Rypäleraskaus

No mutta ainakin mulla papereissa HCG:n viitearvo alle 50v naisilla on 0-3. Ja beta kaikilla 0-2.
Vaikkakin lääkäri sanoi että kumpiKIN pitää olla 0-2 jotta ois miinuksella.

 

Joo otatin sen hcgn tänään ja alle 1 se oli nyt eli negatiivinen. Ihmettelen vaan ettei lääkäri sitten voinut rauhoitella ja sanoa ettei toi arvo "1" viittaa nousuun. Tai kai hän sitä sillä tarkoitti, kun oli harventamassa seurantaväliä Välillä on vaan hankalaa kun puhuu vaan hoitajien kanssa, jotka ei tiettykään ota kantaa, mutta ovat kuitenkin välikätenä.

Toivottavasti sulla kans Rusinak olisi seuraavaksi jo nolla!!

 

No eipä ole ei. Beta 2,5. Miten mä niin pelkäsin että on just karvan yli kaks..!! Ja yllätys.
Kyllähän se HCG oli taas tokan kerran nolla..

 

mikä meininki rusinak? Mulla pysynyt negatiivisena *koputtaa puuta*

 

Sain "anteeksi" tuon viimeisimmän (tällä hetkellä kyllä tokaviimesen) betan, koska ultrassa ei enää näkynyt mitään. Eli mulla menossa nyt toka hoidoton viikko ja olo alkaa parantua. Virtaa on jo paljon enemmän.

Tänään oli kontrolliverikoe ja huomenna on vielä tarkempi ultra. Kaksi viikkoa sitten otettu kontrolli oli molemmat HCG ja HCG-beta <1.

 

Mahtavaa! paras aloitus kesälle!

 

Hei! Ensimmäinen keskustelu jossa nään toimintaa tämän vuoden puolella, joten uskallampa laittaa omaa viestiä jos joku sen huomaisi..
Minulla erikoinen tilanne, ainakin omasta mielestä. Olen viikolla 13+4 lapsi kasvaa masussa niinkun pitääkin, Kaikki kunnossa! Itselläni ei mitään rypäleraskausoireita, hcg arvot normaalin rajoissa. Ultrassa viikko sitten huomattiin että istukka ei näytä siltä miltä pitäisi ja pari päivää sitten otettiinkin jo koepalat. Tuloksia odotellessa, mutta lääkärit epäilevät rypäleraskautta. Istukka huomattavasti isompi kuin normaalisti ja muhkurainen. Meille jo kerrottiin ettei kannata koko maailmalle kertoa vauvasta, voi olla iso mahdollisuus ettei se selviä elinkelpoisena. Vielä on myös hyviäkin mahdollisuuksia, mutta syytä varautua myös pahimpaan.
Viikon parin päästä selviää enemmän, mutta tässä kun olen asiasta lueskellut niin en ole yhdessäkään tapauksessa nähnyt että kohdussa kasvaisi lapsi ihan normaalisti, eikä äidillä mitään oireita... En tajua tätä.. Osaako joku kertoa yhtään samoja kokemuksia?
​

 

Erikoiselle kyllä kuulostaa jos kohdussa näkyy sikiö.
Rypäleraskausmateriaalihan on sammakonkutumaista. Tosin osittainen rypäleraskaushan se sitten kai voi olla?


Tosin tässäpä yksi lainaus:

"Osittaiselle rypäleraskaudelle on ominaista äidiltä 2/3 ja isältä 1/3 perityt kromosomit, ja vain osa kohdun villuksista ovat turvonneita. Osittaisessa rypäleraskaudessa voidaan havaita useita vaikeita kehityshäiriöitä omaava sikiö tai sikiön osia."

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68519/Ahonen_Laitinen.pdf?sequence=2

 

Sitä ne lääkärit puhuivat että lapselle voi tulla 3 kromosomia eli käytännössä se olisi täysin elinkelvoton ja sit oli puhetta myös näistä kehitysvammoista, mutta siitä koepalasta he kuulema niitä nyt katsovat. Todella kamalaa tämä kun lapsi on ja voi hyvin, kaikki mitä pitääkin lapsella tässä vaiheessa olla, löytyy. Itselläkään ei tosiaan mitään oireita. Siksi jotenkin vaikea tätä ymmärtää. Ja sitte puhutaan näistä mahdollisista raskauden keskeytyksistä ym.. Vielä en ole toivoa menettänyt mutta olen jo miettinyt jos joudunkin lapsen kuolleena synnyttämään aikamoisiin tilanteisiin sitä ihminen laitetaan.

