"Saa lihava lapsikin joskus herkutella"- väite vs. Dr Phil

[chef]

Ei ole noin mustavalkoista suuntaan, taikka toiseen.

Meidän lapsi on jos ei nyt lihava, niin melko pullea kuitenki. Eikä tasan ole opetettu syömään siten, miten lapsi syö.

Jos lapsi söisi sen, mitä hälle annettaisiin, ei lhän todennäköisesti lihoisi. Mutta kun sen lisäksi lapsi varastaa ruokaa muilta ssarukisltaan, kun silmä välttää. Lapsi varastaa ruokaa myös kaapista ja pöydältä, jos sitä on sinne jättänyt.

Eilen annoin lapselle aamiaiseksi vastaleivotun sämpylän. Samankoikoisen söi myös perheen toinen (laiha) lapsi. Tai siis samankokoisen hälle annoin, mutta sisko varasti siitä puolet.

Kun tuosta episodista päästiin ja lähdimme pukemaan ulkovaatteita, kävi tuo pullea lapsi varastamassa hellalta sämpylän, jota salaa sitten söi posket pullollaan. Ja väitti kivenkovaa, ettei muka syönyt. Vaikka leipää oli edelleen suussa.

Mummolaan mennessä lapsen ensimmäinen kysymys sekä tänään, että eilen oli "mitä ruokaa mummolassa on". Ja tämän kysymyksen lapsi esittää silloin, kun aamiaisesta on kulunut tunti. Hän kun kokee jo tuolloin tarvetta seuraavaan ruokaluun. Olen kuitenkin sinänsä joustamaton, että ruokailukerrat pysyvät siinä iidessä.

Karkkia tai leivonnaisia meillä näkyy hyvin harvoin. Viimeisen 4,5 kk aikana olen ostanut vissiin yhden pussin karkkia. Ja senkin söin lähes kokonaan itse. Muutaman omenapiirakan olen leiponut, mutta keskimäärin kerran kuussa on meillä herkuteltu hyvyydellä.

Pillimehuja lapsi saa harvemmin kuin kerran kuussa, eikä meillä juoda muutoinkaan mehuja. Maustettuja jogurttejakaan emme juuri käytä.

Olen miettonyt pääni puhki ja koittanut pohtia sitä, että missä on vika. Miksi tuo yksi lapsi on niin perso ruoalle ja pullea, kun muut lapset ovat tikkulaihoja, eivätkä juuri sapuskasta välitä.

Mielelläni kuulisin, että vika on siinä että syötän lasta vahingossa liikaa. Mutta ainakaan itse en millään ilveelläkään keksi, missä se vika on. Kun muut lapset tosiaan syövät ihan samaa sapustaa.

Lapsen liikuntaa on tuettu liikunnallisen harrastuksen muodossa, joten siitäkään ei pitäisi olla kyse.

Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu ajan kanssa.

 

["mmm"]

chef mun mielestä melkein isompi ongelma on se, että lapsi valehtelee ja varastaa. Minkäikäinen lapsi kyseessä? Voisiko korvata sillä ruualla jotain? Siis jotain ongelmia koulussa/päiväkodissa tms??

 

["jooooo"]

Ei ole noin mustavalkoista suuntaan, taikka toiseen.

Meidän lapsi on jos ei nyt lihava, niin melko pullea kuitenki. Eikä tasan ole opetettu syömään siten, miten lapsi syö.

Jos lapsi söisi sen, mitä hälle annettaisiin, ei lhän todennäköisesti lihoisi. Mutta kun sen lisäksi lapsi varastaa ruokaa muilta ssarukisltaan, kun silmä välttää. Lapsi varastaa ruokaa myös kaapista ja pöydältä, jos sitä on sinne jättänyt.

Eilen annoin lapselle aamiaiseksi vastaleivotun sämpylän. Samankoikoisen söi myös perheen toinen (laiha) lapsi. Tai siis samankokoisen hälle annoin, mutta sisko varasti siitä puolet.

