Rv 40+ ja SYPE keskustelu ens viikolle!! Mitähän meinaavat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eräliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eräliina

Vieras
Höh, kirjotin jo tästä alotukset mut mulle ei ainakaan suostu avaamaan sitä ollenkaa..

Eli yritän nyt lyhyemmin kirjottaa. Oon siis synnyttänyt esikoiseni 2008 sektiolla synnytyspelon takia. Nyt odotan toista lastani viikolla 40+1 ja oon käynyt kahteen otteeseen jopa synnytystapa arviossa. Ekalla kerralla lääkäri kyseli et miten olin ajatellut/ haluaisin synnyttää ja sanoin että haluaisin synnyttää alateitse, mutta pelottaa. Pääsin juttelee synnytyksestä kätilön kanssa ja sain uuden synnytystapa arvion viel 2 viikon päähän et varmistetaan viellä sitten. No uudessa synnytystapa arviossa oli eri lääkäri, puhu omia puheluitaan ajallani ja sit kurkkas paikat ja ultras ja toivotti "hyvät synnytykset sitte vaa". Paikat oli ihan epäkypsät ja viikot 37.
Nyt menin yksityiselle kun alko hirvittää tuo vauvan koko ja viikkojakin nyt jo 40+1. Lääkäri oli tosi asiantunteva ( no lapsettomuusklinikan ammattitaitonen lääkäri) ja katsoi paikat ja sanoi että tilanne ihan epäkypsä eli mitään ei oo tapahtunut mikä viittais synnytykseen. Ja paino arvio oli 3800g. Lääkäri suositteli että menisin viellä puhumaan tulevasta synnytyksestä kättärille koska oli sitä mieltä että tää mun pelko ei tee hyvää. Samalla arvioi että jos viellä parikin viikkoa joutuu oottelee nii vauva olis sellanen 4 kilonen sitten. Sanoi että tietysti mitä aiemmin synnytys alkais niin sen parempi ja kertoi että yliaikasilla vauvoilla yleensä pää antaa vähä huonommin periks sitte synnytyksessä ja tietysti on muitakin yliaikaisuuteen liittyviä huonoja puolia, vauva kuitenkin kasvaa jonkinverran viellä vaikka kasvu kuulemma hidastuukin. Oli sitä mieltä että ballongilla kokeilu käynnistää ei olis yhtään huono juttu, jos toinen vaihtoehto on pelkosektio.
Soitin sitte neuvolatädille ja täti otti yhteyttä sairaalaan ja sai ens keskiviikoks mulle ajan pelkopolille.. Mietinkin et jos sanon siel et haluun et yritetää käynnistää heti nyt tai sit sektion, koska pelko alkaa taas olemaan luokkaa 100 .. mitähän mahtavat siellä tuumia ja muutenkin mitenhän tuo käynti nyt sitten menee... Olenhan jo siellä useamman kerran asiasta jutellut, mutta pelot on tullu iha hirveiks nyt ku mennää yliajalla. Nolottaa mennä taas sinne purkamaan....
 
Niin ja yksityisen lääkäri sanoi että synnytys tuskin alkaa ainakaan viikkoon ( tietenkää ei voi koskaan tietää ja joskus voi alkaakkin vaikka paikat ihan epäkypsät, tai jos esim. kalvoihin tulee reikä ja vettä alkaa tiputtaa), mut sano et epäilee kuitenki et oon viel ens viikollaki kasassa ja saattaa hyvinkin mennä loppuun asti tää odotus.
 
Synnytyksessä pelottaa kipu tosi paljon ( ja tiedän, että siihen on lääkitystä, mutta silti). Pelottaa se ponnistusvaihe, mahdollinen imukuppisynnytys ja se, että repeen tosi pahasti. Se että lapselle käy myös huonosti askarruttaa. Mulla on tuttavapiirissä aika negatiivisia synnytyskokemuksia.
Mulla on ollut muutamia kipeempiä harjotussupistuksia tässä ( jotka tosin ei oo mitää tehneet) ja ne on saanut jo paniikin päälle kivun puolesta, että jos mulla on tollasia harjotus suppareita niin ne on sitte varmasti pikkujuttu oikeiden rinnalla. Ehkä se ponnistusvaihe on se pahin mörkö kyllä. Ja yhtään ei auta se, että vauva on jo sellanen 3800g tällähetkellä. Esikoinen oli sentään syntyessään pikkusen reilu 3kg sektiolla syntyneenä ennen laskettua, se nyt kuulostaa viellä ihan kohtuulliselta synnyttää, mutta että tämä olisi viellä kilon isompi.. :S ja itse olen 160cm pitkä ja en tosiaan omaa mitään kummempaa lantiota mielestäni..
 