 

Hei Ennuli! Etsi ketjusta Otavaisen tarina, hänellä muistaakseni rypäleistukka ja elävä sikiö. Toivotaan teille kuitenkin parasta!!! Itsellänikään ei rypäleraskaus oireillut mitenkään, normaalit raskaudet ovat olleet paljon "oireisempia". Ja pitkän ja rankan sairastamisen jälkeen olen saanut kahdesta normaalista raskaudesta kaksi suloista poikaa

 

Murmeliini, tosiaan täältä löytyy pari sun tapaista keissiä joissa rypäleraskaus oli salakavalasti mukana ja vauva hengissä ahtaista tiloista huolimatta. Tila on kuitenkin todella vaarallinen äidille vaikka lapsi olisikin täysin terve eli ennen aikainen synnytys on varmaankin ainakin odotettavissa jollei muuta. Toivotaan nyt silti että kyseessä olisi väärä hälytys. Rypäleraskaudet tosiaan useimmiten todetaan vasta ekassa ultrassa, kun muuten alkuraskaus on ollut oireeton.

Omasta karenssin lopusta tulee elokuun 16. päivä vuosi täyteen ja seuraavista menkoista pääsenkin jo lapsettomuushoitoihin. Kaikki testit näyttää siltä että missään ei ole vikaa, mutta raskautumista ei vain kuulu. Lääkärin mielestä on edelleen ihan normaalia etten vuoda menkkojen aikaan kuten ennen molaa vaan saan käyttää kahden päivän verran mineistä mineintä tamponia ja kierto on säännölliset 23 päivää. Olen käynyt myös 10 kertaa vyöhyketerapiassa joka on erikoistunut lapsettomuuteen tuloksetta. Mahtaakohan meille olla tarkoitettukkaan vanhemmuutta.

 

Tarkoitin alkuvietin Ennulille tottakai

 

Onkohan tässä ketjussa akriivisia vielä? Jotenkin täklä hetkellä olisi suuri kaipuu vertaistukeen ja yllärs sitä ei tahdi löytyä.

Aiemmin tuossa keväällä jo kirjoitin ja lopulta tilanne vei sytostaattihoitoihin ja nyt ollaan kontrolliklubissa.

Tällä hetkellä tuntuu jollain tavalla jumissa olevalle enkä oikein usko kenenkään ulkopuolisen käsittävän sitä tunnetilaa multä tuntuu odottaa vuosi, että mahdollisesti saa pelätä enemmän kuin järki tahtoo jaksaa.

Uudelle raskaudelle lääkäri antoi lyvan 06/16 olettaen tietysti, että kontrollit puhtaat.

 

hep! Mä käyn säännöllisesti tätä ketjua katsomassa. Mulla myös hirveä ahdistus päällä karenssin suhteen ja tuntuu ettei tätä kukaan voi ymmärtää. Jotenkin fiksoitunut siihen ajatukseen että mitä jos ei tulekaan enää raskaaksi jne. Mikä lääke sulla Olivia oli käytössä? Laskettiinko karenssi vuosi ekasta negasta eteenpäin?

 

Oih, kiva että joku vielä

Mulla oli metotreksaatti. Lääkäri kertoi uuden yrityksen saavan alkaa 06/16, joka on hieman yli vuosi hoitojen loppumisesta.

Mulla on ihan sama pelko siitä, jos ei koskaan enää. Lääkäri kyllä puhui "kun" muodossa ja mieheni puhuu positiivisesti myös kun hengessä. Ja mä tunnen lukkiutuneeni tähän odotukseen ja kaipuuseen. Ettei tämä surutyö mene eteenpäin ennenkuin olen onnistuneesti raskaana. Ja sitten se järjetön pelko, jos en olekaan koskaan enää.

Mulle ei tarjottu koskaan keskusteluapua kenenkään kanssa ja se tuntuu ihan käsittämättömälle. Miehen kanssa keskustelin, että pitäiskö hakeutua, vaikka neuvolapsykologille... Tuntuu vaan, että se kriisivaiheen tarve meni jo ja nyt en pääse mihinkään ennenkuin tilanne muuttuu.

