Eli siis näin kaukaa pääkaupungista ja noin vanha
mutta helposti hurautan junalla helsinkiin ja oikein mielellänikin itseasiassa. Sellon käytävät alkaa olla vähän turhankin tuttuja! Tänään olis ollu espoon mammojen tapaaminen mut oltiinpa sit ainoot paikalla -jee. Me=Minä ja tytsi 1-vuotta 1 viikko!
Sama tilanne mulla kuin ketjun aloittajalla että kaverit ei oo oikein ehtineet vielä lisääntymään. Ja jos oikein aistin niin siellä kaivataan "normaalia ajatuksenjuoksua", shoppailua, kahvittelua ja kaikkea turhaa mikä naisen elämään kuuluu -tai ainakin kuilui ennen vaavia
TUota samaa kaipaan minäkin. Vaikka toki helposti tulee puhuttua lapsista, kun se nyt on tämänhetkisen elämän pääasia, niin en minäkään jaksais koko aikaa miettiä vain vaippamerkkiä tai lapsen kehitysastetta. (niitäkin kyllä!) Tarkotan vaan että on kiva höpistä välillä jotain muutakin, ihan normijuttua. Kun on reilun vuoden ollut kotona, niin alkaa kaivata jo muutakin ajateltavaa ja myös omaa aikaa ja välillä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Mikä on aikas hankalaa kun mummit asuu kaukana.Vaikka toiselle en antais hoitoon vaikka maksettas. :x
Vielä vajaan vuoden olen kotona, joten "päiväkahviseura "flower: ois kiva! Ammatiltani oon lastentarhanopettaja - älkää säikähtäkö. ketään en tuu neuvomaan, kun en meinaa välistä omanikaan kanssa pärjätä! Mutta kerron kyllä mielelläni totuuksia päivähoidosta :saint: Täytyy kyllä sanoo että ymmärrän vanhempia paljon paremmin nyt, kun oon saanu oman lapsen - ei se ookaan niin yksinkertasta!
Että tämmönen tapaus täällä. Ainiin, vähän jumppahörhön vikaa minussa on. Liikunta puhdistaa aivot, tulee hyvä olo. Ja itä-Suomesta kotoisin, mikä ehkä myös kertoo ihmisestä jotain.
Yksäriä saa mullekin myös laittaa: katjamaki@luukku.com