SAA POISTAA
- Viestiketjun aloittaja Mudex2
- Ensimmäinen viesti
alannah
Tuttu tunne. Ex avoliitto oli sellasta sekasortoa ja vaikka ja mitä. Musta tuli kuitenki yksinhuoltaja mutta lapsen hoitajia kyll kuitenki riitti. Olin vanhempieni luona aika pitkään. Tällä hetkellä tytölläni on isäpuoli mutta tyttöni sanoo häntä isäksi.
Älä tee tyttö hätiköityjä johtopäätöksiä vielä huonojen fiiliksien pohjalta...saattaa olla ihan masennus sinulla takana?kaikki näyttää mustalta.Minulla kävi näin.Elin vuoden kuin horroksessa lapsen synt.jälkeen.Vasta töihin meno auttoi kohdallani.Oli tavallaan muutakin "ajateltavaa"kuin arki ja lapsirumba ja se kuinka"huonosti meillä menee".Olin nimittäin erittäin rikki ja väsynyt kaikkeen.Osittain johtui kamalasta univelasta ja uudesta elämäntilanteesta,siitä että koin ettei mies huomaa ja helli tarpeeksi.Kotityöt painoivat päälle ,mies ei auttanut tarpeeksi,koin stressiä lähes kaikesta.Otin liikaa "kuppia"suruuni mm.Hoidin muka masennustani tällätavalla.Mietin mielessäni eroa joka toinen päivä ja joka toinen päivä olin onneni kukkuloilla.En käsittänyt mikä minua vaivasi.Mieheni otti asian loppupeleissä aika hienosti.Antoi minun uhkailla ja raivota.Pidin miestäni aivan paskana,hän teki KAIKEN väärinpäin ,EIKÄ ymmärtänyt minua lainkaan jne.Nyt kun katson taaksepäin ,niin näin asiat suhteettoman suurina ja vaikeina.Masennusta taisi tosiaan olla.Ja tosiaan yli puol toista vuotta homma jatkui.Vieläkin oikuttelen ,mutten niin vakavasti kuin ennen 
En tietysti tiedä minkäsuuruisia ja luokkaisia ongelmanne ovat.Mutta niinkauan kun on edes toivenhiven(kuten tapauksessasi)siitä rakkaudesta ja asioiden paremmasta laidasta niin kannattaa tsempata kaikkensa.Huomenna on päivä uus? Ponnistele nähdäksesi asioista ja elämästä ne hyvät asiat ,niitä on muutama kappale jokaisella...perhettä ei kannata ihan vähällä rikkoa.Äläkä ole liian kriittinen itsellesikään
En tietysti tiedä minkäsuuruisia ja luokkaisia ongelmanne ovat.Mutta niinkauan kun on edes toivenhiven(kuten tapauksessasi)siitä rakkaudesta ja asioiden paremmasta laidasta niin kannattaa tsempata kaikkensa.Huomenna on päivä uus? Ponnistele nähdäksesi asioista ja elämästä ne hyvät asiat ,niitä on muutama kappale jokaisella...perhettä ei kannata ihan vähällä rikkoa.Äläkä ole liian kriittinen itsellesikään
mallu84
No voin omalta osaltani kertoa,että muutan parin kuun päästä,luultavammin omaan asuntoon.Suhteesta ei tule mitään,kun toinen ei ole kykenevä sitoutumaan ja olihan mullakin toiveena kokonainen perhe.Toisin kävi.En usko,että pikkuinen sitten hirveesti kärsii,kun muutan yksin.Kaikki vaan tuntuu sitten helpommalta ja tuki porukat ovat taatusti taustalla tukemassa.Oikeesti mulla on nyt helpompi olla,kun tiedän tämän loppuvan pian.
itikka
Voimia!
Mä erosin ekasta aviomiehestä pojan olessa 3kk.
Se oli kova paikka jjuuri tuon vuoksi kun mietti lapsen tulevaisuutta.
Mutta lapsella on oikeus hyvään elämään ja se tuskin on hyvä
jos vanehmilla menee päin helevettiä!
Mun mies petti mua ja sain tieää siitä 7kk raskaana.
Rakastajatar soitti mulle luullen mua mieheni siskoks, kun mies oli
sanonut asuvansa siskonsa luona toistaseks. Tää rakastatas asui 500km päässä. Juteltiin pitkä puhelu ja siinä selvis että ne oli ollu pari jo vuosi ennen meidän avioliittoa! Mies siis eli täyttä kaksoiselämää!
