Tässä tosta p-afos arvosta: Viitearvot 1 yli 18-vuotiailla
?35105 U/l (yksikköä litrassa)
Kasvavilla lapsilla viitearvot ovat täysin erilaiset: esimerkiksi 2 5 -vuotiailla 115390 U/l ja 1213 -vuotiailla pojilla 125405 U/l ja tytöillä 90335 U/l
Alkalinen fosfataasi eli AFOS on niinikään maksasoluissa toimiva entsyymi. Se reagoi pääasiassa sapen erityksen häiriöihin. Arvo voi nousta myös maksan tulehduksissa, mutta vähäisemmässä määrin kuin ALAT ja ASAT.
Yksi maksan monista tehtävistä on valmistaa sappea ja erittää sitä ohutsuoleen, jossa se auttaa ruoasta saatuja rasvoja imeytymään. Maksassa on pienen pieniä sappitiehyitä, jotka yhtyvät suuremmiksi putkiksi, kunnes ne muodostavat yhden ison tiehyeen, joka johtaa pohjukaissuoleen. Sappirakko on yhteydessä tähän isoon päätiehyeeseen. Jos sapen kulku tässä putkistossa estyy, AFOS-arvo suurenee. Samoin jotkin maksan kasvaimet suurentavat arvoa.
AFOS luetaan yhdeksi maksakokeeksi, mutta sillä on myös toinen maksasta täysin erillinen merkitys: alkalista fosfataasia tarvitaan luun rakentamiseen. Lasten viitearvot ovatkin suuremmat kuin aikuisilla, sillä kasvun aikana luuta rakentuu jatkuvasti. Tässä vilkkaassa toiminnassa luuta muodostavista soluista tihkuu alkalista fosfataasia verenkiertoon.
AFOS-arvo voi suurentua myös joissakin luusairauksissa. Näitä ovat D-vitamiinin puutteesta johtuvat lasten riisitauti ja aikuisten "luun pehmenemistauti" eli osteomalasia, merkillinen luun muodostumisen häiriö Pagetin tauti 2 ja syöpäkasvaimet luussa.
Kun AFOS-arvo on suurentunut, lääkärin on arvioitava muiden kokeiden ja potilaan oireiden perusteella, onko kyseessä maksan vai luun sairaus. Jos tämä jää epäselväksi, voidaan verinäytteen erityistutkimuksella erottaa, kummasta on kyse. Tämä on mahdollista siksi, että maksan ja luun alkaliset fosfataasit eroavat hieman toisistaan. Erottelututkimus on hankalampi ja kallis, minkä vuoksi sitä käytetään vain erityistilanteissa.
Artikkelin tunnus: snk03072 (003.072)
© 2009 Kustannus Oy Duodecim