Kun tuosta episodista päästiin ja lähdimme pukemaan ulkovaatteita, kävi tuo pullea lapsi varastamassa hellalta sämpylän, jota salaa sitten söi posket pullollaan. Ja väitti kivenkovaa, ettei muka syönyt. Vaikka leipää oli edelleen suussa.

Mummolaan mennessä lapsen ensimmäinen kysymys sekä tänään, että eilen oli "mitä ruokaa mummolassa on". Ja tämän kysymyksen lapsi esittää silloin, kun aamiaisesta on kulunut tunti. Hän kun kokee jo tuolloin tarvetta seuraavaan ruokaluun. Olen kuitenkin sinänsä joustamaton, että ruokailukerrat pysyvät siinä iidessä.

Karkkia tai leivonnaisia meillä näkyy hyvin harvoin. Viimeisen 4,5 kk aikana olen ostanut vissiin yhden pussin karkkia. Ja senkin söin lähes kokonaan itse. Muutaman omenapiirakan olen leiponut, mutta keskimäärin kerran kuussa on meillä herkuteltu hyvyydellä.

Pillimehuja lapsi saa harvemmin kuin kerran kuussa, eikä meillä juoda muutoinkaan mehuja. Maustettuja jogurttejakaan emme juuri käytä.

Olen miettonyt pääni puhki ja koittanut pohtia sitä, että missä on vika. Miksi tuo yksi lapsi on niin perso ruoalle ja pullea, kun muut lapset ovat tikkulaihoja, eivätkä juuri sapuskasta välitä.

Mielelläni kuulisin, että vika on siinä että syötän lasta vahingossa liikaa. Mutta ainakaan itse en millään ilveelläkään keksi, missä se vika on. Kun muut lapset tosiaan syövät ihan samaa sapustaa.

Lapsen liikuntaa on tuettu liikunnallisen harrastuksen muodossa, joten siitäkään ei pitäisi olla kyse.

Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu ajan kanssa.

meillä myös tälläisiä lapsia kaksi.
sitten sellaisia "ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa" lapsia yksi.
tämä jota ei ruoka kiinnosta, häntä kiinnostaa herkut.

ja näitä kahta jotka ovat rotevia ja tanakoita...he nauttivat siitä hyvästä ruoasta ja söisivät ja söisivät...pakko rajoittaa...

 

[chef]

[QUOTE="mmm";25102920]chef mun mielestä melkein isompi ongelma on se, että lapsi valehtelee ja varastaa. Minkäikäinen lapsi kyseessä? Voisiko korvata sillä ruualla jotain? Siis jotain ongelmia koulussa/päiväkodissa tms??[/QUOTE]

2,5v lapsi ja kotihoidossa on.

Ihan samanlaista lapsuutta viettää, kuin perheemme muutkin lapset, eli en osaa nähdä asiaa siten, että korvaa sapuskalla jotain. Kun ei muutkaan korvaa.

Ja siis ihan tavallista elämää vietämme, eli ei ole takana eroaa, muuttoa, tms. mikä voisi lasta ns. ravisuttaa. Aika leppoisaa elämää lapsi on siis aina saanut viettää.

 

[chef]

[QUOTE="jooooo";25102934]meillä myös tälläisiä lapsia kaksi.
sitten sellaisia "ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa" lapsia yksi.
tämä jota ei ruoka kiinnosta, häntä kiinnostaa herkut.

ja näitä kahta jotka ovat rotevia ja tanakoita...he nauttivat siitä hyvästä ruoasta ja söisivät ja söisivät...pakko rajoittaa...[/QUOTE]

Meillä tämä pullea on yltiöperso makealle ja saa itkupotkuraivatrit, jos ei makeaa saa silloin kun sitä meillä on. Mä kuitenkin omalta osaltani olen niin julma, että mun puolestani lapsi saa ihan rauhassa vetää ne itkupotkunsa ja raivota. Makeaa heruu vain se yksi annos, kuten muillekin.