Pelkään etten tule raskaaksi, pelkään sitä alkuraskautta ihan hulluna, pelkään ultria, pelkään uutta rypäleraskautta (koska sen jälkeen ei enää yritettäisi), pelkään keskenmenoja (niitä taustalla kaksi).

 

Mulla myös metotreksaatti, kuusi kuuria ehdin saada. mulla vielä se tilanne että kyseessä oli eka raskaus eli se raskautumisen riemu ja odotus on kyllä lopullisesti menetetty. Erikoissairaanhoidon puolelta tarjottiin mahdollisuutta psyk. sairaanhoitajalle. Nyt on semmonen tasainen harmitus koko ajan, ei mitään suuria tunteita, mutta aina ku alkaa enemmän asiaa ajattelemaan niin alkaa ahdistamaan,

 

Mun eka raskaus päätyi kkm, joten ultrat on aina olleet mulle ihan hirvittävän pelottavia, joten ainakin osan ymmärrän tuosta raskauden ilon menettämisestä. Ja ei se tosiaan koskaan ole enää sitä mitä jotkut kokee. Positiivista on, että sitten pidemmälle ehtiessään se on kuitenkin ihanaa.

Mutta uskon, että tämä rypäleraskaus on aivan järjettömän hirvittävää kokea ensimmäisessä raskaudessa. Meillä kaksi poikaa jo on, joten onnellinen toki olen heistä. Tosin osalle läheisistä on vaikeaa ymmärtää, ettei se poista kaipuuta eikä kaipuu vähennä kiitollisuutta.

Mulla noita metoja meni 3 kuuria. Nostan hattua kuudesta. Noissakin oli kestämistä ja mulla metot hajotti suun joka kerta. Itkin, kun kuulin että hoidot loppui. En niinkään helpotusta vaan sitä rankkuutta. Siihen asti oli ollut pakko jaksaa. Huomenna sais taas mennä labraan.

 

Joo kyllä sinua on myös niin paljon koeteltu, että varmasti tiedät miltä tämä tuntuu. Mulla oli meto/foolihappo yhdistelmä ja foolihappo piti tosi hyvin haittavaikutukset poissa. Lähinnä väsymys ja vitutus oli suurimmat.

 

Ihan mielenkiinosta kuinka sulla annettiin ne lääkkeet? Mulla oli metoa pistoksena 5pv putkeen ja sitten taukoa niin, että yhteensä yksi jakso oli 14 vrk. Foolihappoa sain inkutettuani kerran pistoksena ton hoitokuurin jälkeen eli 5pv metoa ja sitten tuo piikki. Mitään muuta vaihtoehtoa ei kuulemma ollut, mutta tosta ei ollut sanottavaa hyötyä.

 

Moi, tänään saanut tietää, että ensin tuulimunaepäilynä, sitten keskeytyneenä keskenmenona, sitten sen päälle vielä epäilynä lisäksi kohdun ulkoisesta raskaudesta papereihin kirjattu raskauteni olikin patologin mukaan rypäleraskaus. Kun päällimmäisenä on olo, että ei jumalauta kellekään käy näin, niin tämän ketjun löytäminen oli lottovoitto. Olen pihalla kuin lumiukko, yritän selata täältä kysymyksiini vastauksia. Silti, jos teistä joku ehtii auttaa tähän alle, niin olen kiitollinen.

Mulla hoitosuunnitelma on nyt hCG-seuranta, heti huomenna taas. Oon käynyt siinä sen kohdun ulkoisen epäilyn takia jo aiemmin, olisi ollut rv8. Silloin arvot oli jotain about 50 000. Mulle tehtiin kaavinta saman tien, vajaa viikko kaavinnasta se oli 1040. Kun lisää arvoja saadaan, niin sitten niiden mukaan edetään.

