saa poistaa
- Viestiketjun aloittaja Arliina
- Ensimmäinen viesti
Kyllä on, ja sitä osaa nyt todella arvostaa! Monesti sitä vaan etsimällä etsii niitä vikoja siitä miehestä, ja kun OIKEASTI pysähdyn häntä ajattelemaan, voin vain olla onnelinen siitä että hyvän olen saanut.
On meilläkin ongelmamme ollut, kaikillahan. Niin vaikeitakin että on erottu ja kivitietä yhteen palattu. 13 vuotta takana ja NYT vihdoin parisuhde elää onnellista aikaa. Eipä se koskaan helppoa ole. Mutta arvoista kaikki lähtee, toisen arvostamisesta ja luottamuksesta. Kliseitä kaikki, mutta niin totta!
Ajatelkaa hyvät naiset omaa elämäänne, Sinun omaa onneasi, kysy itseltäsi: millaisen elämän haluat elää? kenen ehdoilla, kenen onnelle?
On meilläkin ongelmamme ollut, kaikillahan. Niin vaikeitakin että on erottu ja kivitietä yhteen palattu. 13 vuotta takana ja NYT vihdoin parisuhde elää onnellista aikaa. Eipä se koskaan helppoa ole. Mutta arvoista kaikki lähtee, toisen arvostamisesta ja luottamuksesta. Kliseitä kaikki, mutta niin totta!
Ajatelkaa hyvät naiset omaa elämäänne, Sinun omaa onneasi, kysy itseltäsi: millaisen elämän haluat elää? kenen ehdoilla, kenen onnelle?
Nyt harmis
Olen aikoinaan ollut naimisissa miehen kanssa joka oli todettu sairaaksi siis alkoholistiksi. Sillä ei ollut mitään muuta kuin viina ja menot. Tuli ero ja elämä alkoi meillä minulla ja 4 lapsella.
Muutaman vuoden yksin oloa ja löysin ihanan miehen meni jalat alta ja kaikki kävi äkkiä.
Ehkä omaa tymyyttäni niin en pitännyt ongelmana muutamaa kaljaa viikossa. Kun mies oli kotona.
Mutta nyt on tilanne toinen. Mies kittaa kaljaa melkeen joka ilta tölkin jos toisenkin. Ja menee sitä väkevääkin ihan kivasti vkl;na.Selitys on että enhän mä mee mihinkään. Joo ei mee meniskin. Nytten sitten kun mä kuulenkin tölkin aukaisu äänen mulla sydän pyörii mieljoonaa ja tekee niin pahaa.
Mies tietää että mä en voi pakottaa toista olemaan juomatta ja tietää senkin että ex oli kova juomaan.
Nyt mietin miten mä voisin asian esittää suoraan varmaan. Mutta viimeksi vaan sain ison riidan aikaiseksi ja naurua kun suutuin muutamasta kaljatölkistä.
Pitäs vaan mies saada tajuumaan että nyt riittää tai pitää alkaa ajatella elämää erillään. Minulla on 5 lasta joita pitää ajatella.
Viina taitaa olla minulle kirous.
Haluisin niin jutella ihmisten kanssa tästä mutta ei kukaan ymmärrä kuka ei ole tässä tilanteessa elännyt.
Voimia siis taistoon
Muutaman vuoden yksin oloa ja löysin ihanan miehen meni jalat alta ja kaikki kävi äkkiä.
Ehkä omaa tymyyttäni niin en pitännyt ongelmana muutamaa kaljaa viikossa. Kun mies oli kotona.
Mutta nyt on tilanne toinen. Mies kittaa kaljaa melkeen joka ilta tölkin jos toisenkin. Ja menee sitä väkevääkin ihan kivasti vkl;na.Selitys on että enhän mä mee mihinkään. Joo ei mee meniskin. Nytten sitten kun mä kuulenkin tölkin aukaisu äänen mulla sydän pyörii mieljoonaa ja tekee niin pahaa.
Mies tietää että mä en voi pakottaa toista olemaan juomatta ja tietää senkin että ex oli kova juomaan.
Nyt mietin miten mä voisin asian esittää suoraan varmaan. Mutta viimeksi vaan sain ison riidan aikaiseksi ja naurua kun suutuin muutamasta kaljatölkistä.
Pitäs vaan mies saada tajuumaan että nyt riittää tai pitää alkaa ajatella elämää erillään. Minulla on 5 lasta joita pitää ajatella.
Viina taitaa olla minulle kirous.
Haluisin niin jutella ihmisten kanssa tästä mutta ei kukaan ymmärrä kuka ei ole tässä tilanteessa elännyt.
Voimia siis taistoon
Kukapa myöntäisi olevansa alkoholisti...
Meillä menee melkeinpä säännöllisesti olutta/siideriä joka ilta, määrä vaihtelee 3-8 tölkin välillä työpäivisin ja vapailla menee enemmän. Ja se on ärsyttävää, kun lapset näkee isän sohvalla selällään - oluttölkki käteen kiinni kasvaneena.
Olen katsellut tätä viimeiset kaksi vuotta, en tiedä kuinka kauan vielä jaksan.
Meillä menee melkeinpä säännöllisesti olutta/siideriä joka ilta, määrä vaihtelee 3-8 tölkin välillä työpäivisin ja vapailla menee enemmän. Ja se on ärsyttävää, kun lapset näkee isän sohvalla selällään - oluttölkki käteen kiinni kasvaneena.
Olen katsellut tätä viimeiset kaksi vuotta, en tiedä kuinka kauan vielä jaksan.
arkana harmaana
Hitsit kun teki kauan mieli ottaa kantaa asiaan joka liippaa valitettavan läheltä mutta tökkii sivusto niin ettei tullut mitään.
Joku tuossa yllä kirjoitti että kun kuuluu tölistä "tsup" niin sydän heittää volttia. Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat.
Meillä mies vielä sairastaa masennusta jota ei tosiaankaan alkoilut paranna. Se makaa sohvalla ja kattoo telkusta urheilua ja tuloksia ja seuraa veikkauksen raha pelejä. Ollut jo sairauslomalla piiiitkään.
Yök. Välillä toivon että haistuis ilmaan.
Ny tollut tosin 3vkoa ottamatta kun viimeks mokasi enemmän niin pysäytti vissiin sitäkin. Muttei se helvetti ohi oo.
Harmi kun tiedän.
Kaikki varmaan ihmettelee miken eroa. Mutten pienten lasten kanssa haluiaisi olla yksin ja koiran.
