottomasti jokaisen vanhemman pitäisi tunteakin ylpeyttä lapsestaan ja näyttää se myös lapsille! Minäkin olen ihan rajattoman ylpeä joka päivä kahdesta ihanasta, taitavasta, suloisesta prinsessastani ja kyllä sitä joskus tekee mieli hehkuttaa myös jollekin hyvälle ystävälle/läheiselle.

 

Kyllä saa itse tunnen ylpeyttä tuosta pikku-ukkelista koko ajan,
ilman mitään erityistä syytä

 

Tietysti saa

Mä olin viimeksi eilen ylpeä mun eskarista kun niillä oli ollut tanssia eskarissa. Se oli ollut yksi harvoista herrasmiehistä jotka oli tarttunnut toimeen ja pyöräytellyt daamia tanssilattialla

 

Kerrankin täällä on positiivinen ketju ilman lyttäyksiä.

 

Totta kai saa tuntea ylpeyttä, ja pitääkin! Eri asia on sitten miten sen ilmaisee.

 

Kerrankin täällä on positiivinen ketju ilman lyttäyksiä.

No juu, yllättävän pitkälle on ketju päässyt ilman näitä "no mitäs ihmeellistä tuossa nyt sitten on, mun yksivuotiaskin osaa noita" -kommentteja .

 

minä kans ja juuri 6vuotiaasta kyse, päiväkodin keskustelussa tyttöä kovasti kehuttiin ja tiesin kyllä itsekkin, että osaa monenlaista hommaa tehdä hienosti.

ollaan äidit ja isit ylpeitä lapsistamme, sillätavoin kasvatam,me terveen itsetunnon omaavia aikuisia!

 

Tottakai saa tuntea ylpeyttä.
Mä tunsin tänään suurta ylpeyttä kun mun 2-vuotiaani kanssa selvittiin aamusta ilman raivaria. Ja vielä suurempaa ylpeyttä tunsin kun poika ilmoitti haluavansa ruoaksi kananmunia ja riisiä ja kun tehtiin niitä kalakastikkeen jatkeeksi niin söi kaksi isoa lautasellista eikä lähtenyt kertaakaan kesken ruokailun haahuilemaan pöydästä mihinkään.

 

ollaan äidit ja isit ylpeitä lapsistamme, sillätavoin kasvatam,me terveen itsetunnon omaavia aikuisia!

Juuri näin!

 

Kyllä mä oon ylpeä mun lapsista, erityisen ylpeäksi mut tällä hetkellä tekee et mun poika on saanut muut eskarit kiinni kehitysessa vaikka alku oli hankalaa.

 

Saa olla ja pitääkin olla =) =)

Mäkin tunsin ylpeyttä,kun kerhotäti kehui keskimmäistä herttaiseksi pojaksi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja esikoista taas kehui eskarin opettaja. Poika on kuulemma todella, todella kiltti, sosiaalinen ja reipas§. Ihana kuulla tällaisia asioita, kun kotona meno on vähän toisenlaista useimmiten