Toinen hoikista syö sitä mitä tarjotaan ja sen määrän, kun annetaan. Ja on tyytyväinen.

Toinen puolestaan on nirso, mutta koska ikää on jo enempi, hän ymmärtää että syödä pitää ja ettei kaikesta aina voi pitää, mutta maistaa täytyy vaikka sitten ihan pikkiriikkinen annos.

 

[Aamuäree]

Samaa mieltä monen kanssa- liikunnan puute, istuminen pelikoneiden äärellä ja älyttömät annoskoot (väitän että vanhemmilta opitut :saint ja ruualla palkitseminen ovat kaikki yhteydessä tähän lasten ja nuorten lihavuusongelmaan.

Järjetöntä pakata kaikki mätöt julmetun suuriin pusseihin ja kaikenlisäksi ostaa sellaisia lapsille :O

Karkkipäivät on arseesta.



Lapsi syntyy mieltyneenä makeaan- äidinmaito on makeaa ja makea on 'turvallinen' syötävä- kaikki myrkyllinen kun tuppaa olemaan karvasta ja kitkerää.
Se jää (tai jäisi) pois, jos lapsen ravitsemus olisi luonnonmukainen (mitä siis ei ole juuri kenenkään ihmisen, nykymaailmassa kun eletään).
Eli mieltymys makeaan on luonnollista, mutta sokerin syöminen on opittua.
Noin karkeasti siis.

 

["vieras"]

Ei ole noin mustavalkoista suuntaan, taikka toiseen.

Meidän lapsi on jos ei nyt lihava, niin melko pullea kuitenki. Eikä tasan ole opetettu syömään siten, miten lapsi syö.

Jos lapsi söisi sen, mitä hälle annettaisiin, ei lhän todennäköisesti lihoisi. Mutta kun sen lisäksi lapsi varastaa ruokaa muilta ssarukisltaan, kun silmä välttää. Lapsi varastaa ruokaa myös kaapista ja pöydältä, jos sitä on sinne jättänyt.

Eilen annoin lapselle aamiaiseksi vastaleivotun sämpylän. Samankoikoisen söi myös perheen toinen (laiha) lapsi. Tai siis samankokoisen hälle annoin, mutta sisko varasti siitä puolet.

Kun tuosta episodista päästiin ja lähdimme pukemaan ulkovaatteita, kävi tuo pullea lapsi varastamassa hellalta sämpylän, jota salaa sitten söi posket pullollaan. Ja väitti kivenkovaa, ettei muka syönyt. Vaikka leipää oli edelleen suussa.

Mummolaan mennessä lapsen ensimmäinen kysymys sekä tänään, että eilen oli "mitä ruokaa mummolassa on". Ja tämän kysymyksen lapsi esittää silloin, kun aamiaisesta on kulunut tunti. Hän kun kokee jo tuolloin tarvetta seuraavaan ruokaluun. Olen kuitenkin sinänsä joustamaton, että ruokailukerrat pysyvät siinä iidessä.

Karkkia tai leivonnaisia meillä näkyy hyvin harvoin. Viimeisen 4,5 kk aikana olen ostanut vissiin yhden pussin karkkia. Ja senkin söin lähes kokonaan itse. Muutaman omenapiirakan olen leiponut, mutta keskimäärin kerran kuussa on meillä herkuteltu hyvyydellä.

Pillimehuja lapsi saa harvemmin kuin kerran kuussa, eikä meillä juoda muutoinkaan mehuja. Maustettuja jogurttejakaan emme juuri käytä.

Olen miettonyt pääni puhki ja koittanut pohtia sitä, että missä on vika. Miksi tuo yksi lapsi on niin perso ruoalle ja pullea, kun muut lapset ovat tikkulaihoja, eivätkä juuri sapuskasta välitä.

Mielelläni kuulisin, että vika on siinä että syötän lasta vahingossa liikaa. Mutta ainakaan itse en millään ilveelläkään keksi, missä se vika on. Kun muut lapset tosiaan syövät ihan samaa sapustaa.