Ja raha asioiden. Miehen kanssa en siis oel rahasta, sitä sillä ei ole!! Ettei kukaan sellasta erehdy luulemaan.
Ja tähänkin paskaan turtuu.
Plaah. Ehimpäs kirjottaa ennen työpäivän loppua hiukan.
Joku tuossa yllä kirjoitti että kun kuuluu tölistä "tsup" niin sydän heittää volttia. Tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat.
Meillä mies vielä sairastaa masennusta jota ei tosiaankaan alkoilut paranna. Se makaa sohvalla ja kattoo telkusta urheilua ja tuloksia ja seuraa veikkauksen raha pelejä. Ollut jo sairauslomalla piiiitkään.
Yök. Välillä toivon että haistuis ilmaan.
Ny tollut tosin 3vkoa ottamatta kun viimeks mokasi enemmän niin pysäytti vissiin sitäkin. Muttei se helvetti ohi oo.
Harmi kun tiedän.
Kaikki varmaan ihmettelee miken eroa. Mutten pienten lasten kanssa haluiaisi olla yksin ja koiran.
Ja raha asioiden. Miehen kanssa en siis oel rahasta, sitä sillä ei ole!! Ettei kukaan sellasta erehdy luulemaan.
Ja tähänkin paskaan turtuu.
Plaah. Ehimpäs kirjottaa ennen työpäivän loppua hiukan.
Sama täällä, mies käyttää alkoholia yhä enenevässä määrin. Tietää itsekin että on "suurkuluttaja" mutta ei tee eikä halua tehdä asialle mitään. Viikossa kuluu keskimäärin 30 annosta eli n. 5 pulloa viiiniä tosin usein oluen tai siiderin muodossa . Taustalla masennus, meidän perheen kriisi ja vaikeat työolosuhteet, eli kestämistä riittää. Joka ikiseen viikonloppuun kuuluu viinin lipittäminen, joka alkaa perjantaina ja siitä jatkuu sitten molempina iltoina. Viikolla vaihtelevasti myös. Tässä mietiskelen itsekseni että kuinkahan kauan hermo kestää. Olisi tosi kiva joskus aloittaa viikonloput ihan muissa merkeissä kun katsella sohvalla viiniä kittaavaa miestä.
\
Mä olen miettinyt aivan samaa, miehellä on aina hyvä syy juoda; ainakin omasta mielestään. Viis siitä onko meillä rahaa, hänellä on niin rankka työ, että on pakko juoda viikonloppuisin ja joskus myös viikolla. Ongelmaa hänellä ei kuulemma ole, mutta tiukkaa hänelle teki kun pyysin häntä olemaan juomatta yhden viikonlopun. Minä en enää tätä katsele vaan lähden. V*tuttaa kerätä joka su aamu kaljapulloja ympäri kämppää kun isäntä haisee sängyssä. Etkä mielestäni ole nipo, jos viina haittaa jommankumman elämää ja loukkaa sinua, ei sen käyttö ole ok!!Alkuperäinen kirjoittaja 30.03.2006 klo 21:30 Arja kirjoitti:
harmaana
Olen itse alkoholistiperheen lapsi ja samoin mieheni. Kun aloitimme yhteiselon 3v sitten sovimme säännöstä...emme halua lapsillemme samallaista lapsuutta kuin itsellämme oli. Olen nähnyt mieheni kolmen vuoden aikana 5 krt humalssa (erittäin harvoin siis) ja olen henkisesti kamppaillut niinä kertoina itseni ja lapsuuteni kanssa. Mies saa mennä poikien iltoihin, jolloin minä ja tyttäremme emme häntä näe humalassa. Muutamia kertoja vodessa käykin ja pitääkin käydä. En halua kahlita häntä kotiin vain koska alkoholi tuhonnut paljon elämästäni :'( ^
Olen päättänyt ja miehenikin tietää, että alkoholin viedessä voiton elämässämme esim. joka viikonloppuinen juominen taikka olutta pulloittain viikolla, silloin lähden minä ja lapsemme ja tiemme erovat. Lapsemme ei tarvitse elää samaa helvettiä ja tappeluilmapiiriä kuin itse tein. Valitettavasti me naiset usein alistumme tähän ns. normaaliin alkoholinkäyttöön!!! Sanon vain, että lähtekää ajoissa ja antakaa lapsellenne tasapainoinen lapsuus. Parempi ilman isää kuin alkoholisoitunut isä ja tappelut!!!!!
Olen päättänyt ja miehenikin tietää, että alkoholin viedessä voiton elämässämme esim. joka viikonloppuinen juominen taikka olutta pulloittain viikolla, silloin lähden minä ja lapsemme ja tiemme erovat. Lapsemme ei tarvitse elää samaa helvettiä ja tappeluilmapiiriä kuin itse tein. Valitettavasti me naiset usein alistumme tähän ns. normaaliin alkoholinkäyttöön!!! Sanon vain, että lähtekää ajoissa ja antakaa lapsellenne tasapainoinen lapsuus. Parempi ilman isää kuin alkoholisoitunut isä ja tappelut!!!!!
vakituinen nikittä
En tiedä mistä aloittaisin.. Paljon olisi teille kaikille sanottavaa, mutta ensimmäisenä tarjoan vain :hug:
Tiedän teidän kokemuksianne työn kautta ja ymmärrän turhautumisenne. Alkoholismi on sairaus, jonka ympäristö ymmärtää ensin ja itse sairastava ihminen vasta viimeisenä (tai oikeammin valehtelee itselleen pitkään, ettei ole alkoholisti). Ammattilaisen näkökulmasta ohjaisin teitä, puolisot, ottamaan yhteyttä A-klinikkaan paikkakunnallanne. On hyvä käydä keskustelemassa näistä asioista. Asiasta tekee vielä vakavamman se, että alkoholiongelma on perheessä, jossa on pieniä lapsia. Tämä voi vaikuttaa lasten elämään isostikin myöhemmässä vaiheessa, kuten tuossa joku kirjoittikin olevansa alkoholistiperheen lapsi. Itseohjautuvista ryhmistä on myös olemassa AL-anon, eli alkoholistien läheisille tarkoitettu ryhmä (vrt. AA-ryhmä).
Alkoholismista toipuminen lähtee ihmisestä itsestään, kukaan muu ei voi sitä toisen puolesta tehdä. Me ammattilaiset annamme apua ja tukea tässä asiassa, mutta meilläkään ei ole mitään taikasauvaa, jolla parantaisimme ihmiset. Oma motivaatio on tärkein. jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää päihdehuoltoa. Toisessa paikassa on ihan omat päihdeyksiköt, toisaalla katkaisuhoito ja jatko tapahtuu esim. terveyskeskuksessa.
