SAA POISTAA!Onko muita juuri eronneita?

Siinä se tulikin.Minä erosin avokistani viime torstaina.

 

Asumuserossa ollaan. Käytännön tasolla erottu eikä enää aiota yhteen palata.

 

Erosin lasten isästä tammikuussa. Mulla on kolme tyttöä, 6v,3v ja 1,5v.
Välillä vähän väsyttää kun lapset on isällänsä vaan joka toinen viikonloppu yhden yön mut en kadu päätöstä. Nyt on toisaalta helpompaa kun tietää että on pakko pärjätä ja pakko tehdä itse kaikki asiat. Eikä enää harmita se toisen saamattomuus...

 

me erottiin helmikuussa. asutaan muksun kans kaksin kaksiossa 50 neliötä.
pärjätään ihan kivasti kun ei tosiaan tarvi huolehtia enää kun itestä ja mukulasta
välillä tosin vähän väsy ja yksinäinen. isällään toi on ollu yhen yön

 

Harmittaa teidän puolesta,kun miehenne eivät lapsiaan kato. :headwall: Minua jännittää jaksamiseni tästä eteen päin,kun tyttärellä alkaa tänään kesäloma.Mahdollisuutta kesä huvituksiin ei pahemmin ole.Lääkitykseni vuoksi (kärsin väsymyksestä)minulle päiväunet olisivat tärkeät,mutta tytär ei enää paljoa niitä nuku.Jos ulkona lämmintä,niin helpompaa.Pysyy virkeänä paremmin.

 

Minkäikäisiä lapsia teillä on?Minulla tytär 2,7 v.Ja ainokaiseksi jää... :heart: Pure dynamite minkä kokoiseen asuntoon muutit?JA mamma84 minkä kokoiseen sinun muuttoautosi vie?Minulla pienet tulot,niin asutaan 64 neliön kaksiossa.Tytöllä omahuone.Sermin ostin erottamaan sängyn ja olohuoneen toisistaan,eli tavallaan pieni makkari minulla.

Moi! Minä kans suunnittelin et siirrän oman sänkyni olkkariin sit kun tyttö tartee oman huoneen, ikää on nyt 2v10kk. Oon asunu jo puoltoista vuotta lapsen isästä erillään enkä uutta miestä oo kaivannu, toisen lapsen kyllä haluaisin vielä.. :/ mut taitaa jäädä haaveeks ku ikä tulee jo vastaan :'(

 

Ja hyvin on mennyt, rahapulasta huolimatta. Kaksi lasta, poikia molemmat. Esikoinen 3,5v. ja kuopus 1v.2kk. Asutaan 65 neliön saunallisessa kaksiossa vuokralla, mutta en ole haikaillut lisätilaa vielä, kun ipanat noin pieniä. Pojilla on makuuhuone ja minä naamioin olohuoneessa sänkyni sohvaksi aina, kun vieraita on tulossa, joten mikäs tässä ollessa! Poikien kasvaessa pitää muuttaa isompaan, kun tahtovat tuoda kavereita kylään. Etteivät teinit pidä outona, kun äidin sänky jököttää keskellä olohuonetta

 

reilu kk sitten sitten sain tietää (äitienpäivänä :'( ) että miehelläni on toinen...oon 28vk:lla ja miehellä on vielä tavarat täällä..avainkin hänellä on tänne, ei tule puhumaan yhteisistä tavaroista eikä mistään..itse halusi lapsen ja nyt tässä ollaan sitten yksin. mukavaa odotusta ja elämää vaan..

 

Täällä yksi.Lapsia 6,nuorin 4 kk.Mies otti ja lähti 2 viikoa sitten.Yksinhuoltajuudenkin sain,avioero laitettu vireille.Se on menoa nyt,takaisinpaluuta ei ole enää.Väsyttää kamalasti,mutta kyllä me pärjätään.Olen kerran elämässä jo jäänyt leskeksi 3 lapsen kanssa,aloitin kaikki uudestaan ja nyt raaka ero.
Elämä ei ole oikeudenmukaista-ei,ei!Mikä ei tapa se vahvista!