Lapsen liikuntaa on tuettu liikunnallisen harrastuksen muodossa, joten siitäkään ei pitäisi olla kyse.

Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu ajan kanssa.

Mua jotenkin alkoi pelottaa, että lapselle tulee syömishäiriö, jos on noin kiero suhde ruokaan. Onko pulleudesta tehty numeroa? Ja siksi siis syö salaa ja varastaa? Onko ruoka lohtu hänelle? Mä olen niin skitso näissä syömisasioissa, että varaisin jotain ravintoterapeuttia tai jotain psykoterapia apua..

 

[Anatolia]

2,5v lapsi ja kotihoidossa on.

2,5 v lapsihan on pieni vielä, täysin vahdittavissa sen suhteen ettei hän pääse ruokaa pöllimään...tai mun mielestä ainakin on näin.

Eilisessä Pilissä oli yksi lapsi jonka haiman insuliinintuotannossa oli jotain sellaista häikkää, että lapsi ei tajunnut olevansa kylläinen vaikka oli juuri syönyt. Ei vielä diabeetikko, mutta siihen suuntaan menossa. Voisikohan teillä olla vastaavasta kyse? Mitä neuvola on sanonut asiaan?

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25102998]Mua jotenkin alkoi pelottaa, että lapselle tulee syömishäiriö, jos on noin kiero suhde ruokaan. Onko pulleudesta tehty numeroa? Ja siksi siis syö salaa ja varastaa? Onko ruoka lohtu hänelle? Mä olen niin skitso näissä syömisasioissa, että varaisin jotain ravintoterapeuttia tai jotain psykoterapia apua..[/QUOTE]

2,5v lapsi psykoterapiaan...et sä kyllä nyt taida ihan tosissas olla

KOSKAAN ei olla lapsen pulleudesta tehty numeroa. Tietenkään. Ei tuon ikäinen edes ymmärrä käsitetä laiha tai lihava. Tai muista en tiedä, mutta ei tuo meidän lapsi ainakaan.

Lapsi varastaa, koska ei saa luvalla ottaa. Kun ei lupaa tosiaan saa siihen viidenteen sämpylänpalaan yhden aterian aikana. Ei siihen sen suurempaa "mystiikkaa" sisälly. 2,5v kyllä ymmärtää että varastaa ei saa, eikä valehdellakaan...mutta tekee sitä silti ilman pienintäkään tunnontuskaa. Vasta vähän isompi lapsi osaa ajatella asiaa vähän laajemmin.

 

[Aamuäree]

Off topic, mutta kyllä lastenpsykiatriassa käsitellään, haastatellaan ja hoidetaan noinkin pieniä lapsia....

 

[chef]

2,5 v lapsihan on pieni vielä, täysin vahdittavissa sen suhteen ettei hän pääse ruokaa pöllimään...tai mun mielestä ainakin on näin.

Eilisessä Pilissä oli yksi lapsi jonka haiman insuliinintuotannossa oli jotain sellaista häikkää, että lapsi ei tajunnut olevansa kylläinen vaikka oli juuri syönyt. Ei vielä diabeetikko, mutta siihen suuntaan menossa. Voisikohan teillä olla vastaavasta kyse? Mitä neuvola on sanonut asiaan?

No jotain tällaista kommenttia mä jo odotinkin.

Mä olen äitinä vajaavainen. Mun lapsi/et on pudonnut sohvalta, sängyltä, portaista, harjannut hiuksiaan vessaharjalla, kiivennyt keittiön pöydän päälle seisomaan, jättäneet sormensa ovenväliin ja jos vaikka mitä muuta...vaikka kaikki nämä olisi kyllä ollut estettävissä, jos olisin ollut lapsen vieressä ja lasta vahtinut haukan lailla. Mä siis tosiaan olen äitinä vajaavainen. Ja tulen olemaan sitä jatkossakin.