Kun tilanne ahdistaa, suosittelen ottamaan yhteyttä päihdehuollon ammattilaisiin. Kierre olisi hyvä saada pysäytettyä sekä läheisten että alkoholistin itsensä kannalta.
Voimia teille kaikille! Tie on pitkä ja raskas kulkea, mutta lopussa se palkitsee! :hug: :flower: :hug:
Tiedän teidän kokemuksianne työn kautta ja ymmärrän turhautumisenne. Alkoholismi on sairaus, jonka ympäristö ymmärtää ensin ja itse sairastava ihminen vasta viimeisenä (tai oikeammin valehtelee itselleen pitkään, ettei ole alkoholisti). Ammattilaisen näkökulmasta ohjaisin teitä, puolisot, ottamaan yhteyttä A-klinikkaan paikkakunnallanne. On hyvä käydä keskustelemassa näistä asioista. Asiasta tekee vielä vakavamman se, että alkoholiongelma on perheessä, jossa on pieniä lapsia. Tämä voi vaikuttaa lasten elämään isostikin myöhemmässä vaiheessa, kuten tuossa joku kirjoittikin olevansa alkoholistiperheen lapsi. Itseohjautuvista ryhmistä on myös olemassa AL-anon, eli alkoholistien läheisille tarkoitettu ryhmä (vrt. AA-ryhmä).
Alkoholismista toipuminen lähtee ihmisestä itsestään, kukaan muu ei voi sitä toisen puolesta tehdä. Me ammattilaiset annamme apua ja tukea tässä asiassa, mutta meilläkään ei ole mitään taikasauvaa, jolla parantaisimme ihmiset. Oma motivaatio on tärkein. jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää päihdehuoltoa. Toisessa paikassa on ihan omat päihdeyksiköt, toisaalla katkaisuhoito ja jatko tapahtuu esim. terveyskeskuksessa.
Kun tilanne ahdistaa, suosittelen ottamaan yhteyttä päihdehuollon ammattilaisiin. Kierre olisi hyvä saada pysäytettyä sekä läheisten että alkoholistin itsensä kannalta.
Voimia teille kaikille! Tie on pitkä ja raskas kulkea, mutta lopussa se palkitsee! :hug: :flower: :hug:
tiedän tuon tunnen ....
ite tässä kahden pienen lapsen kanssa kotona mies ties missä... eilen oltiin kavereidrn kanssa ulkona ja mies kännipäissään sanoi ettei haluaa olla mun kanss ja on sanonut ennenkin kännissä kuitenkin on selvinpäin halukas olla yhdessä.. mies on ollut eilisesta menossa ja ryyppänyt koko sen ajan,,,,.. aamulla yritin soittaa ja puhua sille järkee mutta ei mennyt perille.... nyt ajatukset mulla sellaiset kun ei enää jaksaa olla masentunut yhden miehen takia... että eroaisko...?? en tiiä mutta nyt ainakin tuntuu järkevälta ratkaisulta... mutta pitää nyt nukkua yön yli ja katsoa sittee tilanne uudestaan mutta oon ihan lopussa ja se mitä siinä eniten pahentaa mieltä on se että lapsilla aivan kauhea ikä'vä isiä ja yrittäpää siinä selittää että miks se isi ei kotiin tuu???.. 3 v on itkenyt koko illan että haluaa isi on isiä ikävä miksi isi ei tuu kotiin... niin siinä ei oikein enää tiedä mitä pitäisi vastata... nuorempi lapsi vielä niin pieni ettei niin kysele...
Voimia kaikille teille jolla on alkoholistimiehet.. se on kauhea kokemus enkä toivo sitä kenellekään...
ite tässä kahden pienen lapsen kanssa kotona mies ties missä... eilen oltiin kavereidrn kanssa ulkona ja mies kännipäissään sanoi ettei haluaa olla mun kanss ja on sanonut ennenkin kännissä kuitenkin on selvinpäin halukas olla yhdessä.. mies on ollut eilisesta menossa ja ryyppänyt koko sen ajan,,,,.. aamulla yritin soittaa ja puhua sille järkee mutta ei mennyt perille.... nyt ajatukset mulla sellaiset kun ei enää jaksaa olla masentunut yhden miehen takia... että eroaisko...?? en tiiä mutta nyt ainakin tuntuu järkevälta ratkaisulta... mutta pitää nyt nukkua yön yli ja katsoa sittee tilanne uudestaan mutta oon ihan lopussa ja se mitä siinä eniten pahentaa mieltä on se että lapsilla aivan kauhea ikä'vä isiä ja yrittäpää siinä selittää että miks se isi ei kotiin tuu???.. 3 v on itkenyt koko illan että haluaa isi on isiä ikävä miksi isi ei tuu kotiin... niin siinä ei oikein enää tiedä mitä pitäisi vastata... nuorempi lapsi vielä niin pieni ettei niin kysele...
Voimia kaikille teille jolla on alkoholistimiehet.. se on kauhea kokemus enkä toivo sitä kenellekään...
vieras nyt
Minä olen elänyt viinahelvetissä viimeiset 7,5vuotta. Välillä on tosin ollut antabusten avulla raittiitakin jaksoja, pisin taitaa olla kapselilla 8kk. Enää eivät nekään auta ja raittiit ajat ovat entistä lyhyempiä. Meillä on kaksi pientä lasta ja vasta valmistunut omakotitalo, syyt jaksaa yrittää eteenpäin..Mies käy A-klinikalla suht säännöllisesti, mutta se motivaatio puuttuu, menee sinne vain minun ja yhteiskunnan painostuksesta, mutta juo kuitenkin lähes koko ajan. Työnteko ei ole enää maistunut vuosiin, töitä saa hyvin alaltaan, mutta niiden pitäminen ei sitten onnistukaan. Luonteeltaan on kiltti ja selvinpäin kuin kuka tahansa perheenisä rakastaen minua ja lapsiaan yli kaiken, mutta kun viina tulee kuvioihin jäämme aina toisiksi. Väkivaltaa meillä ei ole, ei ainakaan VIELÄ, mutta laskuhumalassa raivokohtaukset, kun elimistö huutaa lisää viinaa, ovat jo sitä luokkaa, että en ole enää varma mistään..
Reilun kuus vuotta elin häpeillen(?) ja salaillen asioita, ilman ystäviä ja apua, mutta nyt vajaa vuosi sitten ryhdistäydyin ja hain itselleni apua A-klinikalta. Käyn siellä säännöllisesti juttelemassa ja nyt on sosiaalitoimisto järjestämässä miehelle omaa asuntoa.