Olin silloin 22v.
Luottamus meni. Rakastin silti miestä ja yritimme,mutta asiat meni vain pahemmaks ja ristiäisten jälkeen hain eroa ja kaiken kukkuraks mies ei halunnu tunnustaa lasta. Kieltäyty tapaamasta ja maksamasta elatusta.
Poikani on pian 9v ja ei tiedä Biologisesta isästään mitään.
Poika oli 2½ kun tapasin nykysen aviomieheni joka otti pojan heti sydämessäään omakseen ja toisin päin ja nykytilanne on se että nykyinen aviomieheni on adoptoinu pojan.
Onnellisia ollaan!
Voimaa sinulle raskaassa päätöksessa!
Mä erosin ekasta aviomiehestä pojan olessa 3kk.
Se oli kova paikka jjuuri tuon vuoksi kun mietti lapsen tulevaisuutta.
Mutta lapsella on oikeus hyvään elämään ja se tuskin on hyvä
jos vanehmilla menee päin helevettiä!
Mun mies petti mua ja sain tieää siitä 7kk raskaana.
Rakastajatar soitti mulle luullen mua mieheni siskoks, kun mies oli
sanonut asuvansa siskonsa luona toistaseks. Tää rakastatas asui 500km päässä. Juteltiin pitkä puhelu ja siinä selvis että ne oli ollu pari jo vuosi ennen meidän avioliittoa! Mies siis eli täyttä kaksoiselämää!
Olin silloin 22v.
Luottamus meni. Rakastin silti miestä ja yritimme,mutta asiat meni vain pahemmaks ja ristiäisten jälkeen hain eroa ja kaiken kukkuraks mies ei halunnu tunnustaa lasta. Kieltäyty tapaamasta ja maksamasta elatusta.
Poikani on pian 9v ja ei tiedä Biologisesta isästään mitään.
Poika oli 2½ kun tapasin nykysen aviomieheni joka otti pojan heti sydämessäään omakseen ja toisin päin ja nykytilanne on se että nykyinen aviomieheni on adoptoinu pojan.
Onnellisia ollaan!
Voimaa sinulle raskaassa päätöksessa!
Cressida
mä muutin kanssa omaan asuntoon kun tuo mun tyttöni oli juuri täyttänyt 3kk. elämä helpottui silloin samantien. tietysti ikävä oli mutta eipä tarvinnut enää olla paikalla sietämässä herran touhuja. jatkettiin vielä melkein vuoden yhdessä,asuttiin erillään mutta seurusteltiin. mutta eipä se touhu siitä muuttunut. kummallista että kun toinen sanoo että te olettte mun koko maailma mutta silti ei käyttäydy niin. sanat eivät tue tekoja. nyt ollaan oltu pian 5 kk erossa ei siis seurustella enää. pimu on joka toinen vkl isällänsä/isovanhempiensa luona. edelleen hän kovasti haluaisi meidät takasin mutta silti ei ole valmis tekemään sitä muutosta mikä pitäisi tapahtua jotta yhteen voitaisiin palata.
pimu tykkää hirveesti olla isänsä/isovanhenpiensa luona että en usko että hän tästä mitenkään kärsii. uskoisin että kärsisi enemmän jos oltaisiin yhdessä. nyt on isi enemmän pimun kanssa kuin silloin kun yhdessä oltiin. molemmat nauttii yhteisestä ajasta.
onhan se ikävää että perhe hajoaa mutta joskus se vaan on se parempi vaihtoehto.
mieti sinä tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja ja aikalisän voi aina ottaa. jos sulla on jotain sukulaisia kenen luokse voisit mennä. kun on vähän aikaa erossa niin yleensä asiat selkenee siinä ajassa huomattavasti
pimu tykkää hirveesti olla isänsä/isovanhenpiensa luona että en usko että hän tästä mitenkään kärsii. uskoisin että kärsisi enemmän jos oltaisiin yhdessä. nyt on isi enemmän pimun kanssa kuin silloin kun yhdessä oltiin. molemmat nauttii yhteisestä ajasta.
onhan se ikävää että perhe hajoaa mutta joskus se vaan on se parempi vaihtoehto.
mieti sinä tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja ja aikalisän voi aina ottaa. jos sulla on jotain sukulaisia kenen luokse voisit mennä. kun on vähän aikaa erossa niin yleensä asiat selkenee siinä ajassa huomattavasti