 

Huhtikuun alussa minäkin, tai asiasta alettiin puhua alkuvuodesta....
Muuten pärjään ihan ok, mutta oli ihastus, joka sit yht'äkkiä lemppas mut.
Nyt oon viikon itkenyt sitä, tuntuu ettei paha olo helpota

 

reilu kk sitten sitten sain tietää (äitienpäivänä :'( ) että miehelläni on toinen...oon 28vk:lla ja miehellä on vielä tavarat täällä..avainkin hänellä on tänne, ei tule puhumaan yhteisistä tavaroista eikä mistään..itse halusi lapsen ja nyt tässä ollaan sitten yksin. mukavaa odotusta ja elämää vaan..

:hug: saman olen läpikäynyt kuin sinä... minä vaan en tiennyt, kuin vasta kuin lapsi oli syntynyt jo. Se oli kamalaa kun sain tietää, tiedän tunteesi ja kun olet vielä raskaana! Kun minä sain tietää lapsemme olivat 6kk ja 1v5kk :'( suhde oli alkanut jo raskausaikanani. Oli kamalaa kun miettikin aikaa taaksepäin, synnytystäni ja kaikkea ja toisella olikin ollut toinen. Mies itse ei myönnä sitä, mutta totta se on, olen saanut ja hankkinut niin paljon todisteita, joita ei voi olla muuten.... Ero tuli heti. En voi elää, jos en voisi enää luottaa toiseen.

Voimia sinulle, hyvin sinä tulet pärjäämään, paremmin kuin ennen. Itse olen itselleni sanonut, että hyvä että nyt tuli esille, ettei sitten vuosia myöhemmin. Olisi ollut sitten hankalampaa. Lapset ei ymmärrä vielä, kun niin pieniä. Vaikka varmaan oman shokkitilani vaistosivatkin... Tuli ihan kylmät väreet kun luin tekstisi, tuli niin elävästi mieleen.... Oletko päässyt juttelemaan missään, neuvolassa/ perheneuvolassa/ mielenterveystoimistossa? Asiat ovat sellaisia joita on pakko purkaa...


niin ja minä olen eronnut maaliskuussa. ja paha olo vaan vaihtelee, välillä helpompaa välillä vaan vois itkeä. Mutta onneksi on lapset.

 

reilu kk sitten sitten sain tietää (äitienpäivänä :'( ) että miehelläni on toinen...oon 28vk:lla ja miehellä on vielä tavarat täällä..avainkin hänellä on tänne, ei tule puhumaan yhteisistä tavaroista eikä mistään..itse halusi lapsen ja nyt tässä ollaan sitten yksin. mukavaa odotusta ja elämää vaan..

Itse sain tietää kohta kuukausi sitten, että miehellä on suhde. Ollaan asuttu siitä asti erossa :'( .

Avioeroa olen hakemassa... lasten kanssa yksin on ollut rankkaa. Mies ei paljoa ole heitä nähnyt. Onneksi ensi viikolla tehdään viralliset tapaamissopimukset.

Eipä sitä olisi ikinä itsestä uskonut, että tässä sitä ollaan eroamassa ja lasten kanssa yksin... meillä on 3 lasta. Välillä helpottaa, mutta välillä tuntuu, että en jaksa enää mitään . Kummasti nuo lapset pitää pystyssä ja jaksaa päivästä toiseen, vaikka sydämeen sattuu niin p*rkeleesti.

Mulle saa laittaa y-viestiä. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia kaikkien saman kokeneiden kanssa. Tieto siitä, että ei ole ainut joka tätä paskaa joutuu kestämään, auttaa paljon.

Ja muistakaa naiset, me ollaan pirun vahvoja!! Vahvempia kuin miehet tietääkään! Me selvitään .

 

Ja tytteli74 oot kans saman kokenut . Meillä nuorin kans vasta 1-v.