Toivon, että omillaan asuessa hänellä silmät avautuvat ja hän herää tekemään ongelmalleen jotakin, mutta jos ei niin en voi sille sitten mitään. Olen joka tapauksessa tyytyväinen itseeni, että saan vihdoinkin tempaistua itseni ja lapset irti tästä kaikesta ja aloitettua toivottavasti paremman elämän. Voimia kaikille!
Reilun kuus vuotta elin häpeillen(?) ja salaillen asioita, ilman ystäviä ja apua, mutta nyt vajaa vuosi sitten ryhdistäydyin ja hain itselleni apua A-klinikalta. Käyn siellä säännöllisesti juttelemassa ja nyt on sosiaalitoimisto järjestämässä miehelle omaa asuntoa.
Toivon, että omillaan asuessa hänellä silmät avautuvat ja hän herää tekemään ongelmalleen jotakin, mutta jos ei niin en voi sille sitten mitään. Olen joka tapauksessa tyytyväinen itseeni, että saan vihdoinkin tempaistua itseni ja lapset irti tästä kaikesta ja aloitettua toivottavasti paremman elämän. Voimia kaikille!
Hei,päätimpä minäkinkertoa meidän tarinan.
Elän parisuhteessa alkoholistin kanssa ja menin kihloihin hänen kanssaan,ennenku tajusin ongelmaa. Pian seurustelun alettua siis. Hän sai puhuttua minut ympäri kauniilla sanoilla,lupauksilla ja kukkasilla. Kerroin mitä jouduin edellisessä suhteessa kokemaan ja hän petrasi hetken ja esitti huolehtivaa miestä. Minulla oli kaksi lasta ja hänellä kaksi. kaikki olivat tuolloin alle 3v ja otinkin haasteena iloisena vastaan perustaa uusioperhe tuon miehen kanssa.
Asumme kumpikin omissa asunnoissa,mutta kyläilimme ja vietimme aikaa "isolla" porukalla jommassa kummassa päässä. Aina kerran vk:ssa 2-3 yötä kerrallaan. Nämä ajat mieheni jaksoi olla juomatta,mut kun painoimme oven kiinni ja tulin kotiin lasteni kanssa avasi hän pullon ja astui omaan "salaiseen maailmaansa".
Vaan tajusin kuitenkin hyvin pian,mitä hän vapaa aikana kotonaan puuhastelee. Jos 3kk on pian huomata,et toisella on alkoholin kanssa ongelmia ja vapaa-aika menee aina pitkän kaavan mukaan juoden. Eikä aina ollut edes vapaata lapsista.
Hän sairastaa myös masennusta,mikä saattaa aiheuttaa syyn tarttua pulloon ajoittain herkästikkin. Jokainen varmasti ymmärtää,et alkoholi ja masennuslääkitys ei ole hyvä yhdistelmä. Lääkkeiden vaikutus kumoutuu huuhtomalla alkoholia kurkusta alas.
Saan kuulla loputtomasti valheita,"en ole juonut mitään,otin jo unilääkkeen ja olen menossa nukkumaan. Voin siksi puhua,ku olisin kännissä." Nuo sanat saa karvat nousemaan pintaan ja vihan nousemaan pintaan. Kehtaakin aina valehdella. Missä kaikessa muussa hän valehtelee?
Olen lukemattomia kertoja osoittanut hänelle mieltäni ja kertonut miten kaikki tämä sattuu minuun ja vaikuttaa jopa ajoittain lasten kanssa touhuamiseen. Ei tahdo jaksaa,kun on huoli niistä mieheni lapsista. Miten he siellä pärjäävät,kun isä nukkuu krapulaa pois? Onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut. Lasten äiti on myös alkoholisti ja he juovat yhdessä,salaa minulta. Totuudet lipsahtivat välillä vahingossa mieheltäni. Olin sairaalloisen mustasukkainen,kun en hyväksynyt heidän iltamia..kuulemma. Näin tapahtui useasti myös silloin,kun omat lapseni olivat hoidossa ja olisin itsekin voinut "juhlia",tosin en halunnut sitä tehdä enää alun jälkeen mieheni humalan hakuisen juomisen takia. Silti koin suurta vääryyttä,ku he ovat yhdessä selkäni takana.
Otin puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteyttä mieheni siskoon,jolta sain yllättävää tietoa. Koko miehen suku tiedostaa juomisen,mut kukaan ei uskalla puuttua tilanteeseen mieheni arvaamattoman käytöksen takia. Hän hallitsee koko sukua ja soittelee kännipäissään haukkuen myös omia rakkaita sisaruksia ja vanhempiaan. Hän haukkunut minutkin ja lapseni useasti "viihteellä" ollessaan. Selvänä sitten katuu sanojaan ja tuumaa,"et kai sinä tiedät,et minussa asuu se toinen persoona kännissä ollessa." mutta mitä se toinen persoona tekee niille lapsille,jotka asuvat hänen luonaan? tyttö on reilu 4v ja poika nyt reilu 3v.
Olen monesti siis kertonut,et en aijo elää alkoholistin kanssa ja teinkin hänelle selväksi,et silloin,ku juo en ole häneen yhteydessä. Puhelin on isketty monesti korvaan ja viestejä ei uskalla uhkailujen ja haukkumisien pelossa lukea. Jos jätän hänet hän tappaa itsensä. Tai jos ilmoitan sossuun minut tapetaan. Sos viranomaiset ovat seurailleet tilannetta,mut ilmoittavat tulostaan aina etukäteen,niin silloin hän valmistautuu huolella ja on juomatta muutaman pvän. Puhunut olen silloin kun hän selvänä,mut puheet menevät kuuroille korville. Hän lupaa ja lupaeus on petetty iltaan mennessä tai viimeistään seuraavana vkl:na.
Aluksi tuntui,et hän haluaisi viinasta eroon,mut totuus selvisi nopeasti. Hän kertoi syövänsä antabusta,mut silti soitteli kännissä. Lääke ei kuulema tehoa häneen. Katin kontit,hän ei ottanut niitä säännöllisesti. Jätti ottamatta,ku kevät ja terassit tulivat. Taisi siinä olla 2kk oikeasti hyvää aikaa,kun hän ei juonut. Sitten se ralli alkoi uudestaan.Ajattelin,et kaikki rauhoittuu,kun miehen lapset menevät hoitoon ja miehen pitäisi mennä töihin. Olin väärässä,hän ei mennyt töihin,mut lapset ovat kyllä hoidossa. Miten pväkodissa ei puututa tilanteesee? Tosin tiedän,et mieheni osaa hyvin peitellä jälkensä.