Aamulla se sämpylä katosi pellin päältä (jossa se oli jäähtymässä kaappiinlaittoa varten) silloin, kun kuin pienemmälle ulkovaatteita. Uunille ei juuri ja juuri ole näköyhteyttä, enkä huomannut, että keskimmäinen katosi (laittoi vaatteitaan takanani) ja meni varastamaan sämylän kiertäen keittiöön asunnon toista kautta.

Kyllä, mä olisin voinut vahtia lasta paremmin, tai laittaa ne lämpimät sämpylät jääkaappiin. Mutta kun mun tosiaan piti tuossa kohtaa auttaa sitä pienempää, niin se keskittyminen herpaantui. Ja kun ajattelin säästää sähköä ja jääkaappia, enkä siis laittaa niitä lämpimiä sämpylöitä ihan vielä jääkaappiin. Kun toisaalle kumartaa, näyttää toisaalle persettä.

Voin myös kertoa yksityiskohtaisesti siitä miten kävin vessassa silloin kun lapset söivät ja se pienemmän sämpylä katosi isomman suuhun, mutta ehkä tästä jo ymmärtää pointin.

Yritän kyllä, mutta aina en vaan onnistu.

Vastasyntyneenä lapselta katsottiin onko taipumusta (vai mitä se nyt oli) ykklstyypin diabetekseen, muttei sitä ollut. Neuolassa ollaan kehoitettu tarkkailemaan lapsen annoskokoja ja herkutteluja ja sen olemme toteuttaneet. Lisäksi lisäsimme liikunnan säännölliseksi harrastukseksi. Toivotaan, että pidemmällä tähtäimellä tästä on hyötyä.

 

[chef]

Off topic, mutta kyllä lastenpsykiatriassa käsitellään, haastatellaan ja hoidetaan noinkin pieniä lapsia....

Kyllä mä sen usko...mutta että siitä syystä tosiaan pitää laittaa lapsi psykoterapiaan, että lapsi varastaa ruokaa. Se tuntuu pikkasen liioittelulta.

Ehkä ongelmani näppäinten välityksellä kuulostaa pahemmalta kuin mitä se on? koska en itse näe asiaa ihan noin vakavana vaikka toki valehtelisin, jos sanoisin ettei yhtään huoleta.

 

[Aamuäree]

Kyllä mä sen usko...mutta että siitä syystä tosiaan pitää laittaa lapsi psykoterapiaan, että lapsi varastaa ruokaa. Se tuntuu pikkasen liioittelulta.

Ehkä ongelmani näppäinten välityksellä kuulostaa pahemmalta kuin mitä se on? koska en itse näe asiaa ihan noin vakavana vaikka toki valehtelisin, jos sanoisin ettei yhtään huoleta.

Juu ei.

 

["..."]

No jotain tällaista kommenttia mä jo odotinkin.

Mä olen äitinä vajaavainen. Mun lapsi/et on pudonnut sohvalta, sängyltä, portaista, harjannut hiuksiaan vessaharjalla, kiivennyt keittiön pöydän päälle seisomaan, jättäneet sormensa ovenväliin ja jos vaikka mitä muuta...vaikka kaikki nämä olisi kyllä ollut estettävissä, jos olisin ollut lapsen vieressä ja lasta vahtinut haukan lailla. Mä siis tosiaan olen äitinä vajaavainen. Ja tulen olemaan sitä jatkossakin.

Aamulla se sämpylä katosi pellin päältä (jossa se oli jäähtymässä kaappiinlaittoa varten) silloin, kun kuin pienemmälle ulkovaatteita. Uunille ei juuri ja juuri ole näköyhteyttä, enkä huomannut, että keskimmäinen katosi (laittoi vaatteitaan takanani) ja meni varastamaan sämylän kiertäen keittiöön asunnon toista kautta.

Kyllä, mä olisin voinut vahtia lasta paremmin, tai laittaa ne lämpimät sämpylät jääkaappiin. Mutta kun mun tosiaan piti tuossa kohtaa auttaa sitä pienempää, niin se keskittyminen herpaantui. Ja kun ajattelin säästää sähköä ja jääkaappia, enkä siis laittaa niitä lämpimiä sämpylöitä ihan vielä jääkaappiin. Kun toisaalle kumartaa, näyttää toisaalle persettä.