Mulla on jo kaksi lasta, siksi tää ei oo tavallaan niin paha juttu. Se mikä mulla sykettä nostattaa, on sytostaattihoitojen mahdollisuus. Mun veli on sairastanut syövän ja kuollut siihen, niin koko perheessä sana sytostaatti saa vaan aikaan sellaisen reaktion, että oksat vex. Olisin kiitollinen, jos joku osaisi kertoa, että milloin ja miksi sytostaatteihin joutui, mitä sitä edelsi ja mitä sivuvaikutuksia oli. Muistan itse niin hyvin kaikki hiusten lähtemiset ym ja yhdistän tämän hyvin voimakkaasti syöpään, niin olisi kiva, jos joku saisi ajatuksiini vähän järkeä...

Aika hirveitä juttuja nämä, ihan hirmuisen paljon toivotan kaikille kohtalotovereille voimia ja jaksamisia, toivottavasti ympärillänne on tarpeeksi ymmärtäviä ja auttavia ihmisiä - miten sen nyt kauniisti sanoisi, että kun niitä tunteettomia kusipäitä tuntuu olevan ihan riittämiin jokatapauksessa. Onni on se ystävä, joka tänään tuli hoitaan lapsia ja toi pitsaa tullessaan

 

Salvia, kurjaa, että jouduit tänne mukaan.

Sytostaattihoitoihin minä jouduin, kun arvot lähti nousemaan uudestaan. Se käsittääkseni onkin se ns. "ainoa" syy. Jos hcg laske itsestään ei sytohoitoja tarvita. Veljesi sytohoidot on varmasti olleet vähän eri kaliiberia, kuin mistä nämä hoidot alkavat. Toki itselläni nuo metotreksaatitkin teki elämästä ihan kiitettävän hankalaa ja kahden pienen lapsen kanssa elämä meni kyllä aika helvetilliseksi, mutta siitä kyllä selvisi. Ja ainakaan noilla metoilla ei hiukset lähteneet. Mulla sivuvaikutuksia oli väsymys, huonovointisuus, ärtyneisyys ja suun hajoaminen.

Mutta niin kauheaa kuin se onkin niin nuo hcg testaukset ja niiden odottelu on se juttu. Hyvinhän sulla oli tuo jo pudonnut kyllä. Mulla itselläni putosi muistaakseni 100 000 -> 4000 -> 2000 ja sitten lähti nousuun takaisin.

 

Kiitos Olivia,
on joo varmaan ollut eri kaliberia, se sanana vaan saa niin kaikki muistot pintaan, että vaikka järki tajuaakin, niin tunne laahaa vähän perässä. Tänään käynyt labrassa ja saan olla saikulla tän päivän, tuntuu, että pää on niin tyhjä, ettei töissä kuitenkaan mistään mitään tulisi. Ihmeen hyvin sitä kuitenkin näköjään reagoi, ei tavallaan oo kai vaihtoehtoja. Ja kun on myös täällä ne kaksi pientä - pitää aika hyvin elämässä kiinni <3

 

Kurja juttu Salvia, että joudut liittymään tähän joukkoon. Tosiaan suurimmassa osassa hcg laskee itsestään ilman lääkehoitoa. Ja jos lääkehoitoon joudutaan, aloitetaan ensin lievemmillä solunsalpaajilla kuten metotrexaatilla. Näissä sivuvaikutukset on aika vähäiset verrattuna vahvempiin sytostaatteihin.

Olivialle, mun hoito toteutettiin siten että kuuri kesti 8pv vuoropäivinä meto ja foolihappo pistoksena lihakseen. Sitten viikon tauko. Voi olla että siksi mulla kesti kauemmin nollaan pääsy. Mutta parempi toki niin ettei tarvinnut sivuvaikutuksista kärsiä. Hassua miten hoitokäytännöt vaihtelee.

 

Hei, joo muistan kyllä kuulleeni tuon vaihtoehdon, mutta lääkäri oli sitten konsultoinut yliopistollista, josta oli tullut tuo ohje. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että se oli vain sen kolme kierrosta, vaikkakin olot oli vähän huonot välillä. Ehkä se on, kun ei paremmasta tiennyt Onkologiselta puolelta mulle konsultointiin suunhoitoon geelit ja suuvedet ja niillä pärjäsi paremmin, mutta kyllä siitä silti pari päivää meni aina sille linjalle, etten pystynyt syömään oikein mitään. Munakas tuli tutuksi, kun se oli aika neutraalia kamaa

 

Mun hoito tapahtui isossa yo-sairaalassa. Mutta tosiaan käytännöt vaihtelee Suomenkin sisällä vaan aika paljon.