Emme näe enään,kun todella harvoin.Minun lapseni ovat nähneet hänet viimeksi ennen joulua. En halua viedä heitä sinne tai halua,et mies tulee tänne,jos lapset ovat kotona. haluaisin unohtaa kaiken sen mitä yhdessä koimme tai teimme. Olihan siellä kuitenkin muutamia hyviä ja onnistuneita hetkiä.
Tällä hetkellä en tunne rakkautta enää miestäni kohtaan. Suurin ja vahvin tunne taitaa olla viha ja katkeruus. Silti en ole onnistunut eroamaan hänestä. Olen itse aloittanut työt ja nyt ei edes ole aikaa kyläillä tuolla ja haluakaan ei ole edes mennä sinne. Useat perättömät lupaukset lopettamista satuttavat kerta toisensa jälkeen. En usko,et hän pääsisi kuiville koskaan.
Antaisiko joku jonkin hyvän vinkin miten saisin ja pääsisin elämään hyvää ja tasapainoista elämää.
Elän parisuhteessa alkoholistin kanssa ja menin kihloihin hänen kanssaan,ennenku tajusin ongelmaa. Pian seurustelun alettua siis. Hän sai puhuttua minut ympäri kauniilla sanoilla,lupauksilla ja kukkasilla. Kerroin mitä jouduin edellisessä suhteessa kokemaan ja hän petrasi hetken ja esitti huolehtivaa miestä. Minulla oli kaksi lasta ja hänellä kaksi. kaikki olivat tuolloin alle 3v ja otinkin haasteena iloisena vastaan perustaa uusioperhe tuon miehen kanssa.
Asumme kumpikin omissa asunnoissa,mutta kyläilimme ja vietimme aikaa "isolla" porukalla jommassa kummassa päässä. Aina kerran vk:ssa 2-3 yötä kerrallaan. Nämä ajat mieheni jaksoi olla juomatta,mut kun painoimme oven kiinni ja tulin kotiin lasteni kanssa avasi hän pullon ja astui omaan "salaiseen maailmaansa".
Vaan tajusin kuitenkin hyvin pian,mitä hän vapaa aikana kotonaan puuhastelee. Jos 3kk on pian huomata,et toisella on alkoholin kanssa ongelmia ja vapaa-aika menee aina pitkän kaavan mukaan juoden. Eikä aina ollut edes vapaata lapsista.
Hän sairastaa myös masennusta,mikä saattaa aiheuttaa syyn tarttua pulloon ajoittain herkästikkin. Jokainen varmasti ymmärtää,et alkoholi ja masennuslääkitys ei ole hyvä yhdistelmä. Lääkkeiden vaikutus kumoutuu huuhtomalla alkoholia kurkusta alas.
Saan kuulla loputtomasti valheita,"en ole juonut mitään,otin jo unilääkkeen ja olen menossa nukkumaan. Voin siksi puhua,ku olisin kännissä." Nuo sanat saa karvat nousemaan pintaan ja vihan nousemaan pintaan. Kehtaakin aina valehdella. Missä kaikessa muussa hän valehtelee?
Olen lukemattomia kertoja osoittanut hänelle mieltäni ja kertonut miten kaikki tämä sattuu minuun ja vaikuttaa jopa ajoittain lasten kanssa touhuamiseen. Ei tahdo jaksaa,kun on huoli niistä mieheni lapsista. Miten he siellä pärjäävät,kun isä nukkuu krapulaa pois? Onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut. Lasten äiti on myös alkoholisti ja he juovat yhdessä,salaa minulta. Totuudet lipsahtivat välillä vahingossa mieheltäni. Olin sairaalloisen mustasukkainen,kun en hyväksynyt heidän iltamia..kuulemma. Näin tapahtui useasti myös silloin,kun omat lapseni olivat hoidossa ja olisin itsekin voinut "juhlia",tosin en halunnut sitä tehdä enää alun jälkeen mieheni humalan hakuisen juomisen takia. Silti koin suurta vääryyttä,ku he ovat yhdessä selkäni takana.
Otin puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteyttä mieheni siskoon,jolta sain yllättävää tietoa. Koko miehen suku tiedostaa juomisen,mut kukaan ei uskalla puuttua tilanteeseen mieheni arvaamattoman käytöksen takia. Hän hallitsee koko sukua ja soittelee kännipäissään haukkuen myös omia rakkaita sisaruksia ja vanhempiaan. Hän haukkunut minutkin ja lapseni useasti "viihteellä" ollessaan. Selvänä sitten katuu sanojaan ja tuumaa,"et kai sinä tiedät,et minussa asuu se toinen persoona kännissä ollessa." mutta mitä se toinen persoona tekee niille lapsille,jotka asuvat hänen luonaan? tyttö on reilu 4v ja poika nyt reilu 3v.
Olen monesti siis kertonut,et en aijo elää alkoholistin kanssa ja teinkin hänelle selväksi,et silloin,ku juo en ole häneen yhteydessä. Puhelin on isketty monesti korvaan ja viestejä ei uskalla uhkailujen ja haukkumisien pelossa lukea. Jos jätän hänet hän tappaa itsensä. Tai jos ilmoitan sossuun minut tapetaan. Sos viranomaiset ovat seurailleet tilannetta,mut ilmoittavat tulostaan aina etukäteen,niin silloin hän valmistautuu huolella ja on juomatta muutaman pvän. Puhunut olen silloin kun hän selvänä,mut puheet menevät kuuroille korville. Hän lupaa ja lupaeus on petetty iltaan mennessä tai viimeistään seuraavana vkl:na.
Aluksi tuntui,et hän haluaisi viinasta eroon,mut totuus selvisi nopeasti. Hän kertoi syövänsä antabusta,mut silti soitteli kännissä. Lääke ei kuulema tehoa häneen. Katin kontit,hän ei ottanut niitä säännöllisesti. Jätti ottamatta,ku kevät ja terassit tulivat. Taisi siinä olla 2kk oikeasti hyvää aikaa,kun hän ei juonut. Sitten se ralli alkoi uudestaan.Ajattelin,et kaikki rauhoittuu,kun miehen lapset menevät hoitoon ja miehen pitäisi mennä töihin. Olin väärässä,hän ei mennyt töihin,mut lapset ovat kyllä hoidossa. Miten pväkodissa ei puututa tilanteesee? Tosin tiedän,et mieheni osaa hyvin peitellä jälkensä.