Voin myös kertoa yksityiskohtaisesti siitä miten kävin vessassa silloin kun lapset söivät ja se pienemmän sämpylä katosi isomman suuhun, mutta ehkä tästä jo ymmärtää pointin.

Yritän kyllä, mutta aina en vaan onnistu.

Vastasyntyneenä lapselta katsottiin onko taipumusta (vai mitä se nyt oli) ykklstyypin diabetekseen, muttei sitä ollut. Neuolassa ollaan kehoitettu tarkkailemaan lapsen annoskokoja ja herkutteluja ja sen olemme toteuttaneet. Lisäksi lisäsimme liikunnan säännölliseksi harrastukseksi. Toivotaan, että pidemmällä tähtäimellä tästä on hyötyä.

minkäkokoinen lapsesi on????

 

[dbsh]

Lapsen lihavuus tai ylipaino on koko perheen yhteinen asia. MUTTA ruuasta ja syömisestä ei saa tehdä perheessä kenenkään elämää kohtuuttomasti rajoittavaa asiaa tai suurta numeroa. Lapsille on nykyään omat BMI-taulukot ja lasten painonhallinta on aivan eri asian kuin aikuisten painonhallinta tai laihduttaminen.

Mielestäni lihavalla ihmisellä on oikeus myös nauttia ruuasta, mutta kohtuus kaikessa. Jos viikottainen ruokailu on muutoin ok, niin kerran viikossa syöty PIENI makeinen tai jätsi ei maailmaa kaada. Tai se kerran kuussa syöty hamppariateria.

 

[chef]

[QUOTE="...";25103122]minkäkokoinen lapsesi on????[/QUOTE]

En itseasiassa tiedä. Ei olla mitattu/punnattu sitten viime neuvolan. Enkä niitäkään lukemia muista.

Pituudeltaan lapsi on varmaan melkolailla normaaleilla käyrillä, tai hieman yläkanttiin. Painosta on tullut sanomista, eli se on plussalla, mutten muista että paljonko.

Mitenkään hälyyttävä ei lapsen koko ole, mutta kyllä hän pulleansorttinen on.

 

[Anatolia]

Kyllä mä sen usko...mutta että siitä syystä tosiaan pitää laittaa lapsi psykoterapiaan, että lapsi varastaa ruokaa. Se tuntuu pikkasen liioittelulta.

Psykoterapiasta en tiedä, mutta itse ehkä haluaisin jonkun "asiantuntijaryhmän" mielipiteen lapsestani, jos lapseni ei ilmeisesti tuntisi kylläisyyden tunnetta vaan söisi syömästä päästyäänkin, ja varastelee ruokaa. Neuvolan ohjeistukseen annoskokojen huomioimisesta ja liikunnasta en tyytyisi, sillä ne eivät ratkaise (mun mielestä) itse ongelmaa: miksi lapsi haluaa syödä, syödä ja syödä jopa niin kovasti että ruokaa pitää varastaa, vaikka tietää että siitä seuraa se että äiti suuttuu.

Ehkä asia ei ole oikeasti ollenkaan paha, en tiedä, mutta minä äitinä huolestuisin kyllä.

 

[MorbidMama]

Lihava lapsikin saa joskus herkutella. Mutta se, miten määritellään herkku ja joskus on ilmeisen vaihtelevaa...
Jos lapsella on yksi herkku/karkkipäivä viikossa ja muuten syö vähärasvaista, vähäsokerista ja kuitupitoista safkaa + kasviksia niin eikö silloin ylipaino pysy poissa ihan itsestäänkin.

