Rv 22 ja mies haluaa erota

Olen raskausviikolla 22 ja mies ilmoitti, ettei ole tyytyväinen parisuhteeseemme ja näkee eron parhaaksi ratkaisuksi myös lapsen kannalta. On totta, että olemme riidelleet paljon ja sen on muututtava. Olemme olleet 10 v. yhdessä ja lapsi oli yhdessä suunniteltu. Olen ollut koko raskausajan vähän huonossa kunnossa eikä mies ole ollut oikein tukena. On paennut omiin menoihinsa, mistä mulla tietenkin kurja olo, koska kaipaisin kipeästi rinnalleni häntä.

Nyt hän kokee, että ahdistuu tässä tilanteessa, jossa ei saa toteuttaa vapauttaan, ja että ei osaa antaa minulle sellaista tukea kuin kaipaan. Olen tutkinut kiintymyssuhdeteoriaa ja mielestäni olemme aika oppikirjaesimerkki siitä, kun parisuhteen tunneyhteys katkeaa. Olen ollut välillä takertuva syyttelijä, mutta olen valmis muuttumaan.

Voiko tämä oikeasti olla jokin ohimenevä vaihe? Tuleeko hän vielä järkiinsä? Ajatus vauvavuodesta yksin tuntuu hirveältä. Ainakin minun puoleltani rakkauttakin vielä on. Tilanne on hiljalleen kesän ja syksyn aikana eskaloitunut, näen kyllä viitteet siihen. Olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut nähdä ihmisiä, joten mies on ollut tärkein kontaktini työn lisäksi. Se on ollut ilmeisesti hänelle liikaa.

Itkusta ei meinaa tulla loppua. Olisiko vinkkejä rauhoittumiseen? Tänään oli pakko jäädä pois töistä, koska valvoin koko yön ja päätä särki hirveästi, mutta haluaisin mahdollisimman pian takaisin arkeen, jotta olisi muuta ajateltavaa.

 

Siis ovatko ongelmat ilmenneet nyt raskausaikana?
Kaikki ovat raskausaikana vaikeaa seuraa. Väsyttää, huolestuttaa, koskee, vaikea liikkua, hormonit sekaisin jne jne. Jos ongelmat ovat tulleet tämän puolen vuoden aikana, niin siltä osin hullua lopettaa.
Toisaalta jos moes on tuollaisessa tilanteessa, noin helposti antamassa periksi, niin ehkä helpompi nyt heti alkuun erota. Ei se vauvavuosi kellekään ole helppo, mutta helpommalla pääsee, jos ei jatkuva riitely ja syyllisyys rasita lisäksi.

 

Ongelmia on kyllä ollut jo aiemmin, mutta ero ei ole aiemmin noussut pöydälle. Hän on meistä ollut jopa sitoutuneempi. Nyt ongelmat ovat kärjistyneet, kun ollaan ns. tosipaikan edessä. Mentiin naimisiinkin reilu vuosi sitten, joten olen ajatellut että aika vahvalla mandaatilla ollaan yhdessä.

Ei tämä parisuhde minuakaan tyydytä aina, mutta meillä on hyvää arkea ja yhteiset arvot. Molemmilla on traumaattista perhetaustaa ja minusta näyttää siltä, että hänellä aktivoituu riitaisan eroperheen lapsena hätä nyt kun pitäisi muodostaa oma tiivis yksikkö.

 

Hei,
Täällä myös ollaan eron partaalla (RV 14). Löytyykö esim facesta mitään salaisia ryhmiä missä näistä asioista keskustella? En haluaisi edes näillä keskustelupalstoilla puhua näin henkkohtaisista asioista.

 

Hei! Jutelkaa ehdottomasti neuvolassa tunteistanne. Sieltä teitä osataan ohjata myös eteenpäin jos on tarvetta.