Emme näe enään,kun todella harvoin.Minun lapseni ovat nähneet hänet viimeksi ennen joulua. En halua viedä heitä sinne tai halua,et mies tulee tänne,jos lapset ovat kotona. haluaisin unohtaa kaiken sen mitä yhdessä koimme tai teimme. Olihan siellä kuitenkin muutamia hyviä ja onnistuneita hetkiä.
Tällä hetkellä en tunne rakkautta enää miestäni kohtaan. Suurin ja vahvin tunne taitaa olla viha ja katkeruus. Silti en ole onnistunut eroamaan hänestä. Olen itse aloittanut työt ja nyt ei edes ole aikaa kyläillä tuolla ja haluakaan ei ole edes mennä sinne. Useat perättömät lupaukset lopettamista satuttavat kerta toisensa jälkeen. En usko,et hän pääsisi kuiville koskaan.
Antaisiko joku jonkin hyvän vinkin miten saisin ja pääsisin elämään hyvää ja tasapainoista elämää.
Irrottaudu täydellisesti miehestä ja muuta paikkakuntaa. Puhnro. ja henkilötiedot salaisiksi. Ja sossuille ilmoitus ja kertomus totuudesta ja käyntien ennakoimisesta.
Tee selväksi, että mies ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista, kerro juomisen tolkuttomuus, tappouhkaukset yms.
Mitään hyvää et tältä mieheltä elämääsi saa, eivätkä sinun eivätkä miehen lapset. VAIN SINÄ VOIT PELASTAA TEIDÄT KAIKKI. TEE ROHKEASTI SE. PALJON VOIMIA!! :hug: :hug: :hug: :hug:
Ja muista kertoa myös, että miehen lasten äitikin on alkoholisti ja juovat yhdessä.
Tee selväksi, että mies ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista, kerro juomisen tolkuttomuus, tappouhkaukset yms.
Mitään hyvää et tältä mieheltä elämääsi saa, eivätkä sinun eivätkä miehen lapset. VAIN SINÄ VOIT PELASTAA TEIDÄT KAIKKI. TEE ROHKEASTI SE. PALJON VOIMIA!! :hug: :hug: :hug: :hug:
Ja muista kertoa myös, että miehen lasten äitikin on alkoholisti ja juovat yhdessä.
Emmiskäinen
Kun lukee näitä keskustelupalstoja niin huomaa että alkoholi tuntuu olevan monessa perheessä ongelma. Meilläkin se on aiheuttanut riitoja, varsinkin nyt, kun itse olen raskaana ja nollalinjalla tietenkin. Tarkkailen mieheni alkoholin käyttöä aika tarkkaan ja välillä mietin että olenko vain turhan nipo. Mieheni mielestä taidan olla... Mieheni ei ole väkivaltainen ja muutenkin käyttäytyy ihan kunnolla vaikka on juonut muutaman. Kovassa humalassakaan ei kohtele minua huonosti.
Häiritsee vaan se, että tuntuu, että miehelleni muutamasta "saunakaljasta" on tullut tapa. Joka viikonloppu täytyy ostaa kaljaa ja pe ja la iltana menee muutama. En muista viikonloppua pitkään aikaan ettei mieheni olis juonut yhtäkään. Ei hän siis joka viikonloppu ole humalassa, (aika harvoin niin humalassa että se näkyisi erityisemmin), mutta juo kuitenkin muutaman kaljan joka viikonloppu. Viikollakin joskus yksi-kaksi.
Miehelleni kun asiasta mainitsen, että eikö edes yhtenä viikonloppuna vois olla täysin nollalinjalla, niin hän ei pidä muutamaa kaljaa ongelmana kun ei se häiritse elämää mitenkään (siis muuten kuin minua). Olenko siis vain turhasta nipottaja ja pelkään etukäteen, että tällaisesta alkoholin käyttö voi vaan lisääntyä...???
Häiritsee vaan se, että tuntuu, että miehelleni muutamasta "saunakaljasta" on tullut tapa. Joka viikonloppu täytyy ostaa kaljaa ja pe ja la iltana menee muutama. En muista viikonloppua pitkään aikaan ettei mieheni olis juonut yhtäkään. Ei hän siis joka viikonloppu ole humalassa, (aika harvoin niin humalassa että se näkyisi erityisemmin), mutta juo kuitenkin muutaman kaljan joka viikonloppu. Viikollakin joskus yksi-kaksi.
Miehelleni kun asiasta mainitsen, että eikö edes yhtenä viikonloppuna vois olla täysin nollalinjalla, niin hän ei pidä muutamaa kaljaa ongelmana kun ei se häiritse elämää mitenkään (siis muuten kuin minua). Olenko siis vain turhasta nipottaja ja pelkään etukäteen, että tällaisesta alkoholin käyttö voi vaan lisääntyä...???
Hamtaro
Lueskellesani noita juttuja ni tuli mieleen, et paljonko on toi miesten juominen? Mekin silloin tällöin otetaan viikolla kalja tai pari, viikonloppuisin saatetaan juoda 4-5 kaljaa, mut en pidä sitä kuitenkaan liian suurena määränä. Ilmankin pystymme olemaan.
Koff ja karhu
Pahimmat kirosanat meillä on Karhu ja Koff-tölkit. Se viha ja raivo ja inho mikä nousee sisuksistani kun kuulen tölkin aukeavan... Jos niillä tunteilla olis ase, ne tappais ihan varmasti. Kalja on vienyt sekä taloutemme että parisuhteemme, lasten elämästä puhumattakaan, niin syvään monttuun että sieltä ei nousta ilman traumoja, ei sitten millään.
Tosin mies saa jäädä selittelemään seinille ettei hänellä ole alkoholiongelmaa. Alkoholisti ja väkivaltainen sekä sairaalloisen mustasukkainen, omasta mielestään ei muuta kun rakastava ja "vähän" mustis. Syytä ei pitäis olla kun en pääse edes lähtemään kotoa mihinkään.
Niin tai näin, tää "ämmä" ja "#&%?$!*" on saanut tarpeekseen. Alkoholisti ei muuksi muutu. Minä pakkaan lasten (5kpl, nuorin 2kk) ja omat tavarani ja se on soronoo...
Tehkää muutkin palvelus itsellenne ja ottakaa vastuu omasta elämästä ja jättäkää kaikki turha p***a pois , alkoholistit ei siihen pysty. Rypeköön omissa tuskissaan ja pilatkoon oman elämänsä ihan rauhassa. Mun ja lasten elämää ei enää yks luuseri juoppo pilaa. Olkoon sairaus tai ei, sen verran pitäis olla itsekuria ettei juo joka h******n ilta itseään känniin.