 

[chef]

Psykoterapiasta en tiedä, mutta itse ehkä haluaisin jonkun "asiantuntijaryhmän" mielipiteen lapsestani, jos lapseni ei ilmeisesti tuntisi kylläisyyden tunnetta vaan söisi syömästä päästyäänkin, ja varastelee ruokaa. Neuvolan ohjeistukseen annoskokojen huomioimisesta ja liikunnasta en tyytyisi, sillä ne eivät ratkaise (mun mielestä) itse ongelmaa: miksi lapsi haluaa syödä, syödä ja syödä jopa niin kovasti että ruokaa pitää varastaa, vaikka tietää että siitä seuraa se että äiti suuttuu.

Ehkä asia ei ole oikeasti ollenkaan paha, en tiedä, mutta minä äitinä huolestuisin kyllä.

Huolissani olenkin, mutta irl olen kovin yksin asian kanssa. Kukaan muu ei näe ongelmaa. Muiden mielestä lapsi on vaan vähän pullea ja sattuu vain olemaan hyvin perso ruoalle. Muutama hieman varttuneempi sukulainen näkee asian jopa lähinnä positiivisena. On kuulemma terveen lapsen merkki, kun ruoka kelpaa. Itse olen sitä mieltä, että rajansa kaikella.

Seuraavaan neuvolakäyntiin ei ole enää pitkä aika. Ajattelin pitää ruokapäiväkirjaa pari viikkoa ja merkata siihen kaikki syömiset ja juomiset. Mikäli paino ei ole yhtään tasaantunut sitten viime käynnin, haluan jonkinnäköistä lausumaa "asiantuntijoilta".

Lapsi tulee kyllä kylläiseksi (kysyttäessä kertoo masun olevan ihan täynnä) mutta syystä tai toisesta hän pyrkii usein ns. ähkyolotlaan.

 

["vieras"]

Jospa on kyse ruoan laadusta ja lapsi on oikeasti nälkäinen. Ehkä lapsi tarvitsisi ruokaa, jossa enemmän esim. kuitua ja vihanneksia. Sämpylän tilalle 100% ruisleipää ja hiilihydraattien kanssa riittävästi proteiinia ja rasvaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25103207]Jospa on kyse ruoan laadusta ja lapsi on oikeasti nälkäinen. Ehkä lapsi tarvitsisi ruokaa, jossa enemmän esim. kuitua ja vihanneksia. Sämpylän tilalle 100% ruisleipää ja hiilihydraattien kanssa riittävästi proteiinia ja rasvaa.[/QUOTE]
Eikun vastasitkin jo tuohon, ettei ole nälkäinen. Mutta silti katsoisi hiilihydraattien laadun perään.

 

[liuhj]

Tohtori Pilissä oli eilen aiheena lasten liikalihavuus. Haastateltiin perheitä, joissa on lihavia lapsia, ja tutkittiin heidän ravitsemustaan.

Yksikin äiti selitti, että viettää tyttärensä kanssa laatuaikaa elokuvien parissa aika ajoin, ja ei raaski kieltää lapselta popcornia koska leffa ja popcornit kuuluvat yhteen, tms.

Dr Phil ja paikalla ollut lasten ravitsemuksen asiantuntija totesivat, että normaalisti terve (normaalipainoinen) lapsi voi huoletta syödä joskus sokerimuroja aamiaiseksi, tai vetäistä pikaruokaa nassuun, eikä hän siitä liho tms. Mutta liikalihava lapsi ei voi niin tehdä.

Täysin ristiriidassa siis palstalla alituiseen viljellyn "Saa lihava lapsikin joskus herkutella"- väitteen kanssa. Väitteen, joka otetaan esiin joka kerta kun joku on nähnyt lihavan lapsen Mäkkärissä tai ostamassa perhepussin sipsejä itselleen. Ainahan se on sen lapsen ainoa herkkupäivä kuukaudessa, tms.

Nyt voitte vapaasti haukkua läskirasistiksi jne, mutta minusta lääkärin kommentti siitä, että lapsensa liikalihavaksi syöttäminen on pahoinpitelyä, oli täysin asiallinen. Siinä vaarannetaan lapsen fyysinen terveys ja mielenterveys myös. Totesivat myös, että ei lapsi synny himoitsemaan roskaruokaa, sokeria, hiilareita, vaan perhe opettaa heidät sellaisiksi. Ja jos halutaan muutosta, niin koko perheen pitää muuttua. Ja että moni perhe väittää lapsensa syövän ihan normaalisti ja liikkuvan, mutta totuus on ihan toinen.

