Meillä ihan koululainen, joka on aina yksin välitunnit, eikä ylensä ikinä saa kutsua muiden juhliin.. Ihan on itse valinnut osansa sillä tavoin, että ekat 2 vuotta oli luokalla, jossa hänen parhaat eskari-ystävänsä, ja kaikki sujui hyvin. Kolmannella luokka hajosi; osa meni musaluokalle, osa taas jaettiin kahdelle muulle luokalle. Lapseni on kolmannesta luokasta lähtien ollut aivan erakkona; välitunnit on yksin, eikä koskaan kutsuta juhliin..Hänen mielestään se on ihan ok, koska ei halua pelata jalkapalloa välitunnilla(eikä muutenkaan). Muutenkin hän on kovasti sivustakatsoja, mutta ei tunne, että häntä kiusattaisiin tmv., vaan on itse valinnut osansa. Luokan leirikouluun halusi kuitenkin lähteä, ja hyvin viihtyi.. Tänä syksynä hänet kutsuttiin yhden lapsen synttäreille, ja voi sitä onnea! Sinne läksi mielellään ja oli iloinen juhlista ja osallistui juhlien kisoihin yms. Olen niin onskana siitä, että EDES yhdellä lapsella oli ajatusta kutsua hänet juhliinsa, vaikka muuten onkin omissa oloissaan ja vähemmän suuna päänä. Yksinkertaisesti sanottuna, arvostan kovasti sitä, että vanhemmat huomioivat senkin, että vaikka joku ryhmän lapsista ei olekaan ryhmässä kovin aktiivisesti mukana, hän on silti lapsi, ja saattaa innostua semmoisestakin tilaisuudesta, jota ei voi ennalta tietää.. Toisaalta taas, meillä kävi aiemmin niin, että koko luokan lapset, samaa sukupuolta, oli kutsuttu hitsin hienoihin synttäreihin, jäähalliin (hki) ja siellä saivat pelata lätkää HIFK;n kotijäällä, ja yllätys, yllätys, meidän "erakkoamme" ei sinne edes kutsuttu. Kun hain häntä koululta, ja muut asettuivat "synttäri-autoon", niin kovasti vihlaisi sydämestä, mutta tämä ao. tuumasi vain, ettei hän tykkää lätkästäkään... Enpä tiedä oliko vuodatuksestani mitään hyötyä, mutta jos ainoa ei-kutsuttu on "se, joka ei koskaan kuitenkaan mihinkään osallistu", niin kokeilepa onneasi, saattaa yllättää. Ja sitten taas ymmärrän senkin, jos se ei-kutsuttu on ikuinen kiusaaja tai se, jota joutuu aina pelätä, ei sellastakaan tarvitse kustua. Jos ihmetyttää, niin ottaisin ihan yhteyttä kutsujan vanhempiin ja kysyisin syytä..Ja lapsethan ei taas osaa edes välttämättä kertoa syytä, mutta jos ei tunnu kaverilta, niin sitten EI tarvitse kutsua laittaa... Ja kysymykseen vastaus; kannattaa kysyä, jos kovasti ihmetyttää<3