Hei,päätimpä minäkinkertoa meidän tarinan.
Elän parisuhteessa alkoholistin kanssa ja menin kihloihin hänen kanssaan,ennenku tajusin ongelmaa. Pian seurustelun alettua siis. Hän sai puhuttua minut ympäri kauniilla sanoilla,lupauksilla ja kukkasilla. Kerroin mitä jouduin edellisessä suhteessa kokemaan ja hän petrasi hetken ja esitti huolehtivaa miestä. Minulla oli kaksi lasta ja hänellä kaksi. kaikki olivat tuolloin alle 3v ja otinkin haasteena iloisena vastaan perustaa uusioperhe tuon miehen kanssa.
Asumme kumpikin omissa asunnoissa,mutta kyläilimme ja vietimme aikaa "isolla" porukalla jommassa kummassa päässä. Aina kerran vk:ssa 2-3 yötä kerrallaan. Nämä ajat mieheni jaksoi olla juomatta,mut kun painoimme oven kiinni ja tulin kotiin lasteni kanssa avasi hän pullon ja astui omaan "salaiseen maailmaansa".
Vaan tajusin kuitenkin hyvin pian,mitä hän vapaa aikana kotonaan puuhastelee. Jos 3kk on pian huomata,et toisella on alkoholin kanssa ongelmia ja vapaa-aika menee aina pitkän kaavan mukaan juoden. Eikä aina ollut edes vapaata lapsista.
Hän sairastaa myös masennusta,mikä saattaa aiheuttaa syyn tarttua pulloon ajoittain herkästikkin. Jokainen varmasti ymmärtää,et alkoholi ja masennuslääkitys ei ole hyvä yhdistelmä. Lääkkeiden vaikutus kumoutuu huuhtomalla alkoholia kurkusta alas.
Saan kuulla loputtomasti valheita,"en ole juonut mitään,otin jo unilääkkeen ja olen menossa nukkumaan. Voin siksi puhua,ku olisin kännissä." Nuo sanat saa karvat nousemaan pintaan ja vihan nousemaan pintaan. Kehtaakin aina valehdella. Missä kaikessa muussa hän valehtelee?
Olen lukemattomia kertoja osoittanut hänelle mieltäni ja kertonut miten kaikki tämä sattuu minuun ja vaikuttaa jopa ajoittain lasten kanssa touhuamiseen. Ei tahdo jaksaa,kun on huoli niistä mieheni lapsista. Miten he siellä pärjäävät,kun isä nukkuu krapulaa pois? Onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut. Lasten äiti on myös alkoholisti ja he juovat yhdessä,salaa minulta. Totuudet lipsahtivat välillä vahingossa mieheltäni. Olin sairaalloisen mustasukkainen,kun en hyväksynyt heidän iltamia..kuulemma. Näin tapahtui useasti myös silloin,kun omat lapseni olivat hoidossa ja olisin itsekin voinut "juhlia",tosin en halunnut sitä tehdä enää alun jälkeen mieheni humalan hakuisen juomisen takia. Silti koin suurta vääryyttä,ku he ovat yhdessä selkäni takana.
Otin puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteyttä mieheni siskoon,jolta sain yllättävää tietoa. Koko miehen suku tiedostaa juomisen,mut kukaan ei uskalla puuttua tilanteeseen mieheni arvaamattoman käytöksen takia. Hän hallitsee koko sukua ja soittelee kännipäissään haukkuen myös omia rakkaita sisaruksia ja vanhempiaan. Hän haukkunut minutkin ja lapseni useasti "viihteellä" ollessaan. Selvänä sitten katuu sanojaan ja tuumaa,"et kai sinä tiedät,et minussa asuu se toinen persoona kännissä ollessa." mutta mitä se toinen persoona tekee niille lapsille,jotka asuvat hänen luonaan? tyttö on reilu 4v ja poika nyt reilu 3v.
Olen monesti siis kertonut,et en aijo elää alkoholistin kanssa ja teinkin hänelle selväksi,et silloin,ku juo en ole häneen yhteydessä. Puhelin on isketty monesti korvaan ja viestejä ei uskalla uhkailujen ja haukkumisien pelossa lukea. Jos jätän hänet hän tappaa itsensä. Tai jos ilmoitan sossuun minut tapetaan. Sos viranomaiset ovat seurailleet tilannetta,mut ilmoittavat tulostaan aina etukäteen,niin silloin hän valmistautuu huolella ja on juomatta muutaman pvän. Puhunut olen silloin kun hän selvänä,mut puheet menevät kuuroille korville. Hän lupaa ja lupaeus on petetty iltaan mennessä tai viimeistään seuraavana vkl:na.
Aluksi tuntui,et hän haluaisi viinasta eroon,mut totuus selvisi nopeasti. Hän kertoi syövänsä antabusta,mut silti soitteli kännissä. Lääke ei kuulema tehoa häneen. Katin kontit,hän ei ottanut niitä säännöllisesti. Jätti ottamatta,ku kevät ja terassit tulivat. Taisi siinä olla 2kk oikeasti hyvää aikaa,kun hän ei juonut. Sitten se ralli alkoi uudestaan.Ajattelin,et kaikki rauhoittuu,kun miehen lapset menevät hoitoon ja miehen pitäisi mennä töihin. Olin väärässä,hän ei mennyt töihin,mut lapset ovat kyllä hoidossa. Miten pväkodissa ei puututa tilanteesee? Tosin tiedän,et mieheni osaa hyvin peitellä jälkensä.
Emme näe enään,kun todella harvoin.Minun lapseni ovat nähneet hänet viimeksi ennen joulua. En halua viedä heitä sinne tai halua,et mies tulee tänne,jos lapset ovat kotona. haluaisin unohtaa kaiken sen mitä yhdessä koimme tai teimme. Olihan siellä kuitenkin muutamia hyviä ja onnistuneita hetkiä.
Tällä hetkellä en tunne rakkautta enää miestäni kohtaan. Suurin ja vahvin tunne taitaa olla viha ja katkeruus. Silti en ole onnistunut eroamaan hänestä. Olen itse aloittanut työt ja nyt ei edes ole aikaa kyläillä tuolla ja haluakaan ei ole edes mennä sinne. Useat perättömät lupaukset lopettamista satuttavat kerta toisensa jälkeen. En usko,et hän pääsisi kuiville koskaan.
Antaisiko joku jonkin hyvän vinkin miten saisin ja pääsisin elämään hyvää ja tasapainoista elämää.