Suomessa leikitään vaarallista peliä. Useimmissa länsimaissa raskauden ei anneta enää edetä kuin maksimissaan viikon yli lasketun ajan. Riskit istukan toiminnalle heikkenemiselle kasvavat. En voi käsittää mitenkään järjellä kuvaamaasi tilannetta. Olen itse työskennellyt sairaanhoitajana mm. Sveitsissä ja Belgiassa ja tuollainen ei vain olisi mahdollista. Olen pahoillani puolestasi ja haluan ehdottomasti rohkaista olemaan tiukkana vaikka tuntuisi, että koko systeemi sinua vastaan.
 
Lääkäri ultrasi yksityisellä tosi tarkkaan kaiken ja onneksi vauvalla oli kaikki erinomaisesti, istukka oli ok samoin kaikki virtaukset yms yms. Eli vauva ainakin tällähetkellä voi tosi hyvin, onneksi.

mulla on hirveen ihana muisto esikoisen syntymästä, koska pelkäsin niin kovasti, sain sektion ja sektio meni tosi hyvin. Olinhan mä kipeä sen jälkeen, en sitä kiellä ja se ensimmäinen ylösnousu itketti kun sattu niin paljon, mutta mieleltäni mulla oli super hyvä olla ja olin aivan vauvan lumoissa ja aivan onnesta sekaisin. Olin tyytyväinen sektioon mikä meni upeesti ja toivuin siitä täysin ja tosi nopeesti. Arpikaan ei juuri näy enää. Oli siis hyvä kokemus.

Pelottaa että tää seuraava ei ookkaan niin ihana kokemus ja masennun tms, järkytyn kovasti ja ehkä kadun etten vaatinut sektiota jos jtn käykin.
 
Tsemppiä, en mä osaa muuta sanoa kun itse oon pelännyt ihan kamalasti yms mutta tuosta painoarviosta.
Mulla oli vauvan painoarvio rv37+1 3,9kg ja rv 38+2 peräti 4,6kg. Vauva syntyi rv 38+4 ja painoi tasan 4kg... Toivottavasti sullakin mittavirhe eikä mitään kamalan isoa vauvaa tulossa.
 
Mä taas en ymmärrä sitä, että minkä takia ihmiset pelkää niin hirveästi sitä, että jos vauva on yli nelikiloinen. Mitähän se puoli kiloa-kilo vaikuttaa synnytyksessä? Mulla on kummatkin vauvat ollu vähän yli nelikiloisia ja kaikki on sujunu täydellisesti.
Useammalta ammatti-ihmiseltä oon kuullukkin, että se on se pään koko, mikä vaikuttaa kuinka repeää ja tekee kipeää. Ja se taas ei liity painoon ainakaan suoraan.
Että jos kokoa pitää pelätä, niin tutiskoon ne jotka ovat isopäistä sukua. Se vartalohan muljahtaa helposti kunhan pään vaan on sanu ulos..

Muuten en osa sanoa muuta kuin tsemppiä ja pystysitkö itse keskittymään positiiviseen ajatteluun ja yrittää luottaa ammattitaitoiseen henkilökuntaan..
 
No kyllä mä uskon että on se eri juttu synnyttää 3 kilosta kun 4 kilosta lasta. Yksityisen lääkärikin sanoi että toki synnytyksessä vauvan paino vaikuttaa. Mutta tottakai siihen vaikuttaa myös monet muut seikat, miten päin ja asennossa pieni on tulossa, päänkoko tietty ja myös synnyttäjän oma rakenne.
Mut kyllä hirvittää nyt ja jotenkin petyin kauheesti tähän tilanteeseen. Ku oon yrittäny olla reipas ja rohkea ja toivoin kauheesti ettei alkas mennä yli että selviin tän pelon kanssa, mut nyt alkaa vaikuttaa siltä et pahimmat pelot alkaa käydä toteen.. Ens viikolla vaadin käynnistykset tai sektion, mutta lapsen haluan ulos.
 

Yhteistyössä