Tärkein kohta minusta oli se, että jos lapsella on joku sairaus tai aineenvaihdunnan ominaisuus joka vaikuttaa painon kerääntymiseen, niin sitä suurempi merkitys on oikealla ravinnolla ja liikunnalla. Ei siis voi ratsastaa "se syö samaa kuin me muutkin ja on silti lihava vaikka me vanhemmat ja sisarukset ollaan hoikkia"- kortilla.

Vaikka en olekaan erityinen Dr Phil-fani, niin joskus siinä on täyttä asiaa.

JA kun olen ylipainoisen lapseni kanssa mäkkärissä ja sinä näet tulehan paheksuun kun tiedät parhaiten miski lapsi on lihava ja lyhyt!
Ja mulkoile ja oli aivan etkö tajuu ilme naamalla kun pullea poskinen tyttöni vetää hamppari naamaan.
JA JOO annan jätskinkin!

lapseni lihavuus / turvotus ei ole minun käsissäni. Hän paranee vielä ja silloin paino putoaa kun nesteet poistuu. Hänestä tulee hyväksytty ja hän saa ehkä syödäkin ilman paheksuntaa.
Jos hän elää niin kauan että hänet parannetaan.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25103207]Jospa on kyse ruoan laadusta ja lapsi on oikeasti nälkäinen. Ehkä lapsi tarvitsisi ruokaa, jossa enemmän esim. kuitua ja vihanneksia. Sämpylän tilalle 100% ruisleipää ja hiilihydraattien kanssa riittävästi proteiinia ja rasvaa.[/QUOTE]

Miksi muut lapset (ja minä) tulevat kuitenkin samasta määrästä täyteen? Tai siis pienemmästä määrästä, sillä tämä lapsihan ei siihen määrään tyydy vaan haluaa lisää.

Sämpylä on kotitekoista ja siinä käytetään porkkanaa, hiutaleita ja ruisjauhoja (muiden jauhojen ohella)...eli ei ole ihan pelkkää höttöä. Sämpylän päälle laitetaan margariiniä, juustoa, kinkkua ja kurkkua. Eli nähdäkseni on siinä määrin ruokaisa, ettei 2,5v ikäinen tarvitse 2,5 sämpylää tunteakseen kylläisyyttä.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";25103214]Eikun vastasitkin jo tuohon, ettei ole nälkäinen. Mutta silti katsoisi hiilihydraattien laadun perään.[/QUOTE]

Jaksatko rustata jokusen vinkin mikä on hyvää ja mikä huonoa hiilihydraattia?

 

[dbsh]

Lihava lapsikin saa joskus herkutella. Mutta se, miten määritellään herkku ja joskus on ilmeisen vaihtelevaa...
Jos lapsella on yksi herkku/karkkipäivä viikossa ja muuten syö vähärasvaista, vähäsokerista ja kuitupitoista safkaa + kasviksia niin eikö silloin ylipaino pysy poissa ihan itsestäänkin.

Kohtuus on periaatteessa hyvin yksilöllinen asia. Mikä on kohtuullista ja sopivaa toiselle on täysin epäsopivaa ja kohtuutonta toiselle. Elikä elämän tosiasia on, että joku pystyy kevyesti syömään, vaikka joka päivä herkun tai kaksi tai vaikka useitakin herkkuja, mutta toiselle sama määrä ei sovi ollenkaan ja se yksikin herkuttelupäivä viikossakin voi olla liikaa.

Oman kohtuuden raja löytyy etsimällä ja kokeilemalla. Asiaan vaikuttaa moni seikka mm. geeniperimä, aineenvaihdunnan vilkkaus, energian kulutus, perussairaudet yms.