Näin meillä
Tosin mies saa jäädä selittelemään seinille ettei hänellä ole alkoholiongelmaa. Alkoholisti ja väkivaltainen sekä sairaalloisen mustasukkainen, omasta mielestään ei muuta kun rakastava ja "vähän" mustis. Syytä ei pitäis olla kun en pääse edes lähtemään kotoa mihinkään.
Niin tai näin, tää "ämmä" ja "#&%?$!*" on saanut tarpeekseen. Alkoholisti ei muuksi muutu. Minä pakkaan lasten (5kpl, nuorin 2kk) ja omat tavarani ja se on soronoo...
Tehkää muutkin palvelus itsellenne ja ottakaa vastuu omasta elämästä ja jättäkää kaikki turha p***a pois , alkoholistit ei siihen pysty. Rypeköön omissa tuskissaan ja pilatkoon oman elämänsä ihan rauhassa. Mun ja lasten elämää ei enää yks luuseri juoppo pilaa. Olkoon sairaus tai ei, sen verran pitäis olla itsekuria ettei juo joka h******n ilta itseään känniin.
Näin meillä
Raittiuden kirot
Olen mies, raitis ja perheellinen. Ajattelin vain ilmoittautua kun näyttää siltä että muut eivät ole..
Sivusta katsoen (kavereiden perheet) näyttää juuri siltä että perheillä on kova tarve esittää kunnollisia. Kun rouva lähtee samaan leikkiin ja alkaa esittää hyvän perheen äitiä nousee varmaankin kynnys tunnustaa ongelma ja hakea apua. Kukapa haluaisi tunnustaa olevansa alkoholistin tai sellaiseksi pyrkivän kanssa naimisissa.
Toivotan hyviä voimia kaikille alkongelmien kanssa painiville.
Jokainen on vastuussa elämästään ja etenkin jälkikasvun elämästä.
Alkoholistifaijaa ei tarvitse sietää. Lasten elämä muuttuu ratkaisevasti paremmaksi vaikka rahaa ei yh:lla välttämättä olisikaan.
Oma isäni oli ja on alkoholisti, josta äitini ymmärsi erota kun olimme toisella kymmenellä. Kun ongelma on tunnustettu ja tilanne kaikille selvillä auttaa se jokaista. Tärkeintä lienee juuri tunnustaminen ja toimiminen. Joku viisas on sanonut, että asiat ovat juuri niin kuin ne näyttävät olevan. Mieti miten sinun kohdallasi on.
Jos joku muu äijä lukee tätä ja tunnistaa tilanteensa sanoisin näin: mikä elämässä voi olla mukavampaa kuin omien lasten elämään osallistuminen ja heidän onnistumisistaan iloitseminen. Elämää ei tiettävästi saa elää uusiksi vaikka hokaisikin joitain virheitä
Kuulostan saarnaajalta, ehkä sellainen olenkin..
Sivusta katsoen (kavereiden perheet) näyttää juuri siltä että perheillä on kova tarve esittää kunnollisia. Kun rouva lähtee samaan leikkiin ja alkaa esittää hyvän perheen äitiä nousee varmaankin kynnys tunnustaa ongelma ja hakea apua. Kukapa haluaisi tunnustaa olevansa alkoholistin tai sellaiseksi pyrkivän kanssa naimisissa.
Toivotan hyviä voimia kaikille alkongelmien kanssa painiville.
Jokainen on vastuussa elämästään ja etenkin jälkikasvun elämästä.
Alkoholistifaijaa ei tarvitse sietää. Lasten elämä muuttuu ratkaisevasti paremmaksi vaikka rahaa ei yh:lla välttämättä olisikaan.
Oma isäni oli ja on alkoholisti, josta äitini ymmärsi erota kun olimme toisella kymmenellä. Kun ongelma on tunnustettu ja tilanne kaikille selvillä auttaa se jokaista. Tärkeintä lienee juuri tunnustaminen ja toimiminen. Joku viisas on sanonut, että asiat ovat juuri niin kuin ne näyttävät olevan. Mieti miten sinun kohdallasi on.
Jos joku muu äijä lukee tätä ja tunnistaa tilanteensa sanoisin näin: mikä elämässä voi olla mukavampaa kuin omien lasten elämään osallistuminen ja heidän onnistumisistaan iloitseminen. Elämää ei tiettävästi saa elää uusiksi vaikka hokaisikin joitain virheitä
Kuulostan saarnaajalta, ehkä sellainen olenkin..
yksi kiroaja
onneksi ei nykyelämässä tarvitse moisesta kärsiä. Olen elänyt sitä vierestä katsellen miten viina oli lääke masennukseen ja seuraukset sen mukaiset. Hän ei piitannut enää mistään ja laittoi elämän risaiseksi. Ei ole työelämässä vieläkään, vaikka haluaisi. Pohjalta on vaikea nousta ylös. Muuten ihan ok ihminen, ei mikään narsisti tai psyko.
Mikä luokitellaan teidän mielestänne alkoholismiksi?
Onko se alkoholismia, että juodaan vähintään pari olutta/siideriä jokaisena iltana? Usein jopa 10.
Vapaapäivinä otetaan usein "kalsarikänni"....eihän se haittaa, jos kotona pysyy.
Sitten kun kunnolla ryypätään niin siinä meneekin helposti monta päivää - aamusta iltaan. Eikä silloin muisteta edes perheelle ilmoittaa, missä ollaan ja milloin tullaan.
Olisikohan miehessäni alkoholistin vikaa???
Onko se alkoholismia, että juodaan vähintään pari olutta/siideriä jokaisena iltana? Usein jopa 10.
Vapaapäivinä otetaan usein "kalsarikänni"....eihän se haittaa, jos kotona pysyy.
Sitten kun kunnolla ryypätään niin siinä meneekin helposti monta päivää - aamusta iltaan. Eikä silloin muisteta edes perheelle ilmoittaa, missä ollaan ja milloin tullaan.
Olisikohan miehessäni alkoholistin vikaa???
Kyllä miehesi on alkoholisti. Niin ikävää,kun se onkin. Meillä putki alkoi jo keskiviikkona,ku lapsille iski vesirokko ja mieheni tiesi,et kodista ei tarvitse poistua mihinkään. Kerroin siis tuossa aijemmin jo meidän tarinamme ja nyt luvassa siihen jatkoa.
Hän siis avasi pullon ke iltana ja viellä siihen ei olla korkkia päälle laitettu. Hirvittää minkälaista siellä taas meno on. Mieheni sisko soitti tänään ja me kumpikaan ei olla kuultu miehestä perjantain jälkeen. Yritetty on kumpikin tavoittaa häntä,mutta turhaan. Itse en pääse tarkistamaan tilannetta,koska myös oma kuopukseni on sairaana yli 39 asteen kuumeessa. Tilanne käy hermoille ja kohta en tiedä miten tuolissa istuisi,kun huoli kasvaa suureksi.
Kaljaa hän hakee helposti lisää,kun lapset voi jättää katsomaan piirrettyjä tai laittaa nukkumaan siksi aikaa ja sairaat lapsethan nukkuvat kuitenkin. Lastehuoneen oven viellä kun lukitsee ei lapset ainakaan pääse tekemään mitään hölmöä tai karkaa mihinkään. Aivan kamalaa.
En oikeasti uskalla puuttua tilanteeseen,kun olen monesti uhannut tehdä hänestä ilmoituksen ja hän todella arvaamaton ja voisi ainakin kännissä tehdä mitä vaan,jopa tappaa. Odotan ja toivon,et joku muu lähipiiristä tekisi ilmoitusen. Neuvolassa olen uskaltanut puhua,kun neuvolassa asiasta jo tiedettiin,mutta hekin ovat neuvottomia tilanteessa ja ehkä hekin pelkäävät arvaamatonta miestä. Tai sitten jos joku naapuri tekisi ilmoituksen. Suomalaiset vaan eivät tahdo puuttua vieraiden naapureiden tekemisiin. Kamalaa pelätä,jotain ihmistä jota on joskus rakastanut.
Helppo on sanoa,et ota ja lähde,mut itse ainakin pelkään,et tilanne menee vielä karumpaan suuntaan. Tosin en voi itsekään olla pitkään onnettomassa parisuhteessa.
Ja ketään ei paranneta,jos omaa halua ei paranemiseen löydy. Sen tiedän ja tajuan.
Voimia ja iso :hug: kaikille,jotka painivat samojen asioiden parissa.
Hän siis avasi pullon ke iltana ja viellä siihen ei olla korkkia päälle laitettu. Hirvittää minkälaista siellä taas meno on. Mieheni sisko soitti tänään ja me kumpikaan ei olla kuultu miehestä perjantain jälkeen. Yritetty on kumpikin tavoittaa häntä,mutta turhaan. Itse en pääse tarkistamaan tilannetta,koska myös oma kuopukseni on sairaana yli 39 asteen kuumeessa. Tilanne käy hermoille ja kohta en tiedä miten tuolissa istuisi,kun huoli kasvaa suureksi.
Kaljaa hän hakee helposti lisää,kun lapset voi jättää katsomaan piirrettyjä tai laittaa nukkumaan siksi aikaa ja sairaat lapsethan nukkuvat kuitenkin. Lastehuoneen oven viellä kun lukitsee ei lapset ainakaan pääse tekemään mitään hölmöä tai karkaa mihinkään. Aivan kamalaa.
En oikeasti uskalla puuttua tilanteeseen,kun olen monesti uhannut tehdä hänestä ilmoituksen ja hän todella arvaamaton ja voisi ainakin kännissä tehdä mitä vaan,jopa tappaa. Odotan ja toivon,et joku muu lähipiiristä tekisi ilmoitusen. Neuvolassa olen uskaltanut puhua,kun neuvolassa asiasta jo tiedettiin,mutta hekin ovat neuvottomia tilanteessa ja ehkä hekin pelkäävät arvaamatonta miestä. Tai sitten jos joku naapuri tekisi ilmoituksen. Suomalaiset vaan eivät tahdo puuttua vieraiden naapureiden tekemisiin. Kamalaa pelätä,jotain ihmistä jota on joskus rakastanut.
Helppo on sanoa,et ota ja lähde,mut itse ainakin pelkään,et tilanne menee vielä karumpaan suuntaan. Tosin en voi itsekään olla pitkään onnettomassa parisuhteessa.
Ja ketään ei paranneta,jos omaa halua ei paranemiseen löydy. Sen tiedän ja tajuan.
Voimia ja iso :hug: kaikille,jotka painivat samojen asioiden parissa.
Anonyymisti
Alkoholismi: "Pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö, joka aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja.... Alkoholisti tai alkoholiongelmainen on sekä henkisesti, että fyysisesti alkoholista riippuvainen. Riippuvuus aiheuttaa joko kausittaista tai jatkuvaa juomista." (Tukiasema.net)
Meillä miehen juominen oli silloin tavatessamme, n. 15 v. sitten, viikonloppujuomista. Vähitellen juominen on ajautunut siihen pisteeseen, että viimeiset 5 vuotta selviä iltoja on kuukaudessa n.2-max 4-5. Lasteni isä juo siis joka ilta, päivisin on kyllä töissä. Positiivista?, jos asiasta pitäisi hakea, on se, että itse en ole halunnut alkoholiin koskea enää vuosiin :/ .
Meillä miehen juominen oli silloin tavatessamme, n. 15 v. sitten, viikonloppujuomista. Vähitellen juominen on ajautunut siihen pisteeseen, että viimeiset 5 vuotta selviä iltoja on kuukaudessa n.2-max 4-5. Lasteni isä juo siis joka ilta, päivisin on kyllä töissä. Positiivista?, jos asiasta pitäisi hakea, on se, että itse en ole halunnut alkoholiin koskea enää vuosiin :/ .
Sama vika,en itse koske enään alkoholiin juuri laisinkaan. Saatan ottaa lasin viiniä ruuan kanssa,mut siihen se usein jää. Mieheni kanssa en ole pystynyt yhdessä juomaan enään aikoihin,hänen humalan hakuisen juomisen takia. Äkkiä viinaa alas kamalaa tahtia.niin pää sekoittuu nopeammin.
Tyttöjen iltoja en viitsi usein viettää,koska tiedän,et mieheni kostaa minun yhden illan viikon juomisella. Ja sitä en halua. Ja moni varmaan käskisi juomaan salassa.mut se ei multa onnistu,koska luottamus on minusta parisuhteen perusta.
Tyttöjen iltoja en viitsi usein viettää,koska tiedän,et mieheni kostaa minun yhden illan viikon juomisella. Ja sitä en halua. Ja moni varmaan käskisi juomaan salassa.mut se ei multa onnistu,koska luottamus on minusta parisuhteen perusta.